Kellon kääntelyä

Lokakuun ilta Kaustalla. Kuva SM

Vuosikymmenten ajan kellanruskea allakka mainosti tiettyä kellomerkkiä: ”Kun poika alkaa käydä miehestä, antaa isä hänelle miehen tunnuksen”… Tuo miehen tunnus oli kello, olisiko ollut peräti taskukello vitjoineen. Tosin päinvastaisiakin tapauksia on pilvin pimein. Kun poika osti omilla tienesteillään itselleen ensimmäisen kellon, saattoi siitä syntyä isän kanssa sanaharkkaa ja saattoipa käydä niinkin, että poika pisti hatun päähänsä ja lähti maailmalle.

Tuohon maailmanaikaan tiedettiin ilman allakkaakin, koska kesäaika alkaa ja koska se päättyy. Nyt sekin on katsottava kalenterista. Siinä täytyy ollakin tarkkana, että tiettynä yönä, tiettyyn aikaan, keväällä ja syksyllä, kääntää kaikki kellonsa tunnin kesään päin, tai muuten saattaa saada rytminsä sekaisin.

Kello kaulassa

Eräänä kuusikymmentäluvun loppupuolen kesänä lomailimme pari viikkoa anopin luona Kaustalla. Radiosta loppuivat patterit heti kättelyssä ja rannekellojamme emme olleet ottaneet lomalle mukaan. Elimme siis auringon ja tuvan ainoan herätyskellon mukaista aikaa. Koska meneillään oli oikea intiaanikesä, emme tainneet autoillakaan juuri missään.

Kun sitten kahden viikon kuluttua istahdimme kuplavolkkariimme, huomasimme auton kellosta, että herätyskello oli ollut pari tuntia edellä koko ajan. Eipä tuo tahtia haitannut.

Koska vahinko ei tule kello kaulassa, kulki eräs kaustajärveläinen pikkupoika 1900-luvun alkupuolella kotoansa enolaan lehmänkello kaulassaan. Oikopolku kulki parin peltokapaleen, syvän puron ja pienen suon poikki. Kun kellon kilkatus kuului enolan mäeltä, tiedettiin että poika oli päässyt turvallisesti perille.

Kenelle kellot soivat

Kaikki kellot eivät pidä muutoksista. Mummolani Becker-merkkinen seinäkello ei niistä pitänyt. Kello oli ostettu Korpiselässä asumisen aikoihin äidin-isäni lapsuudenkotiin, joka toimi myös kestikievarina. Perheen mukana kello kulkeutui Pälkjärvelle. Kun sieltä lähdettiin viimeisen kerran evakkoon, tapahtui seuraavaa:

Lähtötohina oli kiihkeimmillään, tavaroita pakattiin ja juostiin edestakaisin. Kello oli päätetty ottaa viimeisenä seinältä, ettei se särkyisi. Eipä sitä ehditty ottaa, kun se putosikin itsestään kenenkään siihen koskematta ja alaosan puiset koristeosat rikkoutuivat.

Jossain vaiheessa kello sitten korjautettiin, mutta pituus oli lyhentynyt, alaosaa ei teetetty uudelleen. Kului taas muutama vuosikymmen ja hirsisessä asuinrakennuksessa havaittiin tupajumi. Talo purettiin ja rakennettiin uusi. Tässä vaiheessa kello lakkasi käymästä. Ostettiin uusi kello, mutta sen lyönnit eivät olleet yhtä miellyttävän hopeisia kuin vanhan kellon, niinpä vanhus taas korjautettiin.

Taas kului vuosia ja kello joutui muuttamaan enon mukana rivitaloasuntoon. Tottakai kello pysähtyi, ja nyt sen annettiin olla. Kun sukulaiset siivosivat enon kaappeja vuosia myöhemmin, kellon ”raato” löytyi eräästä kaapista. Se kunnostutettiin porukalla ja annettiin sisarelleni, joka täytti pyöreitä vuosia. Nyt hänkin on muuttanut paikkakuntaa. En ole tullut kysyneeksi, kuinka kello käyttäytyi.

Tellervo

15 comments for “Kellon kääntelyä

  1. Meiltä löytyy täältä kotoa kaksi komeaäänistä aisakelloa.
    Kellot ovat peräisin meidän lapsuudenkodeistamme.

    Tuo mies oli poikasena ostanut kauppareissulla vastuurahalla
    aisakellon, päätellyt että kun talossa on hevonen, pitää sillä
    kellokin olla. Selkäsaunan oli omavaltaisesta rahojen käytöstä
    saanut.

  2. Tuo lahjaksi saamani Becker-seinäkello tikittää uskollisesti, eikä ole oikutellut lainkaan. Kello ”muistaa” sen, että Ukki-Santeri opetti minut nelivuotiaana tuntemaan kellon juuri sen numeroista ja viisareista. Se näyttää jo talviajan, kun taas kännykkäni kello viipyy kesäajassa, kunnes operaattori herää säätelemään aikaa!
    ”Voi aikoja, voi tapoja”

  3. Monivaiheista on ollut Becker-seinäkellon elämä. Ihan niin kuin muittenkin evakkojen elämä. Kellon historia tekee siitä varmasti Mallalle kultaakin kalliimman muistoesineen.

