Wärtsilän musta

Perunankukka sopii koristeeksikin. Kuva EJ

Perunannostoajan lähestyessä tuli mieliteko. Mummoni viljeli kotitarpeeksemme Niiralassa mustaa perunaa. Hänen mielestään se oli ainoa hyvä peruna.

Se oli maukasta valmistustavasta riippumatta. Keitettynä, laatikoissa, padoissa jne. Perunapiirakoiden ja kukkosten muussiin ei raaka-aineeksi kelvannut missään tapauksessa muu kuin mustaperuna. Ei tarvinnut sitä upporasvassa uittaa.

Lapsena hiukan ihmettelin tätä fanaattisuutta perunan suhteen. En ihmettele enää. Kaipaan sitä herkkua.

Ryhdyin etsimään mustaa perunaa. Se ei ollut helppo rasti. Suurimman yllätyksen koin kuitenkin, että tämä lähes kadonnut herkku tuntee MTT-sivustojen perusteella myös nimen Wärtsilän musta.

Yleisesti puhuttiin Kainuun mustasta tai Itä-Suomen mustasta, mutta Wärtsilän musta tunnetaan tämän lajikkeen virallisena synonyymina. Ihanaa!

Viljelijöitä olen toistaiseksi löytänyt kaksi, yhden Liperistä ja toisen Kajaanin kupeesta. Nyt toivon jännityksestä sydän pamppaillen, löytyykö Värtsilästä vielä mustan perunan viljelijää?

Lajike on hidaskasvuinen ja koneilla aikalailla mahdoton nostettava. Sen säilyvyys kuitenkin on erinomainen. Tämä peruna on parhaimmillaan kevättalvella!

Nyt pottukeskustelu käyntiin. Jos viljelijää ei löydy, niin löytyykö rohkeaa yrittäjää ensi kevääksi. Autan siementen hankkimisessa, mutta Wärtsilän musta on saatava kotiinsa Värtsilään.

Jore

Share

29 comments for “Wärtsilän musta

  1. Ei ihan mustaan perunaan liity, “Värtsilän musta” kuitenkin tässäkin on kyseessä;

    Toissa viikon lauantaista aina tämän viikon maanantai-iltaan saakka on pihapiiriimme, laumamme kaveriksi pyrkiytynyt karhu;) Kyseessä on 1,5v, lähes pikimusta nk. erauspentu.

    Sen verran viisas eläin on ollu kyseessä, että aina se on onnistunut kiertämään jahtimiehet.

    Koirat tarhassa ovat olleet tosi äänekkäinä tämän karhuvieraamme johdosta!

    Eläin tulee yleensä n. 30min siitä kun karhumiehien passi on loppunut pimeyden johdosta, karhun lähestyminen tapahtui viime viikolla melko tarkkaan joka ilta klo 22.

    Viime vuonnahan karhut pyörivät pihapiireissämme kuin kotonaan – omenapuiden ja marjapehkojen kimpussa, metsistä syötävät silloin puuttuivat. Nyt marjaa ovat metsät pullollaan ja meidänkin “normaalit” kesäkarhut syvällä metsissä.

  2. Merkillistä, miten perunat pyörivät ympärilläni. Olin Lemin kirkkoherrana 9 vuotta ja siellä syödään kuuluisaa LEMIN PUNAISTA. Se on punaposkinen ja syväsilmäinen. Hankala tehoviljelykseen, mutta maukas paistikas. Nyt olen värtsiläinen ja saan lukea tuon Joren riemukkaan kirjoituksen. Muistan, että mustaa viljeltiin meillä kotona jonkin verran. Mutta ei paljon, kun sekin on hankala isoja saaliita tuottamaan. Nyt toivon ihan mahan pohjasta asti, että maailmalle kerrotaan, että on olemassa WÄRTSILÄN MUSTA. Pannaanpa keväällä niitä maahan kasvamaan ja pidetään huolta, että siitä puhutaan mediassa!
    Samalla, Jore, pussillinen minulle siemenperunaa: WÄRTSILÄN MUSTAA! Kaustajärveltä löytyy perinnemultaa! Ierikka

  3. Vielä 1970-luvun alkupuolella mustaa perunaa viljeltiin ainakin Tuupovaaran puolella pienemmillä aloilla. En minäkään ole tavannut parempaa ruokaperunaa, Joren kirjoituksessa ei ole sen suhteen ylisanoja.

    Vertaan mielessäni Wärtsilän mustaa itäsuomalaiseen kyyttökarjaan, jota on yritetty pelastaa. Olisivatko Nylanderit kiinnostuneita elvyttämään sen viljelyä luomupalstoillaan?

    Elämäni huonointa perunaa söin varusmiesaikana Lappeenrannassa.

  4. Myös minun mummolleni, kuten isällenikin, tuo
    “musta peruna” oli kaikki kaikessa. Muistelen
    että mummo sai jostain evakkovuosien jälkeen
    pienen pussukan näitä perunoita. Jos en väärin
    muista, niin joku oli saanut kuljetettua niitä
    Pälkjärveltä saakka. Niitä sitten kylvettiin
    aivan eri penkkiin ja nostettiin sieltä hartaudella.

    Siitäkö lie minulle jäänyt ihastus perunankukkia
    kohtaan.

    Mieheni kertoi ettei heillä muuta syöntiperunaa ollutkaan
    kuin mustaa, siis täällä Värtsilässä. Oli ollut hankalaa
    nostettavaa koska olivat niin tiukasti juuressa kiinni
    että pienimmät oli nypittävä melkein teräasella.

    Jore, “löytösi” on hieno!

  5. Pitää jatkaa vielä potaattitarinaa (potaatti on lemiläisten murresana). Potaatti on lemiläisille niin tärkeä, että sen kukka on myös pitäjän vaakunassa. Potaattinsa lemiläiset ovat säilyttäneet kunniassa siitä lähtien, kun sotilaat kantoivat kotimatkallaan ensimmäiset siemenet Kaukasusvuoristosta Venäjän vallan aikana. Olisiko se nyt mikään suuri ihme, jos Wärtsilän mustia palautettaisiin Liperistä Värtsilään? Paluumuuttajina siis! Tuskinpa ministeritkään kuntauudistuksen tiimellyksessä sitä paheksuisivat. Kukapa kissan hännän nostaa, ellei kissa itse! Muuten vielä yksi potaattijuttu. Kuulin sen pari kymmentä vuotta sitten. Lemin punaisella on myös tuotekehittelyn tulos: liraus vodkaa puolukkamehuun. Mikä olisi värtsiläinen muunnos?
    Voisiko se olla kularistinen kuntaliitos: liraus Kiteen kirkasta
    punaherukkamehuun??? Ierikka

  6. Olen aina ollut sitä mieltä, että Kiteen kirkas kaipaisi tuotekehittelyä, jotta siitä saataisiin skottiviskin veroista. Kehittely olisi ollut Koivikon maatalousoppilaitoksen laboratorioitten alaa, mutta taitaa käydä niin, että nykyiset vallanpitäjät ajavat alas koko Koivikon. Arppella oli tiettävästi aikoinaan viinatehdasaikomuksia, mutta toiko silloinen laki esteitä vai ehtikö mies kuolla kupsahtaa.

    Pontikkahan ajettiin Kiteeltä maanpakoon Punkaharjulle. Vaan minkähänlaista tislettä saisi Wärtsilän mustasta? Siinäkin olisi tuotekehittelyn paikka, pitäisi vain kaiketi Arppe olla puuhamiehenä.

