Körö körö kirkkoon,
pappilan muorin penkkiin,
ruskealla ruunalla,
valkoisella varsalla,
kolipäällä koiralla,
valkealla kissalla.
Tämä vanha lasten loru on minun ja nuorimman lapsenlapseni lempilauluja. Hän istuu polven yli heitetyn jalkani päällä, jossa häntä käsistä kiinni pitäen keinutan. Samalla laulan tätä lorua, jonka olen oppinut omalta äidiltäni. Hän lienee oppinut sanat myös omalta äidiltään. Kuinka monta sukupolvea vanhat perintönä kulkeneet leikkilorun sanat lienevätkin? Ei ole syytä katkaista mukavaa perinnettä. Lapsi pitää kovasti tästä lorusta. Mitä isommaksi hän kasvaa, sitä kovemmin saa mummon jalkakin heilua. Lapsen silmät loistavat. Nyt hän jo tapailee itsekin laulun sanoja.
Toinen suosikki on ”Harakka huttua keittää”, jossa lapsen kämmenellä huttua keitetään ja jaetaan annokset jokaiselle sormelle siten, että yksi sormi jää ilman huttuannostaan. Siinä kohtaa pitäisi syntyä naurua lasta rinnasta kutittamalla.
Harakka huttua keittää,
hännällänsä hämmentää,
pyrstöllänsä puistelee,
nokallansa koittelee,
panee suolaa,
panee sokeria,
antaa tälle,
antaa tälle,
antaa tälle,
antaa tälle,
tälle ei annakkaan!
Olen ajatellut, että ehdinpäs ennen kuin lapsen leikkeihin tulevat tietokone- ja konsolipelit kaikkine hienouksineen. Todennäköisesti lapsen elämään tulee vaihe, jolloin hän ei enää muista näitä yhteisiä lauluhetkiä. Ehkäpä hän aikuisena kiikuttaa polvellaan omaa lastaan, ja silloin muistin syvistä sopukoista saattaa pyrkiä esiin jälleen ”körö körö kirkkoon”-laulu. Loru, jota mummokin lauloi.
R- ja S-kirjaimen harjoittelussa puhumaan opettelevalle lapselle sopii tämä loru: Ärrän kierrän orren ympäri, ässän pistän taskuun!
Maija- Liisa
Ensimmäisenä adventtina moni köröttelee kirkkoon
Hoosiannnaa kuuntelemaan.
Myös kauneimmat joululaulut vetävät kirkkosalit
täyteen ilta toisensa jälkeen.
____
Onneksi nämä laasten lorut ovat säilyneet
sukupolvelta toiselle. Aivan pienenkin lapsen
kanssa voi leikkiä ”Uu,uu, säi, säi!”
Aina se säi säi jaksaa lasta naurattaa!
Sanotaan että lorut ja runot auttavat lasta kielellisen ilmaisun kehittymisessä.
Vuoden ikäisen pojan tyttäreni kanssa olemme jo muutaman kuukauden ”körötelleet kirkkoon” ja leikkineet ”uu,uu, säi, säi”. Ja voi sitä lapsen iloa, mikä näistä yksinkertaisista leikeistä syntyy.
Uneen olen hänet saanut uuvutettua laulamalla huonolla lauluäänelläni ”Tuu, tuu tupakkarulla, mistäs tiesit tänne tulla…”
Kyllä vanhat lorut pitävät hyvin pintansa nykylaulujen joukossa.
Hämähäkki – laulu on kestosuosikki. Samoin ”jänis istui maassa”
Tanssi vauvani keinu ja kiiku, eivät ne töppöset vanhana liiku.
Toissa kesänä 3v. lapsenlapseni ihastui ” Ken söi kesävoin” -loruun, kun luin iltasatuja vanhasta lasten kirjasta. Ja se loru on vieläkin suosituimpien joukossa, kuten myös ” Hus sika metsään”.
Ken söi kesävoin?
Kissa söi kesävoin
Missä kissa?- Aitan alla
Missä aitta?- Maahan kaatui
Missä maa?- Vetehen vieri
Missä vesi?- Härkä särpi
Missä härkä?- Niityllä
Missä niitty?- Viikate vilahti
Missä viikate?- Kannon päässä
Missä kanto?- Toukka kaivoi
Missä toukka?- Kukko nokki
Missä kukko?- Kuusosessa
Missä kuusi?- Kirves kaatoi
Missä kirves?- Seinän alla
Millä sieltä saatanehe?