    Evakkokelloista puhuttaessa kannattaa muistaa myös Pälkjärven kirkonkello, joka on päätynyt toiseksi kelloksi Pielisensuun kirkontorniin. Sitä tulee kuunneltua erityisen herkällä korvalla silloin kun vierailen veljeni luona Niinivaaralla. Se tuo pälkjärveläisten evakkojen jälkeläiselle menetetyn maailman terveiset.

  4. Todellakin, Ukki-Santeri opetti monta sukupolvea
    kellon tuntemisen saloihin juuri tuon seinäkellon
    avulla.

    Lissu mainitsee Pälkjärven kirkonkellot ja niiden
    evakkotaipaleen. Tänäkin aamuna avasin oven parvekkeelle
    kuullakseni noiden kellojen äänen läheisestä
    Pielisensuun kirkosta.

  5. Piti vielä sanomani, että hienon iltatunnelman on Sami tallentanut Kaustalta! Samilla on selvästi silmää kauneudelle.

  6. Mielenkiintoinen tarina Tellervolla. Kelloilla on herkkä sielu. Varsinkin kaappikelloilla ja seinäkelloillakin. Muistatte varmaan vanhan kuunnelelman Könnin kellosta. Vanhat kellot ovat erittän inhimillisiä. Ne eivät pidä muutoksista. Ne ovat vähän kuin tontut. Niinkuin sekin tonttu, joka ei saanut unta..

  7. Könnin kello -kuunnelmasta. En ole ikinä sitä osunut radiosta kuulemaan, mutta yksi menneiden vuosien muisto minulla siitä on. Pikkusiskoni Heljä oli kuunnelman kuullut ja hän esitti sen meille sisaruksillensa kuumana kesäpäivänä, kun urakaksi oli annettu kitkeä pitkänpitkiä porkkanarivejä. Muistan, että sillä kertaa työ ei tuntunut yhtään ikävältä, kun näyttelijän lahjoilla varustettu sisko pani parastaan.- Kunpa joskus kuulisi vielä autenttisena tuon Könnin kellon!

  8. Könnin kello -radiokuunnelmaa kannattaa tiedustella
    Joensuun seutukirjastosta, sitä on ollut siellä c-kasettina sekä
    cd-levynä.
    Kuunnelman ohjaaja oli Markus Rautio

  9. Saattaisi löytyä Ylen nettiarkistostakin. Joku vuosi sitten se tuli radiosta uusintana. Äänitin sen kasetille.

  10. Meidänkin perheeseen on saatu monta vanhaa seinäkelloa mjakaikki käyvät- kiitos molempien minun ja Sepon suvulle. Arvostan niitä –
    enkä varmasti vie kirpparille. mirja sisko

  11. Taas on se aika vuodesta kun kelloja täytyy käännellä.
    Katselin tätä viisi vuotta vanhaa juttuani, paljon on ehtinyt vettä
    virrata Sääperissä, Kaustajärvessä, Jänisjoessa ja muissa vesistöissä.
    Kellonviisareita on venkslattu iloisissa ja surullisissakin merkeissä…..

    Sitä tässä ihmettelen, että milloin se halloween on? Osa porukasta
    näytti viettävän sitä jo eilen. Kun menin kirjastoon, lastenosastolla
    hääräilikin ”noita”. Tosin sellaisessa asussa, että tuskinpa se lapsia
    pelotti, kuten nuo pellenaamiot nykyisin.

    Vissiin tuota edellämainittua kurpitsajuhlaa voi viettää joko kesä- tai
    talviajassa, ken mitenkin tahtoo.

  12. Voikohan turhempaa touhua kuin kellon siirtely olla. Ainakin täältä periferiastakatsoen.

  13. Se on vissiin silleen, jotta tassä muallmassa piisais hulluutta ihan tarpeeks vaikka tuo kellojen kiäntely lopetettaski.

  14. Kellon siirtelystähän on tullut joka keväinen ja syksyinen askartelu tapa jo.
    Keväällä keittiön kellon siirto olohuoneeseen ja olohuoneen kello keittiöön ja syksyllä taas päinvastoin. Niin ollaankin jo talviajassa.
    Tuo kellon kiäntely oli minulle uutta.
    Pitänee hankkia seinälle vierekkäin kaksi kelloa. Kesä ja talvi ajan kellot.
    Talvikello kesäisin näyttötaulu seinään päin ja kesä kello näyttötaulu huoneeseen päin. Syksyllä kiänttää kellot toisin päin, niin a`vot ollaankin heti talviajassa.
    Jos pitäisi kelloja viännellä, niin pitäisi ostaa vissiin pahvikellot, jotka saisi vaikka torvelle kietaista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *