Anna Jansson, Kadonneet retkirahat, Gummerus 2011
Anna Jansson, Ritarien taistelu, Gummerus 2011
Emil Wern on salapoliisi parhaasta päästä. Niinpä hänen tielleen sattuu monenmoista hämäräheikkiä. Kun kaupungissa juhlitaan keskiaikaa, on Emil mukana, vaikka rahapula estää ostelemasta kaupustelijoilta ruokaa tai muuta kivaa. Keskiajan juhliin liittyy ritarien taistelu ja Emil luulee, että eräs ritari on huumattu. Ritarin peitsikin katkeaa, niin kuin se olisi sahattu lähes poikki ennen kisaa. No selviäähän kiusantekijän henkilöllisyys, kun Emil käyttelee aivonystyröitään. Lasten dekkarin yhdistäminen keskiaikaan on oivallinen ratkaisu kirjailijalta.
Toisessa kirjassa katoavat retkirahat opettajan laatikosta. Nyt tarvitaan taas Emilin etsivätoimiston apua.
Jansson ( s. 1958) on rikoskirjailija, jolta on suomennettu monta kirjaa aikuisille. Sen sijaan nuorten kirjailijana Jansson ei ole esiintynyt usein. Kirjojen teksti vaikuttaa hivenen sävyttömältä, mutta rikospähkinät on huolella laadittu. Olisin odottanut kuvaukseen enemmän lämpöä ja huumoria.
Jansson on kuivakas lastenkirjailija, mutta hän kyllä tietää, että lastenkirjan on päätyttävä hyvän voittoon ja toisaalta rikollisetkin voivat olla pohjimmiltaan hyviä. Olosuhteet vain ajavat heidät rikollisiin tekoihin.
Pidin Ritarien taistelu – kirjaa hivenen kivempana sen keskiaikaisen atmosfäärin takia. Janssonin lastenkirjojen eduksi on laskettava myös se, että lapsikuvaus on kohdallaan. Kirjat sopivat poikaviikareille, joilta ei puutu mielikuvitusta. Lienee tuiki tavallista, että pojat haluavat seikkailla. Toisaalta pidän enemmän lastenkirjoista, joissa pelataan lasten maailman ehdoilla.
Luulisin kuitenkin, että Janssonin kirjat löytävät kohderyhmänsä.