27.11.2011

Paikallista

Luonnon kirkossa

Kun ilta tummui Kukkolammen rannalla, sytytti kirkkoväki kynttilän. Se valaisi  talveen valmistautuvaa Luppotuvan tienoota yhdessä nuotion ja lyhtyjen kanssa. Oli adventtikirkon aika. Luonnon keskellä oli hiljaista. Ympäristö oli omiaan laittamaan ajatuksia tärkeysjärjestykseen, erottamaan olennaisen epäolennaisesta. ”Lahjojakin tärkeämpää on antaa aikaa”, muistutti kirkkoherra Mikko Lappalainen lähestyvästä joulusta. Tapahtuma oli hieman erilainen, ensimmäinen laatuaan Luppotuvalla. Seurakuntasihteeri ja […]

Runot

Itkevä puu

Puu itkee vaikka päivällä vielä juhlittiin joulukadun avajaisia ja pukki karautti paikalle kumipyöräkärryllä pollen vetämänä lapsia kyydissä Illalla katson uutisia: Libya on saanut pakolliset väkivallat tehtyä on egyptiläisten vuoro osoittaa mieltä kumiluoteja ja kovia kärsimystä, itkua kiihkoa, huutelua, terroria, verisiä uhreja Nato on kuulemma tappanut kolmattakymmentä erehdyksessä jossakin Olli Rehn puhuu: Pääasia on, että Suomen

Lukijoilta

Körö körö kirkkoon

Körö körö kirkkoon, pappilan muorin penkkiin, ruskealla ruunalla, valkoisella varsalla, kolipäällä koiralla, valkealla kissalla. Tämä vanha lasten loru on minun ja nuorimman lapsenlapseni lempilauluja. Hän istuu polven yli heitetyn jalkani päällä, jossa häntä käsistä kiinni pitäen keinutan. Samalla laulan tätä lorua, jonka olen oppinut omalta äidiltäni. Hän lienee oppinut sanat myös omalta äidiltään. Kuinka monta

Ajan patinaa

Onko koira kotona?

Luutalahdessa seikkaillut pystykorva sai minut muistelemaan omaa punaturkkista pystykorvaamme Rippeä. Vaikka asuimmekin Enon Uimaharjussa ja Rippe oli kotoisin Enonkoskelta Savonlinnan suunnalta, näytti se viihtyvän parhaiten Kaustajärvellä. Hain koiran Usvan kennelistä vuonna 1973. Tyttären toivomus koirasta sai minulta puoltoääniä, vaimo hangoitteli hieman vastaan, kun ounasteli, että se jäisi pääasiassa hänen hoidettavakseen. Koirankujeita Sanotaan, että koira on

Scroll to Top