Värtsilän laakso tuntuu hieman autiolta ja tyhjältä, kun hanhet häippäsivät. Viikkoon niitä ei ole näkynyt, vaikka kuinka koittaisi tiirailla. Aamulla ei herää enää kaklatukseen, ainakaan hanhien. Pitkän aikaa niitä näkikin tänä syksynä, ja mielestäni melkoisia määriä. Useita kymmeniä tuhansia taisivat asiantuntijat arvioida suurimmissa parvissa. Joku kertoi nähneensä hanhia seurailemassa merikotkia, itse en niitä huomannut. […]
Jokohan meidät silloin rokotettiin jollakin pikaviruksella kiireen tunteen lisäämiseksi, kun pika-asutuslaki tuli voimaan ja evakkoperheille muodostettiin uusia tiloja pikavauhtia. Vartuttuaan valtaosa meistä maaseudun nuorison edustajista nousi pikavuoroon tai pikajunaan, muutti asutuskeskuksiin ja kaupunkeihin. Jotkut menivät ulkomaille asti. Jos ei ollut voimassa olevaa passia, saattoi saada pikapassin. Luontevasti tempauduimme mukaan entistä kiireisempään elämänrytmiin. Opimme aloittamaan aamumme
Esko-Pekka Tiitinen: Anjan lähes erinomainen elämä, Tammi 2011. Piti lukaista Tiitisen kirjanen ihan yhteen soittoon. Tiitinen on outokumpulainen kirjailija ja kuvataiteilija. Hän sijoittaa tämän kirjansa päähenkilön elämän Tohmajärvelle ja toden totta, ihan tuossa tuoksahtavat tutut navetan aromit ja maalaiselämä, jota itsekin on tullut vietettyä. Joskus pääsin lähestymään myös äitimuorini ongelmakenttiä, kun luin Anjan tarinaa. Anjalla