  7. Onkohan kyseessä sama peruna ?
    Isäni viljeli perunaa joka oli kuoren alta lilaan viittaava , kuin kynässä kosmusväri .
    Se kasvoi suureksi ,ja oli kuohkea keitettynä .
    Lumipallo nimistäkin perunaa ja pyöreätä jossa oli kuin hymykyopat
    siinä oli punertavaa pinnassa , muodoltaan pyöreä .
    Soikeitakin perunoita.
    Punaisia perunoita joita kutsuttiin rehuperunoiksi , niitä syötettiin lehmille.
    Kaikki muistot tulevat mieleeni .

    Maila

  8. Musta peruna,lilaankin vivahtava, on todella maukas ja hyvin
    säilyvä perunalajike. Kasvatimme sitä itse ainakin 80-luvulla
    kesämökkitontillamme kotitarpeiksi.Siemenet tulivat, mistäpä
    muualta kuin Raatevaarasta. Jos miinuspuolia etsii, niin uusia
    perunoita tästä lajikkeesta ei saa vielä alkukesästä. Mutta siihen on omat lajikkeensa.
    Tätä herkkua ei supermarketeissa ole tarjolla. Kysyntää varmaan
    olisi. Musta peruna saattaisi olla luomuviljelijälle sopiva
    lajike viljeltäväksi.

  9. Raatevaaran ajoilta minäkin muistan mustan perunan. Ja kasvatettiin sitä meillä Tohmajärvelläkin vielä ainakin 1960 ja 1970 luvuilla. Sitä en tiedä mistä siemenet olivat alunperin kotoisin, mutta veikkaisin, että jostain naapurista evakkoperhe oli ne saanut.

  10. Muistaakseni “Laiva” -niminen peruna oli tumma, ei niin tumma kuin “Musta” peruna. Oli pyöreämpi ja siinä oli syvät hymykuopat. Taisi olla lähinnä rehuperuna.
    Musta peruna oli myöhäinen lajike eikä kesä tahtonut riittää sadon tuottamiseen. Sato jäi myös melko vaatimattomaksi. Ehkä juuri tuon syyn vuoksi. Siksi kai viljelynkin on vallanneet satoisammat lajikkeet.
    Olisikohan mainostamista jos Jore julkaisist liperiläisen kasvattajan nimen. Kävisin ostamassa säkillisen.

  11. Ierikka on asian ytimessä.Toimitan Sinulle säkillisen Wärtsilän mustaa.
    Elvyttäkäämme mustan perunan viljely Värtsilässä.Tavoite voisi olla että muutaman vuoden kuluttua RajanRyssäyksen yhteydessä voitais viettää vaikka Wärtsilän mustan karnevaalia.
    Perunaa voi ostaa parin viikon kuluttua Hirvosen tilalta,Liperin Mattisenlahdesta.Puhelin numero,jonka julkistamiseen kysyin luvan,on 050-3448981.

  12. Voisivat Hirvosen tilalta tuoda tämän syksyn RajanRyssäykseen myytäväksi näyte-erän.

    Kiteellä 1950-60 -lukujen vaihteessa ilmestynyt paikallislehti Pihan Sanomat lupasi jokaiselle tilaajalle lehden lisäksi kilotolkulla sokeriperunaa ilmaiseksi. Värtsi ei ole tilattavissa, mutta haluamme edistää Wärtsilän mustan viljelyä ja käyttöä.

    Muutaman vuoden ilmestynyt omaperäinen Pihan Sanomat (harkittiin muuten Värtsin nimeksi) saavutti valtakunnallista kuuluisuutta. Yliopistot käyttivät sitä opetuksessaan esimerkkinä siitä, miten lehteä ei pitäisi tehdä.

    Lehti lakkasi, kun se ei saanut kunnallisia eikä paljon muitakaan ilmoituksia, koska ei suostunut olemaan paikallisten vallanpitäjien postikonttorina. Lehden esittämä kritiikki oli armotonta ja henkilöön käypää.

