Suppiloita

Pötyä pöytään. Kuva EJ

En malta olla kehumatta suppilovahverosaaliillani. Tuleepahan Alpoaatos kateelliseksi. Niitä jäi vielä Värtsilän metsiin, enkä ole joka paikkaa edes kolunnut.

Nyt onkin mukava etsiä suppiloita, ei tule liian lämmin ja hirvikärpäset ovat kaikonneet. Salapoliisitouhua se on, koska täkäläiset saalispaikat ovat minulle vielä uusia. Mutta kun yhden ryppään löytää, niin ympärillä sammalikossa on kymmenen samanlaista. Vielä lumen seastakin niitä kuulemma voi poimia, en ole tosin kokeillut.

Kuivuriin niitä paraastaan laitetaan, jotta säilyvät hyvin talvelle. Asiantuntijat kehuvat etenkin suppilovahveroitten D-vitamiinipitoisuutta. Ilmankos ne ovat kaupassa kalliita. Kerran jo vuosia sitten en ollut uskoa silmiäni, kun sadan gramman pussukka kuivattua sientä maksoi 15 euroa. Maustehyllyllä olivat. Eikös se tee 150 euroa kilo. Ihan taskulaskimella tarkistin.

4 comments for “Suppiloita

  1. Todentotta! Aivan vihreenä olen kateudesta.@££$
    En ole ikinnä löytänyt Värtsilästä suppilovahveroita. Onpa hyvä että nyt tiedetään että niitä on Värtsilässäkin. Kiitos Erkille kun teit pohjatyöt. Nyt vain kaikki vakoilemaan mihin Erkki metsässä hiippailee

  2. On minullekin melkein outo sieni, joskus löysin kanttarelleja
    Patsolan koulun läheltä (Vihje Alpolle), Mutta kun en nykyisin
    kulje metsässä enkä paljon muuallakaan paitsi autolla.Seppokin teki lenkin, mittasi tietä aika pitkän matkan. Täytyypä yllyttää
    sieneen jos niitä vielä on.Mike
    Kivaahan se minustakin olisi, mutta olimme musikaalissa Joensuussa
    ja viikon päästä Motoran ohjelmia katsomassa Kiteellä.
    Olan onneton musiikin ”kuuntelija”.

  3. Kyllähän Alpoaatos suppilovahveroita on löytynyt takavuosina ihan Luppomajan läheisyydestäkin:)

  4. Käypä Erkki harrastamassa tutkivaa journalismia ja selvitä mitä ne tötterösienet siellä syövät. Minun löytämäni suppilovahverot olivat kaikki MÄNNYN lahottajia.

    Löytöpaikat muutaman vuoden takaisilta savottapaikoilta. Moton pyörän jäljiltä pitkinä rimpsuina. Ne sienijonot olivat männyt juuren päällä. Päätepisteenä lahoava männyn kanto. Moton jättämät männyn oksakasat olivat myös hyviä sienipaikkoja. Miten Värtsilässä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *