lokakuu 2011

Helsingin messukeskuksessa on vietetty neljä päivää kirjanystävien juhlaa. Nämä olivat 11. Helsingissä järjestetyt kirjamessut. Ensimmäiset olivat 2001. Tapahtuma on paisunut vuosi vuodelta. Ensimmäisten kirjamessujen kävijämäärä oli n. 30 000 henkeä. Viime vuonna kävijöitä oli jo 80 000. Tämän vuoden kävijämäärä oli ennätysmäiset 80 850 henkeä. Samaan aikaan ja samalla lipulla oli mahdollisuus tutustua myös Viini, Ruoka & Hyvä

Aamun ajatus Kukka ja lintu ovat ilon opettajia. (Sören Kierkekaard)

Hiljainen on kylätie, laulettiin aikanaan Topi Kärjen haikeaa tangoa. Sopii mielestäni kuin nappi raksiin seuraavaan tarinaan. Soittelin Eila-ystävälleni Uuteen-Värtsilään kysyäkseni, mitä kuuluu tänä päivänä kylän elämään. Samaa uneliasta oloa edelleen, sain kuulla. Asiat eivät ole muuttuneet miksikään sen jälkeen, kun tehtaan toiminnat loppuivat. Ennen niin vireä kylä nukkuu karhun unta. Eipä siis ihme, jos itse

Vuosikymmenten ajan kellanruskea allakka mainosti tiettyä kellomerkkiä: ”Kun poika alkaa käydä miehestä, antaa isä hänelle miehen tunnuksen”… Tuo miehen tunnus oli kello, olisiko ollut peräti taskukello vitjoineen. Tosin päinvastaisiakin tapauksia on pilvin pimein. Kun poika osti omilla tienesteillään itselleen ensimmäisen kellon, saattoi siitä syntyä isän kanssa sanaharkkaa ja saattoipa käydä niinkin, että poika pisti hatun

Oli vähän ennen puoltapäivää. Hallimaisen tilan ovella tulvahti vastaan sekalainen haju. Kulunutta, vanhaa. Vanhat vaatteet ja esineet haisivat. Kaikki eletty sulautui samaksi hajuksi siinä tilassa. Ihmiset hälisivät. Anna maksoi kassalla varaamansa myyntipaikan. Vaivoin hän sai raahatuksi painavat kassinsa numeroidulle paikalle. Tässä. Hän pudotti kassit käsistään ja alkoi tyhjentää niiden sisältöä. Mihin maailmassa ihminen voi tätä

Elävä kylä, osa 2/2 Harpataanpa noista puolen vuosisadan takaisista ajoista nykyisyyteen Jänisjoen liepeille. Siellä on monta Värtsilän kylää, jotka ovat verraten kehittyneitä. Maaperä ja sijainti ovat edesauttaneet siinä, ettei niitä vielä ole ”hyvin hallittu rakennemuutos” pystynyt täysin hiljentämään. Mutta onkohan sielläkin ongelmana ajan käyttö. Sama 24 tuntia on käytössä, mikä on ollut ennenkin. Nyt koneet

MLL:N Värtsilän yhdistys kiittää lämpimästi 90-vuotisjuhlaansa osallistuneita ja yhdistyksen toimintaa tukeneita.

Kenraalinkylä Osa 1/2 Eira Varosen kommentti Myötätuulessa –juttuun 19.10. kello 12.48 kirvoitti allekirjoittaneen ajatuksia. Kun olen miettinyt asiaa, alkoi esiin nousta tämän kirjoituksen otsikko. Yhtä hyvin kuin omasta kotikylästäni, joka oli Kenraalinkylä, voisi menneitä muistellen kirjoittaa naapurikylästä Kaustajärvestä. Sieltä kulmilta olimme aikanaan lähteneet ja minkä takia, sen muistaa jokainen itse tykönänsä. Kun kylät hiljenivät ja

  Kaustan mummin tunnelmakuvien innoittamana muistelen tämän syksyistä veneitten kääntöä Viinijärven mökillä. Oli ihme öisen taivahan ja auringonlaskukin. Näillä pärjää pitkälle ja toivoa sopii, että oi kun uusi kesä taas joutuisi. t. Kakunvaaralta Olarinmäelle

Veikko Lavi lauleli aikoinaan Vieläkö muistatte Limperin Hilman. Näitä sanoja pukkasi muunneltuna harventuneeseen päänuppiini, kun muistelin Värtsilän vanhoja tuttuja. Minun päässäni sanat kuuluivat muodossa Vieläkö muistatte Vikelin Valman. Oikeastihan Vikeli oli tietenkin Wegelius, asui Savikontien alkupäässä heti pian Osulan jälkeen. Saattoi asua sisarensa tai muun sukulaisnaisensa kanssa siellä kahdestaan. Mistäkö minä Valman tunnen? No epäilemättä

Tällainen täydennys Hilkka Partasen juttuun korsuradiosta. ”Korsuradio” -ohjelman lisäksi kyseessä oli myös oikea radiolaite. Sotilaiden viihdytys oli katsottu niin tärkeäksi, että muutamat tehtaat valmistivat sitä varten Korsuradioita. Niissä oli otettu olosuhteet huomioon mm. niin, että virtalähteinä käytettiin niitä virtalähteitä, joita siellä oli muutenkin käytössä. Sakkilauta oli kätevästi radion kannessa sekä pelinappuloille säilytyspaikka. Helvarin radiomallissa näkyy