  13. Mustan perunan ylistyskannanottojen jälkeen sallittakoon vastakkainenkin mielipide. Kotonani Kaurilassa kasvatettiin neljäkymmenluvulta lähtien useita perunalajikkeita. Äidilleni parhain ja rakkain oli ylitse muiden musta peruna.(Olihan hän syntyisin Saarivaarasta Kanajärven rannalta.)
    Olen Tellervon kanssa samaa mieltä, että se oli hankala nostettava, paljon mukuloita juuressa ja tiukasti maassa kiinni. Eikä makukaan ollut kummoinen. Tulipahan sanottua!
    Äitini käytti eläessään paljon vanhoja sanoja ja sanontoja. Yksi niistä: “En aja enkä pakene” tarkoitti jonkunlaista välinpitämättömyyttä asiaa kohtaan. Sanonta kuvaa hyvin suhdettani mustaan perunaan. Karkuunkaan en lähde, jos niitä jossakin tarjotaan, nykyisin kyllä ani harvoin.

  14. Googletin tämän mustan perunan ja tulin tietämään, että
    viimehetkillä laji on pelastettu. Tämä viljelytila sijaitsee
    kauppamatkani varrella, joten on varmaan jokin kilo niitä
    nyt ostettava ihan nostalgia syistä. Itsellä kasvaa tontin
    kulmalla Timoa ja Rosamundaa, maukkaita nekin.

  15. 50-luvulla oli Patsolan mäelläkin mustaa perunaa. Sitä ei kasvatettu erikseen, vaan sitä oli muun ruokaperunan joukossa.

    Näin myös ruokapöydässä kuoriperunoina. Niin olivat haluttuja, että nopeasti piti ottaa, että ehti, eikä saanut toisen syöjän haarukasta kämmenselkäänsä.

    Sitten on vielä ne muitten mustat, mutta nehän onkin mätiä.

  16. Vaimoni Irma-sisaren luona Kontiolahdella näin tänään mustia tai paremminkin erittäin tumman violetin värisiä perunoita. On kuulemma myöhäinen lajike ja tiukasti juuressa kiinni. Lajikkeen virallisesta nimestä ei ollut tietoa, jotakin vanhaa maatiaislajiketta. Alkuperä on toisen sisaren appiukon Fabian
    (Vaapi) Turusen viljelmiä. Siitä syystä perunaa kutsutaan heillä nimellä Vaapilan Musta. Kyseisen Fabianin kuolemasta on 30 vuotta. Jos ketä kiinnostaa, luulisin että kaupoille pääsee.

  17. Kellä lienee ne Wärtsilän Mustat perunat jemmassa, pitäisi ottaa kohta itämään

  18. Ei syötyjä keitinperunoita saa itämään, sanoo paikallinen kansanviisas.

  19. Mistä mahtaisi saada tämän mustan perunan siemenperunaa varsinaisuomesta? Tai netin kautta tilaamalla?

  20. Wärstilän mustaa eli mustaa perunaa saa Hirvosen perunatilalta.
    Googlamalla Hirvosen peruna löytyy yhteystiedot ja tarinaa mustan perunan lajikkeen pelastamishistoriasta.
    Meitä löytyy sitten kaksi Wärtsilän mustan viljelijää Varsinais-Suomesta.Mun potut kasvaa Mathiltedahlissa.

  21. Etsin vain pientä määrää mustaa perunaa kotipuutarhaan 10-20kg siemenperunaa. Jos osoittautuu hyväksi niin lisään sit seuraavalle vuodelle ememmän.
    potut muuttais uuteenkaupunkiin.

    Muitakin ihmeellisiä lajikkeita voi lisäksi ehdottaa.
    Etsin lajikkeita mitä ei tule joka ruokapöydässä vastaan.

  22. Mikolle jos muuta vanhaa perunalajiketta olet hakemassa niin Suhmurasta Kultasten tilalta voisi jotkin ensi syksynä saada. Nettiosoite purolatuote.fi ja kotisivuilla on perunan esittely nimellä mukulamessu, alasivulla vanhat perunalajikkeet. Käyppä katsomassa löytyisikö jotakin kiinnostavaa.

