En malta olla kehumatta suppilovahverosaaliillani. Tuleepahan Alpoaatos kateelliseksi. Niitä jäi vielä Värtsilän metsiin, enkä ole joka paikkaa edes kolunnut. Nyt onkin mukava etsiä suppiloita, ei tule liian lämmin ja hirvikärpäset ovat kaikonneet. Salapoliisitouhua se on, koska täkäläiset saalispaikat ovat minulle vielä uusia. Mutta kun yhden ryppään löytää, niin ympärillä sammalikossa on kymmenen samanlaista. Vielä lumen […]
Vuosikymmenten ajan kellanruskea allakka mainosti tiettyä kellomerkkiä: ”Kun poika alkaa käydä miehestä, antaa isä hänelle miehen tunnuksen”… Tuo miehen tunnus oli kello, olisiko ollut peräti taskukello vitjoineen. Tosin päinvastaisiakin tapauksia on pilvin pimein. Kun poika osti omilla tienesteillään itselleen ensimmäisen kellon, saattoi siitä syntyä isän kanssa sanaharkkaa ja saattoipa käydä niinkin, että poika pisti hatun
Oli vähän ennen puoltapäivää. Hallimaisen tilan ovella tulvahti vastaan sekalainen haju. Kulunutta, vanhaa. Vanhat vaatteet ja esineet haisivat. Kaikki eletty sulautui samaksi hajuksi siinä tilassa. Ihmiset hälisivät. Anna maksoi kassalla varaamansa myyntipaikan. Vaivoin hän sai raahatuksi painavat kassinsa numeroidulle paikalle. Tässä. Hän pudotti kassit käsistään ja alkoi tyhjentää niiden sisältöä. Mihin maailmassa ihminen voi tätä
