Kaustajärveltä on osallistuttu rajan valvontaan kynsin ja hampain. Nyt koko paikka on kaupan. Ehkä mihin alihintaan hyvänsä. Ex-rajavartija Teuvo Varonen lähettää ottamansa kuvan valvomaan Kaustan vartion kauppoja. Kuvassa on ärhäkkä rajakoira ISMO suussaan Olli (Aleksi) Kukon piippu ja päässä Teuvon lakki.
Tavallisesti luotettavista lähteistä saamiemme tietojen mukaan joulupukille on käynyt köpelösti Korvatunturille palatessaan. Tiet olivat varsinkin etelässä paikoitellen lumettomia vesisateitten takia. Ei auta muu kuin toivotella parempaa uutta vuotta. Uutiskortin pukin pulmista lähetti Alpoaatos.
Näillä muuttajilla ei taida olla kiire Sääperin rannoille. Hyvää Uutta Vuotta! Ensio
Valtio on pistänyt Kaustajärven entisen rajavartioasemat kiinteistöt myyntiin. Tarjolla on viisi erillistä kiinteistöä. Entisen rajavartioston tontin omistaa UPM-Kymmene Oy . Tontti on valtiolla vuokralla. Rakennukset tarjotaan purettaviksi tai vaihtoehtoisesti ostajalla on mahdollisuus neuvotella UPM:n kanssa tontin vuokraamisesta tai ostosta. Valtion kanssa tehtyä vuokrasopimusta ei ole ilmoituksen mukaan mahdollista siirtää kolmannelle osapuolelle. Suurin kiinteistöistä on entinen
Astu uuteen vuoteen, ystäväni, portti on auki ja edessä tie jota saat kulkea omaan tahtiisi: huolella harkiten askel kerrallaan tai uteliaana, rajoja kokeillen, etsien jatkuvasti uusia haasteita, uusia tilaisuuksia. Niin kauan kuin liikut, kaikki on mahdollista. Pääasia, että olet matkalla huomiseen. Kirjattu muistiin Helsingin Sanomista 31.12.1990 Oheisen kortin posti toi minulle osoitteella Uusi – Värtsilä
ennen kun isä oli nuori mies lähti tammikuussa savottahommiin laittoi parireen kuntoon hevoselle heiniä säkkiin reppuun äiti laittoi evästä ja kahvia termokseen savotasta isä palasi pimeän aikaan joskus oli repussa jotain makeaa lapsille joskus pelkkä makkaran pätkä yön selkään lähti hakemaan heiniä karjalle peltoladosta nyt tammikuussa voi muistella entisiä aikoja käydä uudenvuoden aattona katsomassa ilotulitusta
Värtsilän vuoteen 2011 sisältyi niin iloa kuin vähemmän mairittelevia tapauksia, onneksi sentään päivä paistoi useimmiten. Vuosikatsauksen toisessa osassa vilkaisemme myös rajan taakse, sielläkin tapahtuu edistystä erilaisissa asioissa. Jännityksellä jäämme seuraamaan, miten Valkoisen talon remontti edistyy ensi vuonna, saammeko Wärtsilän mustan viljelystä satoa ja päästetäänkö turvevesiä pilaamaan Jänisjokea. Entäpä Värtsiläpäivät, mitä hauskaa ne tuovat tullessaan seuraavassa
Olipas se vuosi, tämä 2011. Oli monenlaista viuhketta, villikoirista puhumattakaan. Välillä piti ihmetellä, miten yhdessä rauhallisessa kylässä jatkuvasti tapahtui. Kylätalon saaminen oli vuoden tärkeimpiä asioita. Sen seinien sisäpuolella ja Arppen pihalla tapahtui monenlaista, mikä viritti uskoa tulevaisuuteen. Myös Niiralan ja rajanylityspaikan kehittämistoimet ovat käynnistyneet. Värtsissä muistellaan vuoden kahtena viimeisenä päivänä kuvasarjojen myötä tapahtumia, jotka nousivat
Sääperin vanhan vartiorakennuksen ajoilta on jäänyt pikkupojan mieleen monia siellä palvelleita tai useammin käyneitä rajavartijoita. Vanha vartiohan oli käytössä vuodesta 1952 vuoteen 1957. Kirjoittelen rohkeasti noita vuosilukuja, niin näyttää lukijalle hieman selkeämmältä, että missä ja varsinkin koska mennään. En tietenkään voi aina tai useinkaan olla täysin varma numeroiden tarkasta oikeellisuudesta, mutta ei niissä ilmeisesti ole
Kai se on uskottava, että Elvis on poistunut autuaammille kukkakedoille. Pariin viikkoon sitä ei ole näkynyt, eikä se ole kuulemma koskaan ollut viikkoa poissa. Jouluksi varatut herkkusapuskat ovat yhä koskematta. Kun avasimme kaksi vuotta sitten talon oven muuttaaksemme sinne, marssi samassa ovenavauksessa sisään häntä pystyssä kissa, heittäytyi jääkaapin eteen selälleen ja alkoi marmattaa. Syötyään se