  23. Nyt taisi löytyä!

    Tätä kirjottaessa en vielä tiennyt että itä-Suomen musta ja Wärtsilän musta ovat kaksi eri lajiketta.Nyt tiedä.Kiitos Ierikan uutteran tutkimustyön.

    Tänään on HS:ssa mielenkiintoinen juttu Pekka Lehdosta Kouvolasta.Hänellä on yli 180 erilaista perunalajiketta viljelyssä.
    Soitin Pekalle.Kysyin Wärtsilän mustaa.Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä.On hänellä!!Hän lupasi myydä muutaman siemen mukulan syksyllä.
    Toimitan ne Rovastin siunattuun maahan Kaustajärvelle.

  24. Jore, olet siunattu aktiivisuuden lahjalla! Uskoni Wärtsilän mustan elvyttämiseen sai vahvistusta. Menenpä heti sinne, missä voin lukea Hesaria.

    Löytöretkeilijät toivat aikoinaan perunan inkojen pellolta Eurooppaan, ainakin oivalluksen perunan mahdollisuuksista kansan ravinnoksi. Saattoihan niitä perunoita olla täällä Euroopassa sitä ennenkin. Sen käyttöä ravinnoksi ei vain tunnettu. Saksalaiset peltisepät kantoivat mukuloita Inkooseen. Papit saarnasivat perunan puolesta. Lemiläisten sotilaiden repuista pantiin maahan Lemin punanen, joka on nyt esimerkiksi Helsingissä in (vai mikä lie).

    Wärtsilän mustankin kohdalla on nyt kysymys löytöretkeilystä, vai pitäisikö puhua bongaamisesta.

    Tuossa ikkunan alla alkavat Kainuun mustat (Vanhat mustat)työntyä näkyviin. Löysin komerosta näitä sinne unohtuneita mukuloita, mutta eivät mahdu enää pieneen perunamaahani. Pitää lähteä Hesaria etsimään ja viemään niitä unohtuneita mukuloita isompaan peltomaahan. Vieläköhän Nylanderin Eskolla olisi aarin verran joutomaata!?

    Jore, jos tietosi Kouvolan suunnasta pitävät paikkansa, se merkitsee sitä, että Wärtsilän mustasta löytyy kelvollista siemenperunaa, ja sen viljelyä voidaan aloittaa myös täällä Värtsilässä, sen nimikkopaikkakunnalla. Tässä on kysymys hyvin isosta kulttuuri-ilmiöstä!!!

    Kiitos! Jatketaan löytöretkeä!

    Ierikka

  25. Nylanderin Eskolla olivat kaikki maat käytössä. Tiittasen Maija otti kourallisen mukuloita. Loput vein Raerinteen Jussille. Niin että Kainuun mustaa kasvaa nyt Värtsilässä ainakin neljässä paikassa, ja Saarivaarassa yhdessä.

    Kivivuoren Päivä tulosti Hesarista Joren vihjeestä löydetyn jutun Pekka Lehdosta. Aika veijarin näköinen mies! Sellaiseksi sitä kai tulee, jos vuosittain syö yli 180 lajia perunoita.

    Pekan 4 aarin palstalla on yli 180 lajia erilaisia perunoita. Kunkin lajin kohdalla on merkkikeppi, ja niitä on siis lähes 200. Minulla vajaan aarin perunamaassa on vain 6 keppiä merkintöineen. Olen siis vain mitätön diletantti. Mutta potaattimaasta se pienikin ponnistaa, ja nyt Joren avulla näyttää siltä, että ollaan lähellä maalia.

