Evakkojuna

Sain käsiini Nuori Karjala lehdessä 1989 julkaistun tarinan, jonka otsikkona oli pelkkä pysäyttävä numerosarja 30.11.1939. Tarinan kirjoittaja on vanhassa Värtsilässä syntynyt Kauko Grönberg.

Kauko aloittaa kertomalla kuinka hän heräsi marraskuun viimeisenä aamuna varsin myöhään Pitkärannan kansakoululla. Oli hänen ensimmäinen vapaansa sitten ylimääräisiin kertausharjoituksiin astumisen jälkeen. Iltapäivästä alkaen hänet oli määrätty Pitkärannan rautatieaseman vartiopäälliköksi. Reservin aliupseerina Kauko oli määrätty kouluttamaan alokkaita. Heistä kymmenkunta Kauko oli määrännyt jo asemalle vartiomiehiksi. Kauko lähti asemalle ennen määräaikaa. Katselin mennessä liikkeiden ikkunoita. Laatokka möyrysi vaahtopäisenä harmaassa koleassa säässä, hän kirjoittaa.

Asemalle saavuttuaan Kauko pyydettiin heti puhelimeen. Puhelun sisältö oli hätkähdyttävä. Sota oli syttynyt. Kauko kuvaa toimintaa asemalla, sodan ääniä, evakkojunien lastausta jne. Ensimmäinen sotayö hirvitti sotilaita. Vihollinen oli kovin lähellä.

Kauko kirjoittaa: Järkytyin ja hermostuin perusteellisesti. En ikinä saattanut tosissani kuvitella isänmaahamme hyökättävän. Nyt se oli tosiasia, taivaanranta loimusi ja tykit pauhasivat. Olin yllättäen joutunut tärkeän rautatieaseman vartiopäälliköksi. Esikunta Pitkärannasta ilmoitti, ettei sekavan tilanteen takia enempää apua tullut. Olin yksin kokemattomien alokkaiden kanssa. Terästyin ja päätin selvitä tehtävästäni.

Puoleen yöhön mennessä olivat ihmisiä kuljettaneet junat lähteneet. Junia ei pitänyt tulla enää. Ollessaan äärimmäisellä vartiopaikalla Uuksun suuntaan, Kauko ja vartiomies olivat kuulevinaan ajoittaista puksutusta. Siirtyessään seuraavaan vartioon Kauko kuuli taas puksutusta, vaikka junia ei pitänyt olla liikkeellä. Puksutus vahvistui ja vihdoin se oli uskottava veturin ääneksi. Uuksun suunnalta lähestyi vauhdilla juna, jollaista ei pitänyt olla kulussa.

Oliko vihollinen vallannut junan ja saapui nyt ryminällä Pitkärantaan. Minun asianani oli sinä yönä torjua asemalla vihollinen. Töytäilin kuin mieletön. Juoksenko soittamaan esikuntaan! Mahtoivatko ne siellä tietää junista mitään! Minullehan oli annettu selvät tiedot, ettei junia tule. Nyt kuitenkin tulli, oli jo kilometrin päässä. Sen täytyy olla vihollisen juna. Valtavalla ryminällä yöstä ilmaantui pitkä juna. Kielsin poikia ampumasta junaa, sillä järki selitti, ettei meillä ollut mitään selviämisen mahdollisuutta sen jälkeen, kun vihollinen oli junasta purkautunut.

Kummakseni huomasin junan jarruttavan voimallisesti asemalla. Juoksin kohti veturia, kävi miten kävi. Selvä tulijasta oli saatava. Veturi veti perässään kymmeniä härkävaunuja. En aavistanut mitä vaunut sisälsivät. Juoksin kohti veturia, joka pysähtyi aseman eteen. En tajunnut tekeväni elämäni kenties tyhmintä tempausta. Jos kohtaisin vihollisen, pamaus vain ja minua ei enää olisi.

