Puut kellastuivat. Kuvat EJ
Kuin lehmä uutta konttia.
Värtsilän laakso tuntuu hieman autiolta ja tyhjältä, kun hanhet häippäsivät. Viikkoon niitä ei ole näkynyt, vaikka kuinka koittaisi tiirailla. Aamulla ei herää enää kaklatukseen, ainakaan hanhien.
Pitkän aikaa niitä näkikin tänä syksynä, ja mielestäni melkoisia määriä. Useita kymmeniä tuhansia taisivat asiantuntijat arvioida suurimmissa parvissa. Joku kertoi nähneensä hanhia seurailemassa merikotkia, itse en niitä huomannut. Haukkoja ainakin pyöri jonkin verran peltojen tuntumassa, samoin lintuharrastajia.
Kamera laukesi hanhia kohti muutaman sata kertaa. Kuvissa riittää taas sepomista talveksi. Keväällä sitten uuvestaan.
Tietä käyden tien on vanki.
Hyvästi Sääperi.
Hopeakallio hiljenee.
… minä pieni paimentyttö lentohon en pääsekään,
tänne, tänne jäädä täytyy syksyhyn ja ikävään…
Ihastuttavia syyskuvia,eikä syksy näytä niin ikävältä kuin
tuossa vanhassa lastenlaulussa.
EJ:n erinomainen luontotuntemus näkyy myös Tanssintaitajassa.
Onnittelut selkokielisestä kirjasta!
Onpa taas onnistuneita otoksia nimiä myöten. Kiitos!
Saisit EJ pelkistä hanhikuvista hienon näyttelyn kylätalolle.
Nimeksi vaikka ”Hanhien huumaa Värtsilässä”.
Tuosta tiellä kulkevasta valkoposkilaumasta tuli mieleeni, että olen nähnyt Hesarin lukijainkuvapalstalla muutamia kuvia vähän pienemmästä valkoposkilaumasta, joka ylittää Kaivopuiston kohdalla kadun suojatietä pitkin.
Silmä lepäsi kuvissa. Mitä sitä ulos menenkään?
On tää melkoinen lintulaakso, tämä Värtsilä! Täällä on saanut syntyä ja elää aikansa myös tämä Lintunen. Kun ikä painaa niskoja alas päin ja juuret kengänkärkien edessä näkyvät paremmin kuin taakse jääneet muut isänmaan maisemat, ovat kaikki tiedot menneistä ja kuvat nykyisyydestä sielunhoitoa. Siitä kiitos kaikille muistelijoille ja nykyisyyden kuvaajille! Ierikka