Vanhan kuusen kaatuminen kylätalon pihapiirissä renkitalon päälle herättää väkisinkin kysymyksiä. Olisiko asiantuntijoiden syytä tarkistaa pihalla olevien muiden samanikäisten puiden kunto? Kaatuneesta puusta otetut valokuvat osoittavat, että lahovikaa saattaa löytyä. On myös ilmennyt, että asia on ollut jo aiemmin tapetilla, mutta jäänyt jostain syystä hoitamatta. Kyseessä ei ole suuri kunnallispoliittinen kysymys, mutta ihmisten turvallisuuden kannalta se
Hopeapeili -lehti antaa ohjeita nuoren naisen ensitanssiaisia varten joulukuussa 1946. Ennen muinoin, vanhaan hyvään aikaan, ensimmäiset tanssiaiset ympäröitiin romantiikan ruusun- hohteella, ja ne olivat suurtapaus nuoren tytön elämässä. Aika on nyt muuttunut karuksi, eikä romantiikalla ja tunteellisuudella enää liene samaa oikeutusta. Mutta siitä voi olla varma, että ne yhä piilevät tai uinuvat kätkössä syvällä jokaisen
Vanhojen joulukorttien kavalkadin päättää Helsingissä 29.12.1960 päivätty kortti. Siinä toivotetaan Onnellista Uutta Vuotta ja hyvää terveyttä eräälle kaustajärveläiselle isännälle ja hänen perheelleen. Kortin lähettäjä on Kaustajärvellä syntynyt tyttö, jonka isä kaatui talvisodassa. Helsinkiin muutettuaan tyttö lähetti korttitervehdyksiä entiselle naapurilleen useamman vuoden ajan. Minulla on tapana järjestellä saamani joulukortit aiheen mukaan. Tonttu- ja joulupukkikortit siellä, enkelikortit
Värtsilän Kisan lavalla Kaurilassa ovat kouluikäiset ja sitä vanhemmat rikkoneet lampun kantoja, seinäpahvia ja koskettimia. Tavallista lapsellista ilkivaltaa, joka on laskettava kurittoman sukupolven tilille.
Arppe -kuusen katkeaminen renkitalon päälle ei yltänyt tänään valtakunnan telkkariuutisiin, mutta liikennevalistuksen antaminen venäläisille autoilijoille Niiralan rajanylityspaikalla oli ylittänyt Helsingin päässäkin uutiskynnyksen iltakuudelta. Olihan kyseessä ensimmäinen kerta maassa. Matti Rönkä kertoi asiasta ääni väristen, onhan Niirala tuttu paikka, hän kulkee sitä kautta Sortavalaan etsimään aineksia dekkareihinsa. Värtsi ei tuohon kahinaan ennättänyt mukaan muitten kiireitten takia,
Renkitalon kuusen historiasta hieman. Salama koetteli kuusivanhusta teatterinäytännön aikaan jo vuosia sitten ja sitä ennen se oli saanut muinakin kesinä siipeensä. Pahin isku sattui, kun oli porukoita teatterin kahvion edessä, itsekin näin sen. Väläys ja pamaus, sitten puun sirpaletta lensi pitkin kunnantalon pihamaata. Silloisena kyläpiällikkönä kerroin asiasta kunnanjohtajalle ja varoittelin tulevasta. Sanoin että se kuusi
Myrskytuuli pyyhkäisi yli maan toisena joulupäivänä. Värtsilässä ankarampana tuntui myrskytuulen toinen aalto tiistaina. Suurilta vahingoilta täällä taidettiin välttyä. Arppenpihan renkitalon päädyssä seisonut kuusi ei kestänyt tuulen voimaa vaan katkesi ja latvapuoli putosi renkitalon päälle. Eira Varonen muisti, että vuosia sitten kyseiseen kuuseen iski salama kesäteatteriesityksen aikana. Vanha renkitalo ei onneksi näytä vaurioituneen
Joulu 2011 jää mieleen tähänastisen elämäni märimpänä jouluna. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin ratkennut ryyppäämään. Sääolosuhteet täällä Helsingin niemellä ovat olleet kaikkea muuta kuin jouluiset. Viime joulun aikaan voi täysin sydämin yhtyä tuttuun joululauluun ”On hanget korkeat nietokset”, mutta tänä jouluna ei. Ruoho on vihreää ja päivälämpötila on vaihdellut +5 ja +9 asteen
Eräänä kesänä meillä oli harakka. Varista sanotaan viisaaksi linnuksi, mutta meistä harakka oli se viisaampi otus. Ainakin se oli hyvin reviiritietoinen. Ja oman väen se tunsi. Erään kerran kummipoika oli tulossa kylään. Kun Kalleksi nimetty lintu huomasi sisälle pyrkijän, se istahti kiireesti oksankokkuralle, joka toimitti ovenrivan virkaa. Joka kerta kun poika aikoi tarttua ovenripaan, sai
Johdantona on kerrottava, että Uusi-Värtsilän kylällä ei vielä 60-luvun alussa ollut juuri jääkaappeja kotikylmiöistä puhumattakaan. Tehtaan rautaromukasojen lähellä, rautatien vieressä oli kirkasvetinen, voimakkaasti vettä tuottava lähde. Siitä lähti monien mutkien kautta polveillen kirkasvetinen puro, joka kaartoi tehtaan lähellä olevien työläisten asuintalojen vierestä. Neuvokkaat perheenemännät olivat panneet merkille tämän mahdollisuuden ja rakentaneet laudoista matalavetiseen puroon kehikoita,