Veturista huudettiin selvällä suomella: ”Iltaa, onhan täällä asemavartio.” Minä huusin: ”Keitä te olette?” Ilmoitin, ettei junia pitänyt tulla enää Uuksusta. Sain kuulla tämän evakkojunan lastatun radanvarsikylissä Uuksulla päin. Nyt se pysähtyi puolisen tuntia Pitkärannassa. Lupasimme kaiken avun mikä saatavissa oli.

Tuossa tuokiossa lehahti härkävaunuista asemasillalle hälisevä lapsiparvi. Utelimme, mistä he olivat tulossa. Jokainen heistä oli kerätty rajakylistä, metsistä, maanteiltä, suoraan taistelujen keskeltä, vihollisen jaloista. Rajan pehmeällä murteella he kertoivat pelastumisistaan vihollisen käsistä sodan pauhinan keskeltä. Hehän olivat menneet kotikyliinsä jatkamaan kouluaan. Hyväuskoisen kansamme ensimmäiset sankarit, rajan lapset, seisoivat pelottomina ja iloisina kertomassa vaarallisista seikkailuistaan. Eräskin salomökin äiti oli herännyt rätinään keskiyöllä. Miltei puolipukeissaan he säntäsivät yöhön ja pakoon. Kauempaa he näkivät kuinka piippalakkiset neuvostosotilaat tuikkasivat heidän kotinsa tuleen. Onnistuivat juoksemaan maantien varteen, josta heidät poimittiin.

He olivat suorittaneet tekoja, jollaisia kukaan ei olisi suonut noiden lasten koettaviksi. Uljaasti he olivat niistä suoriutuneet.

Aamuöinen synkkä taivas loimusi punaisena, tykit jymisivät kaukana. Tuo yötaivaan puna oli kajoa noiden lasten rakkaiden kotien raunioilta. Siellä pauhusi sota, jota vuorokausi sitten emme osanneet edes kuvitella.

Yritimme antaa kulkijoille kaiken, mikä yöllä oli mahdollista. Halkoja siirtyi yhteisvoimin vaunuihin. Ruokaa meillä ei ollut antaa.

Junan vieriessä kohti tuntematonta kajahti avo-ovisista härkävaunuista voimakas, sydämen pohjasta lähtenyt Karjalaisten laulu. Siihen hukkui tykkien pauhina. Se oli sykähdyttävä hetki ensimmäisenä joulukuuta 1939 aamutunteina. Junassa meni sankarilapsia. Me sotapojat emme milloinkaan unohda tuota yötä. Meille tuo näky oli kaunein ennen matkamme päätä. Me kaikki itkimme yössä. Olimme kokeneet ikimuistettavan vuorokauden.

 

19 comments for “Evakkojuna

  1. Riipaisevan tarinan on Vanhassa Värtsilässä
    syntynyt Kauko Grönberg ajallaan kirjoittanut,
    ja Lissu toi sen juuri oikeana ajankohtana
    päivänvaloon.

    —–

    Sakarin ja Alpoaatoksen opastuksesta huolimatta
    en osaa laittaa tähän Evakon laulua, siis
    sitä jossa on Veikko Lavin sanat, siksi hyräilen
    sitä vain mielessäni.

  2. Tässä Evakon laulu Anneli Saariston esittämänä

    http://www.youtube.com/watch?v=OgvQBSSxzck

    Luin tuon Kauko Grönbergin tarinan ensimmäistä kertaa eilen illalla. Ajankohdasta johtuen sitä oli käytävä samantien naputtelemaan koneelle ja postittamaan Värtsiin.

    Kiitos toimitukselle nopeasta esille panosta juuri oikeana päivänä.

