Huolintayhtiö Nurmisessa käynnistetään yt-neuvottelut, jotka koskevat myös Niiralassa 30 henkilöä. Tämä tietänee enimmillään 90 päivää kestäviä lomautuksia. Asiasta kertoi Yle Pohjois-Karjala. Yt-neuvotteluja perustellaan markkinoiden epävarmuudella ja alentuneilla rahtimäärillä, joitten takia toiminta supistuu. Koko maassa on kyse 170 henkilöstä. Niiralassa yhtiölle valmistui uusi toimistorakennus lokakuussa.
Sain käsiini Nuori Karjala lehdessä 1989 julkaistun tarinan, jonka otsikkona oli pelkkä pysäyttävä numerosarja 30.11.1939. Tarinan kirjoittaja on vanhassa Värtsilässä syntynyt Kauko Grönberg. Kauko aloittaa kertomalla kuinka hän heräsi marraskuun viimeisenä aamuna varsin myöhään Pitkärannan kansakoululla. Oli hänen ensimmäinen vapaansa sitten ylimääräisiin kertausharjoituksiin astumisen jälkeen. Iltapäivästä alkaen hänet oli määrätty Pitkärannan rautatieaseman vartiopäälliköksi. Reservin aliupseerina
Ohut lumipeite toi hieman valoa kaamoksen hämärään. Väliaikaista se saattaa olla, sillä tuleviksi päiviksi lupailee taas plussa-asteita. Heti lumien tultua piti rientää luontoon tarkkailemaan eläinten jälkiä. Vaikka syksy on näyttänyt hiljaiselta Sääperin laaksossa, osoittautui elämä melko virkeäksi jälkien perusteella. Metsäkauriit kuljeskelevat pelloilla hämärän hetkinä. Päivisin ne yleensä vetäytyvät järven rantapusikoihin lepäilemään. Pienellä kierroksella rantamaisemissa löytyi
Antti joulun alottaa, Tuomas tupaan taluttaa. Tänä vuonna Värtsilän ja Tohmajärven joulu alkoi rajalta, venäläisen pakkasukon, pakkastytön ja joulupukin avustamana. Liekö sama pakkasukko ollut asialla jo 50 vuotta sitten, kun mieheni on saanut 17.12.61 leimatun joulutervehdyksen ammattikoululaisten asuntolaan osoitteeseen Peltolankatu 1, Joensuu. Tellervo
Laila Hirvisaari: Minä, Katariina, Otava 2011. Muistuu mieleen artikkeli Kalle Päätalosta ja Laila Hietamiehestä, kun he tavatessaan Kallen luona vertailivat painostensa määrää. Mielestäni Kalle olisi ansainnut Finlandia-ehdokkuuden paremmin kuin Hirvisaari. Joskus kustantaja oli lainannut kritiikkiäni Hietamiehen kirjan kansiliepeeseen ja nuorena kriitikkona tuumin, että Amerikan filmimoguleille olisi Lailan kirjoissa yllin kyllin jättisarjan aineksia. Mutta siinä jutussa
Tohmajärven kunnanhallitus esittää valtuustolle, ettei kuntaliitoksista neuvoteltaisi minnekään suuntaan. Kunnanjohtaja Olli Riikosen esitys neuvotteluista Keski-Karjalan suuntaan meni nurin äänin 7-0 ja Joensuun suuntaan äänin 4-3. Vastaesitykset tulivat keskustalta, jolla on valtuustossa yksinkertainen enemmistö. Kunnanhallituksen päätöksistä kertoi verkko-Karjalainen. Kuntaliitosasiat tulevat valtuustossa esille joulukuun 12. päivänä. Budjetin tasapainottamiseksi pitäisi kunnanhallituksen mukaan ottaa esille lomautukset tai irtisanomiset.
