Syyssade piiskaa maisemaa, mutta Sääperin yksinäinen ei pidä kiirettä etelään. Kuvat EJ
Osaa se lentää, tämä Sääperin yksinäinen, vaikka aiemmin muuta epäilin. Ainakin pellolta järvelle se siirtyi ilmateitse. Jostain syystä se on kuitenkin kesyn tuntuinen eikä oleile muitten joutsenien seurassa.
Tänä aamuna kävi kymmenkunta lajitoveria tarinoimassa sen kanssa, mutta mukaansa eivät Yksinäistä saaneet. Värtsi seuraa, miten sille käy. Kohoaako lintu jonain päivänä kohti pilviä ja katoaa muitten tavoin etelän maille vai yrittääkö talvehtia täällä?
Siivissä näyttäisi olevan lovia. Lieneekö se tavanomaista?
Siinäpä EJ:lle puuhaa kun syöttelet sen sitten kevääseen 😉
Ei vapaata vangita voi…
Joutsenten kohtaamisella perjantaiaamuna oli ollut muitakin silminnäkijöitä. Kertoivat, että muut joutsenet olivat nokkineet Yksinäistä.
Tämä tarina taisi päättyä onnellisesti. Yksinäistä ei ole vähään aikaan näkynyt. Olisiko voimistunut sen verran, että pääsi lähtemään.
Sääperin yksinäinen raottaa aamulla varovasti verhoa ja uskaltautuu kurkistamaan ulos. pelonsekaisin tuntein se katsoo onko maailmanloppu jo tullut. Huh-huh, se huokaisee! Eipä vieläkään vaikka maailman meno sitä joskus enteileekin.
Sääperin yksinäinen nakkaa kahvinkeittimen päälle, istuuntuu ikkunan ääreen ja ihailee aamuista, peilityyntä järveä. Illalla viiden joutsenen poikue uiskenteli ylväästi kotirannan ohi.
Sääperin yksinäinen avaa tietokoneensa internet-selaimen. Verkko-Värtsi, kuppi kuumaa – siinäpä aamun ensitoimet. Päivästä toiseen. Usein Värtsi tuokin hyvän mielen yksinäisen aamuun.
Tämä Sääperin yksinäinen ei enää kohoa pilviin ja katoa etelään. Se jää nauttimaan syksyn väreistä ja kotijärven syyskaloista. Se jää odottamaan järvikannen jäähtymistä, talven valkoisia kinoksia ja rauhoittavaa hiljaisuutta. Talipalloja, kauralyhteitä ja takan loimua.