  3. Isäni taisteli talvisodassa monen muun pälkjärveläisen kanssa Erillinen pataljoona 8 3.komppanian joukoissa.

    Sotapäiväkirjaaan on tehty runsaasti merkintöjä 30.11.1939. Heti aamusta oli kuulunut tykkien jyskettä Käsnäselän suunnasta. Tässä pari merkintää iltapäivältä:

    klo 13.45 Lähetettiin 3 hevosta noutamaan muonaa Käsnäselän metsänvartiosta, sekä 1 hevonen noutamaan pyykkiä Käsnäselästä. Mukana suojaryhmä.
    klo 15.50 Palasi pyykinnouto hevonen. Pyykkiä ei saatu syystä, että ryssät pitivät hallussaan osaa Käsnäselästä. Komppania menetti yhden alusvaatekerran miestä kohti.

    Ja vielä yksi merkintä 2.12.1939

    klo 18.45. Suoritettiin yllätys. Vihollisen tappiot n. 15 kaatunutta miestä. Omat tappiot: res.stm J. Hallasaho Värtsilästä kaatui. Kunniaa komppanian ensimmäiselle Isänmaan puolesta kaatuneelle sotilaalle.

  4. Sisuradion puhuttelussa sattui virhe Värtsilän asukas luvusta ennen sotia , sen piti olla 5000 ja sanoin 50 000 , siihen määräänhän sopii koko läänin luku .
    Anteeksi jos joku sen kuuli .
    Ainakin Ensio Immonen .

  5. Eira kehotti eilen kaivelemaan Värtsin arkistoja ja nostamaan esille vanhoja juttuja.

    Ei kaivanne paljon selityksiä se, miksi nostan esille parin vuoden takaisen juttuni Evakkojuna.

    Tänään on kulunut 74 vuotta talvisodan syttymisestä. Siitä lähti liikkeelle hallitsematon tapahtumien vyöry, joka muutti suomalaisten elämän perusteellisesti.

  6. ”Jo talvisodan aikana ylipäällikkö Mannerheim
    päätti,että sotilaiden palkitsemiseksi on perustettava
    kunniamerkki”…

    Näin alkaa Antti Tuurin uunituore kirja
    Mannerheim-ristin ritarit.

    Kirja on minulla juuri sopivasti luettavien pinossa.

    Takakannessa kerrotaan että ”Antti Tuuri
    on kirjoittanut lukuisiin lähteisiin perehtyen
    jokaisen Mannerheim-ristin saaneen sotilaan
    pienoiselämänkerran”.

    Kirja on varmasti mielenkiintoinen, mutta kuten
    tiedämme, kaikki eivät ehtineet saada arvostusta
    elinaikanaan.

  7. Paasikivi kertoo eräässä kirjassaan kuinka Suomen hallitus oli koolla 27.11. ja keskusteli mm. sodan uhasta. Moni ministeri oli sitä mieltä, ettei mitään sotaa tule. Venäläiset vain pelottelevat sodalla. Eihän ole mitään syytä heidän Suomeen hyökätä. Kuitenkin sota alkoi kolmen päivän päästä. Hallituksen käsityksistä johtuen ei raja-alueita evakuoitu johdetusti vaan jouduttiin hallitemattomaan pakotilaa, jossa evakuointi hoidettiin iprovisoidusti. Pielisjärvellä Inarintien varren Lieksavoisen ahon asukkaat evakoi perääntyvät sotilaat ja pohjoisessa Kaksinkantajan Hanhiahon talo tiesi sodasta kun Venäläinen partio tuli ja surmasi asukkaat sekä poltti asunnot ja muut rakennukset.

  8. Näitä tapahtumia on syytä muistella, koska minunkin
    sukuni silloiset nuoret miehet, isä mukaan lukien menivät
    sinne jonnekin kutsuttuna. Harjoitukset alkoivat lokakuun
    alkupäivinä.

    Eilen luin jostakin, että Paasikivi olisi miettinyt
    vaihtoehtona asukkaiden evakuoimatta jättämistä.

    Lähes puolen miljoonan evakon uudelleen sijoittamista
    on pidetty kalliina ja muille suomalaisille vaivaa
    tuottavana operaationa.

    Harvoin missään mainitaan, että evakot maksoivat kovaa hintaa
    muunkin Suomen puolesta jättämällä omaisuutensa ja
    kotinsa vihollisen käsiin. Samoin siirtoväestö osallistui
    sotakorvauksien takaisin maksuun täydellä työpanoksellaan.

    Nykykoululaisten historiankirjat ohittavat nämä
    tapahtumat muutamalla lauseella.

  9. Yle Radio 1 klo 18.00

    Eduskunnan juhlakonsertti Kauhajoen
    kirkosta – 75 vuotta talvisodan syttymisestä.

    Suora lähetys.

  10. Yli satatuhatta suomalaista lasta joutui evakkotielle 75 vuotta sitten Talvisodan alkaessa 30.11. 1939. Vieläkään ei evakkolasten tarkkaa määrää tiedetä, mutta pelkästään Karjalan evakkolapsia arvellaan olleen tuolloin noin 125 000.

    Lisää aiheesta http://www.evakkolapset.fi/

  11. Sodan ”uhka” v. 1939 ja sodan ”uhka´” v. 2014?? Mitä yhteistä ja mitä erilaista? Näihin kysymyksiin joutuvat nyt poliitikot etsimään vastauksia. En kadehdi heitä.

    Tavalliselle kansalaisellekin muutama pohdiskelun aihe: Hitlerin ja Putinin motiivit muistuttavat toisiaan. Toisaalta nyt on EU ja Nato. V. 1939 ei ollut kumpaakaan. Silloin Krim oli Neuvostoliiton. Sitten Neuvostoliitto (Hrustsof) lahjoitti sen Ukrainalle. Nyt se on Venäjän. V. 1939 vallassa oli Stalin, nyt Putin. V. 1939 Kiina oli takamaa, nyt maailmaa taloudellisesti hallitsemaan pyrkivä, halpaa työvoimaa käyttävä ”made in China”.
    Nyt länsimaissa politiikka on – ainakin periaatteessa – vapaa kirkkosidonnaisuudesta. Aasiassa jylläävät monet terroristijärjestöt uskonnollisin tunnuksin. Siellä ei ole ollut – kuten oli Euroopassa – valistuksen aikaa. – Viisaammat ja minua fiksummat jatkakoot!

    Olen jossain vaiheessa ennustanut, että Venäjä ja Ukraina liittyvät EU:iin. En tiedä, milloin. Saa nauraa!

  12. Jälleen on yksi vuosi lisää tullut. Maailman tilanne hyvin erikoinen tänä päivänä.

  13. Kävin pintaraapaisulla tutkimassa Lissun mainitsemaa Elävää arkistoa tänään Talvisodan syttymisen 76-vuotis muistopäivänä. Kuuntelin mm. raporttia Helsingin pommituksesta ja katselin Raatteen tien mykkävideota.

    Isoenoni Eljas Miinalainen läksi myös kun käsky kävi ja lähdettävä oli. Varsinainen sotaretki oli hänen kohdallaan hyvin lyhyt; vain neljä vuorokautta ja kovassa tilanteessa elon päivät päättyivät jo 3. joulukuuta. Minulla olevan tiedon mukaan ruumista ei saatu pois, mutta virallisesti hänen tomumajansa on kuitenkin siunattu Värtsilän sankarihautaan. Kumminka lienee, sillä ei sinänsä tietysti ole (enää) juuri merkitystä.

    Erkin ja Marikan kommentteihin liittyen:
    Itse pidän Venäjän sotaretkeä Syyriaan profeetallisestakin näkökulmasta varsin mielenkiintoisena ajan merkkinä!

  14. suomesta irakin bagdatiin palanneet pakolaiset pahalla päällä kun suomesta annettu väärää infoa.6kk suomessa oleskelusta ei jääny mitään käteen niin totta kai se suututtaa kun ruokakaan ei ollu suun mukasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *