Istuin moniaita tunteja omenapuun katveessa kuten laulun Väinö ikään. Nuotio loimusi ja kattila pihisi. Valmista tuli vähän kerrassaan. Satuin sellaiseen haaparouskumetsikköön, etten iän kuuna päivänä aiemmin. Kymmentuntinen rupeama siinä kului kahteen pekkaan. Putsatessa ja ryöpätessä meni hieman kauemmin kuin kerätessä. Kaksi kymmenen litran purnukkaa on suolasientä jemmassa. Kun kylmä tuuli ulvoo nurkkapielissä kilpaa susien kanssa […]
Lampaankääpä on nyt ainakin meillä päin ensiluokkaista. Herkkutatteja kyllä olisi, mutta ne ovat täynnä toukkia. Lieneekö lampaankääpienkin toukat menneet tatteihin koskapa ne olivat aivan puhtaita. Vanhatkin lampaankäävät olivat virheettömiä. Silputtiin kuivuri täyteen ja loput paistoin sipulin kanssa. Toisessa kuvassa kuivatut sienet muutaman kilovattitunnin jälkeen. Valitettavasti ei tullut mieleen ottaa kuvaa tuoreista sienistä. Niitä oli kaksi
Kukkovaara , kolmiomittaustorni Tässä vielä muutama kuva Kukkovaaran tornilta laatikkokameralla 6×9 -filmille otettuja. Ohessa on myös kuva eräästä toisesta kolmiomittaustornista. Kukkovaaran torni oli tämän kaltainen. Korkeus lienee ollut 15 metrin paikkeilla. Olisiko kenelläkään kuvaa tornista? Tuo yhdessä kuvassa oleva mieshenkilö on seurakunnan kesätöissä ollut nuoriso-ohjaaja Markku Hirn. Jouko Näätäsen kuva lisätty 26.1.2021
Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja mittari näyttää +25. Puolilta päivin hyppään pyörän selkään ja lähden ajamaan rantaa pitkin. Meri kimaltaa ja purjeveneet lipuvat pitkin Tullisaaren selkää. Metro suhahtaa ylitseni, kun kurvaan sillan alitse Herttoniemen siirtolapuutarhan kulmassa. Asfaltti vaihtuu hiekkatieksi. Hiekka rahisee pyörän alla, kun poljen kohti Viikkiä, ylä- ja alamäkeä ja välillä tasaista. Ohitan lumenkaatopaikan.
Poliisi järjestää tänään lauantaina kello 12 – 15 Joensuun kävelykadulla ja Kiteen torilla Poliisin päivän tapahtumat, joissa voi tutustua poliisin kalustoon ja keskustella paikallisista poliisin toimialaan kuuluvista asioista. Joensuussa on mm. poliisimoottoripyörä, perinteisiä Maija-autoja, sekä vanha, mutta vielä käytössä oleva poliisin perinteinen Saab. Kiteellä puolestaan on poliisin Maijojen lisäksi liikkuvan poliisin vaaka-auto. Poliisin päivä -tapahtumien
Suomen ja Venäjän raja-, tulli- ja pelastusviranomaiset järjestävät yhteisen etsintä- ja pelastusharjoituksen Karjalan Pyhäjärvellä torstaina 8.9.2011. Harjoituksen tavoitteena on Suomen ja Venäjän viranomaisten välisen tiedonvaihdon kehittäminen, etsintätehtävän johtaminen ja toteuttaminen valtakunnan rajalla sijaitsevalla vesialueella, ensiavun antaminen ja potilasevakuointi. Harjoitustilanteessa rajanläheisellä vesialueella etsitään kahta Suomen puolelta liikkeelle lähtenyttä kalastajaa, jotka eksyvät huonoissa sääolosuhteissa, kokevat konerikon ja
Avaan lähiaikoina Niiralaan Kalamestarin Herkku nimeä kantavan kaupan sekä kaupan yhteyteen pikkuruokalan. Viime viikkojen kuluessa olen kartoittanut eri tuotteiden paikallista saatavuutta, alkuperää sekä toimitusvarmuutta. Onnekseni olen löytänyt varmat, markkinoilla asemansa jo vakiinnuttaneet toimijat juuri niissä ydintuotteissa, mihin liiketoiminnan runko rakentuu. Harmillista on sen sijaan se, että paikallista tuorekalaa en voi kaupassani tarjota! Pyytäjiä meillä on