Iloinen puheensorina täytti Karjalatalon Sortavala – salin puoliltapäivin marraskuun viimeisenä lauantaina pääkaupunkiseudun pälkjärveläisten kokoontuessa tapaamaan toisiaan. Olimme saaneet vieraaksemme professori Veijo Saloheimon Joensuusta. Hänen esityksensä aiheena oli pälkjärveläisten evakkotaipaleen alku tohmajärveläisen silmin nähtynä. Esitystä oli kuulemassa myös henkilö, joka talvisodan jälkeen oli ollut majoitettuna Saloheimoilla. Neljän vuoden ikäiselle pikkupojalle oli jäänyt mieleen, kuinka evakkoon lähdettäessä
Ilveksiä ammutaan tänäkin talvena. Pohjois-Karjalaan on myönnetty 30 lupaa. Metsästysaika on joulukuun alusta helmikuun loppuun. Pyynti tulisi kohdentaa vahinkokohteen tai asutuksen läheisyydessä liikkuvaan yksinäiseen ilvekseen. Värtsilässä on melkoiset ilvesperinteet. Täkäläiset metsästäjät hiihtivät niitä elävinä kiinni 1960-luvun alkuvuosina. Lehdet uutisoivat tuolloin ahkerasti ilvestapahtumia. ”Kolme kovaa suksimiestä hiihti eilen Värtsilässä ilveksen kiinni ja vangitsi sen elävänä. Usean
Värtsilän urheilutalo – mitäs siellä tehtiinkään? Kansalaisopisto ja seurat järjestivät kaikenlaista. Urheilutalolla oli miesten ja naisten liikuntaa, hiihtokilpailuja, puulaakihiihtoja, koululaisten hiihtokilpailuja, pankin järjestämät hiihtokilpailut lapsille, kansantanssin opetusta mm.vanhojen tanssia, lentopalloa, ruokakursseja, laulamista, Otto Rummukaisen näytelmäharjoituksia, luontokerhoja, sienikursseja, valokuvauskursseja, joulun alla myyjäisiä, hirvipeijaisia, ohjelmallisia iltamia, joissa lopuksi sai tanssahdella. Kun meidän perhe muutti Patsolaan urheilutalon käyttö
Aamun ajatus Ihmiset tekevät maalla kovasti työtä voidakseen päästä kaupunkiin, voidakseen siellä ansaita niin paljon, että voivat palata maalle. Lin Jutang
Ei ollut 50-luvun sivukylillä juurikaan hokkareita tai jääkiekkoja. Varmaan Kunnaksen Manun muisteluista kuitenkin innostuin jääpallosta. Manu oli sitäkin lajia aikoinaan koulupoikana harrastanut. Taisinpa saada häneltä luistimetkin, joilla pääsin harrastuksen alkuun. Luistimet olivat suunnilleen sota-ajan mallia ja nimeltään Nurmis-luistimet eli Nurmekset. Ne olivat hiihtomonoihin kiinnitettävät irtoterät. Kiinnitykseen oli omat niksinsä, joita en tarkemmin muista, monoihin ne
Kun ilta tummui Kukkolammen rannalla, sytytti kirkkoväki kynttilän. Se valaisi talveen valmistautuvaa Luppotuvan tienoota yhdessä nuotion ja lyhtyjen kanssa. Oli adventtikirkon aika. Luonnon keskellä oli hiljaista. Ympäristö oli omiaan laittamaan ajatuksia tärkeysjärjestykseen, erottamaan olennaisen epäolennaisesta. ”Lahjojakin tärkeämpää on antaa aikaa”, muistutti kirkkoherra Mikko Lappalainen lähestyvästä joulusta. Tapahtuma oli hieman erilainen, ensimmäinen laatuaan Luppotuvalla. Seurakuntasihteeri ja
Puu itkee vaikka päivällä vielä juhlittiin joulukadun avajaisia ja pukki karautti paikalle kumipyöräkärryllä pollen vetämänä lapsia kyydissä Illalla katson uutisia: Libya on saanut pakolliset väkivallat tehtyä on egyptiläisten vuoro osoittaa mieltä kumiluoteja ja kovia kärsimystä, itkua kiihkoa, huutelua, terroria, verisiä uhreja Nato on kuulemma tappanut kolmattakymmentä erehdyksessä jossakin Olli Rehn puhuu: Pääasia on, että Suomen
Körö körö kirkkoon, pappilan muorin penkkiin, ruskealla ruunalla, valkoisella varsalla, kolipäällä koiralla, valkealla kissalla. Tämä vanha lasten loru on minun ja nuorimman lapsenlapseni lempilauluja. Hän istuu polven yli heitetyn jalkani päällä, jossa häntä käsistä kiinni pitäen keinutan. Samalla laulan tätä lorua, jonka olen oppinut omalta äidiltäni. Hän lienee oppinut sanat myös omalta äidiltään. Kuinka monta
Luutalahdessa seikkaillut pystykorva sai minut muistelemaan omaa punaturkkista pystykorvaamme Rippeä. Vaikka asuimmekin Enon Uimaharjussa ja Rippe oli kotoisin Enonkoskelta Savonlinnan suunnalta, näytti se viihtyvän parhaiten Kaustajärvellä. Hain koiran Usvan kennelistä vuonna 1973. Tyttären toivomus koirasta sai minulta puoltoääniä, vaimo hangoitteli hieman vastaan, kun ounasteli, että se jäisi pääasiassa hänen hoidettavakseen. Koirankujeita Sanotaan, että koira on
Pelastuslaitoksen kampanja ”Päivä paloasemalla” avasi lauantaina Värtsilänkin paloaseman ovet. Tällä kertaa ei tarvinnut lähteä suorittamaan pelastustehtäviä vaan toiminta oli opastavaa ja tiedottavaa. Ilmo Jormanainen, päivän ohjelmasta vastaavana odotteli väkeä tehtävärasteille, joilla opastettiin toimintaan hätätilanteen sattuessa. Pelastuslaitos, poliisi, rajavartiosto ja tulli muodostavat viranomaisyhteistyöverkon meidän turvaksemme.
Yksi ja toinen muisteli joulutapahtumassa rajalla perjantaina, että ovat ajat muuttuneet siitä, kun muutama vuosikymmen sitten rajaliikenne otti ensi askeleitaan. Eikä aika tässä tapauksessa ole aina kullannut muistoja. Itsekin olin kameran kanssa juttua tekemässä samaisessa paikassa, kun ensimmäinen virallinen valtuuskunta pääsi Niiralasta rajan yli. Taisi olla ministeri Matti Puhakan delegaatio ja vuosi 1989 tai jotain
osa 1 Kymiyhtiön metsähakkuut olivat Värtsilässä varsin merkittävä työllistäjä 50-60 luvuilla. En tiedä, oliko Kymi omistanut kyseiset metsät jo ennen sotia vai ostiko sodan jälkeen uusia alueita mistä vain sattui saamaan. En tiedä paljoakaan Kymin savotoista, koska olin siellä vain vähän aikaa. Toivonkin, että tarinaa täydennetään sitä mukaa kun laitan jotain syötiksi. Esimerkiksi milloin
Henriikka Tavi: Toivo, runoja, Teos 2011. Henriikka Tavi (s. 1978) on aiemmin palkittu mm. Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2007 (runokokoelma ”Esim. Esa”). Tavi valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2003. Tavin runot ovat samalla humoristisia, leikillisiä, että syväluotaavia. Tavi tekee kasvien ja eläinten erikoisista nimistä kehtolauluja, mukailee kansan suussa kuluneita loruja uudenmallisiksi runoiksi, koostaa runon mummin kertomista
Joulupukki ja 30 muuta suomalaista lähtivät perjantaina rajalta Sortavalaan selvittyään mediamylläkästä. Ensimmäinen pysähdys oli heti rajan jälkeen kevyellä ruokailulla Kolmas Plus -nimisessä paikassa. Liisa Karhu toimi matkaemäntänä ja piti ajantasalla, missä milloinkin ollaan menossa ja minne kannattaa suunnata katse. Sortavalaan menevä tie oli maisemien osalta melko pahasti pusikoitunut, joten nähtävää ei juuri ollut. Tien huonohko