    Kävin myös Nylanderin Eskoa tapaamassa. Hän on asiasta innostunut. Pihalla seisoessamme siihen ajoi autollaan luomuviljelyn tarkastaja. Saimme asiantuntijatietoa, miten edetään, kun valkokukkainen Wärtsilän musta löytyy. Operaatio vie muutaman vuoden, ennenkuin Wärtsilän mustan siemenperunoita voivat niitä haluavat istuttaa omaan maahansa. Mutta ei Roomaakaan rakennettu päivässä eikä Isakin kirkkoa. Ja Lemin perunapitäjän 11. käskykin kuuluu: “Ei siun pijä hättäelemän!”

    Ierikka

  26. Hatun reuhkaa nostelen nyt innoissani Jorelle ja Ierikalle kolminkertaisten kumarrusten kanssa synkroonissa. Ei potuta yhtään.

  27. Pentti ja Sinikka Pakariselle kiitokset kahdesta Blue Gongon mukulasta ja sinivioleteista kukista, jotka löysin postilaatikosta! Mukuloiden maistaminen odottaa vielä, kun emme ole päättäneet, keitämmekö vai kypsytämmekö uuniperunoiksi. Kukat ovat pöydässä muistuttamassa perunan uskomattoman mielenkiintoisesta historiasta.

    Ierikka

  28. Kolmas jaettiin keittettynä kahtia ja maisteltiin,maku oli hyvä ja
    väri oli samallainen sisältäkin.Uusia alkuja oli 8 kappaletta,kyllä
    siitä hyvä sato tulee. Odotellaan!!

  29. Aloitin mustien nostamisen. Saadut mukulat tuottivat huonosti satoa. Eivät kukkineet, joten siltä osin Wärtsilän mustan haku ei onnistunut.- Elimäelle soitin. Kukat sinivioletteja. Eivät siis Pirtajärveltä sinne viedyt Wärtsilän mustaa. – Pyhämaalle en ole vielä saanut yhteyttä.

    Kouvolassa Pekka Lehto antoi kourallisen mukuloita, jotka hänen mielestään ovat Wärtsilän mustaa. Mutta eivät nekään tänä kesänä kukkineet. Sadesäät eivät osuneet kohdalleen. Asia siis siirtyi tältäkin osin vuodella eteen päin.

    Ikkunasta näin juuri, että närhi piipahti perunamaalla ja lähti lentoon perunan mukula nokassaan. Tarkka lintu, tarkempi kuin lintunen, perunoita noukkimaan. Tietää siis sekin, että mustat ovat parasta perunaa. Kainuunkin musta Wärtsilän mustasta puhumattakaan. Oletan niin. Varmuuden saan siitä joskus, kun tutkimus saavuttaa tavoitteensa. Pääsen vertailemaan!

    Vierailen 20.10. Lemillä perinteisellä potaattipäivällä kertomassa perunan historiaa. Kun Wärtsilän musta on toiselta nimeltään Karjalan musta, ja sitä on aikoinaan kasvatettu Itä-Uudenmaan saaristossa ja Etelä-Karjalassa, niin jätänpä – luentopalkkion ja matkakorvauksen sijasta – lemiläisille tehtävän etsiä mustaa maatiasperunaa, joka pukkaa valkoista kukkaa. Siellähän aikoinaan aloitteestani on suoritettu Lemin punasen puhdistus ja nyt sen menekki on iso. Mikseivät auttaisi myös toisen Suomesta Pohjoismaiseen geenipankkiin toimitetun maatiaisperunan etsimisessä! Ovat minulle velkaa sekä entisistä puuhistani että lokakuisesta vierailusta. Sitä paitsi entinen rippikoulupoikani on nykyisin ammattimainen perunaneuvoja. Samoinkuin e.m. potaattipäivän puuhamies. Niin että silleen!

    Ierikka

    Kaiken kaikkiaan taitaa olla niin, että Wärtsilän musta jäi rajan taakse. Jos sitä evakot ottivat mukaansa, niin ne ilmeisesti paleltuivat matkalla.
    En tiedä enkä muista millainen oli Lintulan mustien perunoiden kukka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *