Mies. Ääni. Legenda. Cornelis, DVD, ohjaus: Amir Chamdin, pääosassa: Dyvik Husby, levitys: SF-filmi 2011.
Muistan Cornelis Vreeswijkin (1937 – 1987) niitä ajoilta, kun häneltä ilmestyi levy Tapio Rautavaaran lauluista. Mies on eräs Ruotsin suurimmista musiikkilegendoista. Elokuva tarjoaakin paljon Corneliksen lauluja, joista tulee mieleen vaikkapa venäläinen laulajalegenda Vysotski.
Vreesvijk toimi psykiatrisen sairaalan hoitajana, kunnes eräs potilas yritti kuristaa hänet kravatillaan. Kravatinkäyttökiista johti Corneliksen eroon ammatistaan. Laulaminen ja laulujen teko nostivat miehen suosituksi trubaduuriksi.
Kunnia ja maine eivät säästäneet Cornelista alkoholin ja pillereiden käytöltä. Jossakin vaiheessa myös avioliitto kariutui. Avioliitosta jäi pieni poika, joka elokuvan edetessä kasvaa aikamieheksi.
Corneliksen tarina muistuttaa mieliin suomalaiset trubaduurit, kuten Tapio Rautavaaran ja Irwin Goodmanin. Sinänsä tarina on tuttu. Cornelis joutuu vankilaan humalassa ajosta ja ajokortittomuudesta. Elämä menee liukumäkea alaspäin, mutta yleisön edessä Cornelis hullaannuttaa nuoret ja vanhat lauluillaan.
Elokuva on takuuvarmaa draamaa. Muistuu mieleen Johnny Cash -elokuva. Taiteilijat elävät herkemmin kuin tavallinen kansa. Siksi heidän elämäänsä mahtuu paljon vaikeuksia.
Pidin pääosan esittäjän tyylistä. Hän on kuin ilmetty Cornelis. Vreeswijkin perhe muutti Hollannista Ruotsiin kun Cornelis oli 12-vuotias. Miehen matkaan mahtuu vankilatuomioita, taiteilijaelämää, mustasukkaisuutta. Laulut kuitenkin puhuvat puolestaan ja niitä elokuva tarjoaa paljon.
Filmille tekee mieli antaa viisi tähteä. Se on taidolla tehty ja mielenkiintoinen elämänkerta.