Perunannostoajan lähestyessä tuli mieliteko. Mummoni viljeli kotitarpeeksemme Niiralassa mustaa perunaa. Hänen mielestään se oli ainoa hyvä peruna. Se oli maukasta valmistustavasta riippumatta. Keitettynä, laatikoissa, padoissa jne. Perunapiirakoiden ja kukkosten muussiin ei raaka-aineeksi kelvannut missään tapauksessa muu kuin mustaperuna. Ei tarvinnut sitä upporasvassa uittaa. Lapsena hiukan ihmettelin tätä fanaattisuutta perunan suhteen. En ihmettele enää. Kaipaan sitä
Wärtsilän sielu vuodesta 1926 lähtien oli Wilhelm Wahlforss (1891-1969), joka tunnettiin tehtaalaisten keskuudessa paremmin nimellä ”Vauhti-Ville”. Hän oli liikkuvaista lajia, kerrotaan käyneen rautatehtaalla joka päivä. Sunnuntaisin oli usein tytär mukana. ”Kun hän kulki tehtaalla, hän tahtoi tietää, mitä kukin oli siellä tekemässä, etenkin jos näki tekemättömän miehen”, kirjoittaa Paavo Haavikko Wärtsilän 150-vuotishistoriikissa. Vauhti-Ville keskusteli joka
Laura Ala: Prinsessa Madeleine, Helsinki-kirjat 2011. Lueskelin valikoiden Madeleine-kirjaa, jossa todellisuudessa puhutaan Ruotsin hovin asioista enemmän kuin itsestään pääkohteesta. Niinpä jutustelu kirjassa alkaa Kaarle Kustaan ja Silvian kohtalokkaista katseista Munchenin olympialaisten aikaan, ja se mitä niistä katseista seurasi, onkin Bernadotte-suvun historiaa. Kaarle Kustaa nimittäin ihastui kielitaitoiseen Silviaan korviaan myöten ja Ruotsin veijariprinssi oli myyty mies.
Prääsässä Venäjän Karjalassa on todettu rabiesta eli raivotautia lehmässä, jota susilauma oli raadellut. Asiasta kertoi verkko-Hesari. Prääsä on 150 kilometrin päässä Suomen rajasta Petroskoin tällä puolen. Viranomaisten mukaan Suomessa ollaan valmiudessa vastatoimien käynnistämiseen, jos tarve vaatii. Rabiesta voi torjua mm. rokottamalla metsästyskoirat ja vähentämällä villikissoja. Oudosti ja säyseästi käyttäytyvä villieläin on parasta jättää rauhaan.
Niiralassa ylitti rajan elokuussa noin 127 500 henkilöä, missä on kasvua edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan 21 prosenttia. Kasvua on ollut sekä venäläisten että suomalaisten rajanylittäjien määrissä. Viisumivelvollisia rajanylittäjiä oli 45 prosenttia. Puuttuvien maahantuloedellytysten takia käännytettiin yhdeksän henkilöä. Alkuvuoden aikana rajan on ylittänyt Niiralassa yli 841 900 henkilöä, mikä on 27 prosenttia vuoden 2010 vastaavaa ajanjaksoa suurempi
Nurmisen uusi toimisto on harjakorkeudessa Niiralassa. Rakennus valmistuu lokakuussa. Siihen tulee viisi toimistohuonetta, avokonttori, neuvotteluhuone ja ruokailutila. Uudessa rakennuksessa on tilaa yli 400 neliötä. Entinen toimisto paloi maaliskuussa. Nurminen on logistiikkayritys, joka toimii Itämeren alueella, Venäjällä ja Itä-Euroopassa. Niiralassa on henkilökuntaa 30 ja katettua terminaalitilaa 18 000 neliötä.
Värtsilän rautatehtaan perustaja Nils Ludvig Arppe (1803-61) oli monitoiminen mies. Hänellä oli omia ”rahoja”, joita kansa kutsui ”koirankielekkeiksi”. Ne olivat Arppen asettamia vekseleitä, jotka kävivät seteleistä. Koirankielekkeisiin luotettiin enemmän kuin silloiseen valtakunnan rahaan ruplaan. Olof Mustelin kirjoittaa Arppe-kirjassaan (Wsoy 1973) setelinannosta, josta aikalaiset puhuivat myönteiseen sävyyn. ”On mahdollista, ettei mikään muu yksityinen setelinanto 1860-luvun vaiheilla
Sieniajan terveiset täältä Luutalahdesta! Sattuipas metsäreissulla vastaan iloinen yllätys. Tämä mäntykukka on kai aika harvinainen, luulisin. Taisi olla neljäs paikka, josta olen löytänyt tämmöisiä. Mäntykukka on kai rauhoitettu, harvinainen laji. Tattiaika on runsaimmillaan. Rouskut tarvitsisivat vesisadetta päästäkseen hyvään kasvuun. Metsien sadonkorjuun aika on kiihkeimmillään. Mustikkaa jää metsiin kauheat määrät. Äskettäin keräsimme pari sangollista, suuria ja