Haapasilla, halkosilla,
korennoilla, koivusilla.
Nuotan veto
Veetään nuottaa
saahaan kalaa
kissalle kiisket
koiralle kuoreet
ite syyään isot kalat
pienet kalat heitetään jokkeen!(kutitus)
Viikonpäivien opettelu:
Maanantaina makkarat tehtiin.
Tiistaina tikut vuoltiin.
Keskiviikkona keitto keitettiin.
Torstaina tupahan tuotiin.
Perjantaina perheelle annettiin.
Lauantaina liemi latkittiin.
Sunnuntaina suu pyyhittiin.
Tuttuja ovat, mutta mukava oli lukea.
Tähän voisin pistää jatkoksi ainoan poika-lapsenlapseni sanat
Kun sanon hänelle ennen nukkumaan menoa Hyvää yötä Paavo ja kauniita unia – hän oitis vastaa ja sanoo – ja oman kullankuvia.
Tällä hetkellä Paavo on jo 12v. Nyt kyllä harvemmin pääsee meille
ja me heille – pitkä matka.
Mirja-mummo
Körö,körö…
Olisipa kiva tietää miten ikiaikaisia mahtavat olla nuo lasten leikkittämislorut. Melko paljon niitä tuntuu olevan ja ainakin vielä monien mummojen ja vaarien, ehkäpä äitien ja isienkin ulkoa muistamana kulttuuriperintönä. Uusiakin saattaa syntyä. Tulee tässä mielen muuan lapsena opittu ärränopetteluun liittyvä ja jotenkin tiettyyn aikakuteen nivoutuva ärräloru. ”Lauri löysi ruplan rahan jyrkän penkereen juurelta.” Kyseisestä lorusta olen joskus kuullut pikkuisen toisistaan poikkeavia versioitakin. Löytäjän nimi voi tietenkin olla mikä tahansa ärränimi, Kaarlo tai Pertti, Mirja tai Sirpa jne. Löytöpaikaksikin käy vaikka naapurin sorakuoppa, mutta raha on aikaan sidottu. Kun mummo sitä opetti, siinä oli hänen lapsuutensa ajan rupla, myöhemmin markka. Nyt kaiketi euro, ja onhan niitä ajan saatossa toki ollut muitakin ärrärahoja, äyrejä, kruunuja, taalereita. Eipä silti muuan isä opetti pojalleen ärrää tietyn poliitikon ärrällisellä sukunimellä ja vahvisti vielä opetusta ärräperäisellä voimasanalla. Mutta pois se meistä, eikä se ollut täällä päinkään
Tähän vielä vähän nätimpi loru.
Haukka lentää, liitää, laataa – kiitää, kaataa.
Etsii pessää kaiken kessää.
Missä pesä? – Missä pesä?
————————
Tuolla kullan kainalossa,
tuolla kullan kainalossa.
Minulla oli vaikeuksia ärrän oppimisen kanssa, ja niin sitä piti vatkuttaa :” Ärrän kierrän orren ympäri, ässän pistän taskuun”.
Ja loru ” Napa näkkyy nuapurriin, nuapurin pojat nauraa”, myös oli tuttu. Ja koulussa taputettiin kaverin päätä :” Taa,taa tasapiä, elä kasva ennee”.
Yksi hyvä kesään sopiva laulu on uudella muunnelmana tosin.
Kärpänen istu seinällä seinällä seinällä. Kärpänen istu seinällä seinällä läts. ( läts sanan kohdalla lyödään kämmenet yhteen) eipä istu seinällä seinällä HIH.
Kerronpa, miten papin poika ilmoitti ärrän oppimisestaan. Poika oli saanut monta viikkoa ärrä-oppia koulussa. Eräänä päivänä hän tuli koulusta pappilan kiviaidan luo, jossa isä-pappi oli keräilemässä rikottujen olutpullojen sirpaleita. Poika juoksi tykö nauraen ja huudahti: ”Isä, perrrkele !!!” – Muistelee hymyssä suin pater F.