Hevonen oli entisaikaan monissa taloissa. Se oli välttämätön maatalon töissä. Monissa muisteloissa ovat hevoset sijansa saaneet Värtsinkin palstoilla. Ja kun oli hevosia, oli myös hevosmiehiä ja -naisia. Muutama aika sitten kerrottiin Tietäväisen Antista, joka lähti Odessaan erään kenraalin tallimestariksi. Suvusta löytyy muitakin alan ihmisiä. Verner Tietäväinen kasvatteli ikänsä hevosia. Yläkuvassa hän (keskellä) on lähdössä veljensä […]
Keskieurooppalainen taitoajo- ja stuntryhmä pistää kuulemma parastaan paikkakunnalla. Mitäs muuta kuin menoksi, vaikka taivaalta tulee vettä kuin aisaa. Kukaties koko show on peruutettu tai ainakin show on muuttunut kentän ympäri ajoksi hitaalla nopeudella. Mutta mitä vielä. Vähitellen kertyy kansaa, aikuisia, nuoria ja lapsia katsomoon melkoinen määrä ja show voi alkaa, samalla kun aurinko peilailee jo
Värtsissä on jo kolmena peräkkäisenä aamuna ollut ongelmia, jotka aiheutuvat jonkin palvelinkoneen osan temppuilusta Vantaalla. Hankaluuksia verkkolehden näkymisessä saattaa olla tulevinakin aamuina. Pahoittelemme häiriöitä, toivottavasti yhteys ei mene kokonaan poikki. ”Palvelimessa esiintyy piilevä rautaongelma, josta on tehty huoltokutsu valmistajalle 30.8.”, kerrotaan Zoner Oy:n kapulakielisessä vikatiedotteessa. Tänä aamuna palvelin oli jouduttu käynnistämään uudelleen kello 7 aikaan.
Kyllä ei ole mukava herätä keskellä yötä siihen, että Vanhan Värtsilän suunnassa salamat räiskivät joka puolella ja taivaalta kantautuu kaameita jytkyjä. Nyt on toimittava ripeästi. Onko parven ikkuna kiinni? Onko ilmalämpöpumpun virta katkaistu? Onko läppärin töpseli irti seinästä? Ovatko kengät kuistilla kastumassa, entä pehmusteet pihamaan tuoleilla? Kaiken ryntäilyn keskellä täytyy vielä herätella aviomiestä, joka kääntää
Vanhassa Värtsilässä harrastettiin 1900-luvun alkupuolella monipuolisesti, liikuntamuotojakin oli joka lähtöön. Muodissa näyttää olleen esimerkiksi naisvoimistelu. Voi kuvitella, että naisten voimisteluesitykset olivat suosittuja ohjelmanumeroita erilaisissa juhlissa. Mutta eivät miehetkään jääneet lehdelle soittelemaan. Voimisteluharrastusta oli ainakin suojelukunnan piirissä. Siellä voimistelijoitten kerrotaan koostuneen lähinnä yhteiskoulun pojista. Kauppaneuvos Akseli Antikainen kertoo kirjassaan ”Omakuva”, että Värtsilässä toimi mm. voimistelu- ja
Rajan rysäys on 17.09.2011 klo 9 – 13 Itähuolinta Oy. Myyjäpaikkoja on vapaana, paikkamaksuja ei ole. Ilmoittautumiset voi tehdä minulle joko puhelimitse tai sähköpostilla. Viimeinen ilmoittautuminen 4.9.2011. terveisin Soile Itähuolinta Oy,Kauppatie 4 A, 82675 Niirala, puh. (013) 285 170, 050 911 72 12 Fax. (013) 285 177 soile.lehtinen@itahuolinta.fi
Kukkovaara, kolmiomittaustorni Kukkovaaralla on ollut vuosikymmeniä sitten näkötorni, jota on Värtsissä useaan otteeseen kaihoisasti muisteltu. Se on ollut eräänlainen nuorten kohtaamispaikka, johon kiipeäminen on vaatinut rohkeuttakin. Todisteena käynee oheinen valokuva, jossa Mirja Varonen (oik.) ja Eeva Rosti ovat kiivenneet ihailemaan Värtsilän maisemia. Kuvaajaksi epäillään Alpoaatosta. Tilanne on ikuistettu 1960-luvun alkupuolella seurakuntaleirillä. Tornia on ehdotettu rakennettavaksi
Maaseudulla kun asumme, kuuluvat polttopuut ja uunilämmitys luontevana osana elämään. Emme käyttäneet itse sahaa ja kirvestä, vaan lähistöllä asuva isäntä kippasi alkukesästä pihallemme kymmenen kuution halkokuorman. Koivua ja leppää. Tuuli ja aurinko olisivat niiden, vielä tuoreiden halkojen parhaat kuivattajat, sanottiin. Elokuun viilenevien iltojen myötä aloimme kiirehtiä puiden varastoon siirtämistä. Entäpä jos varaston sijasta pinoaisimme halot
Liperin suunnalla oli tatteja tosi paljon, mutta olisi pitänyt älytä käydä keräämässä jo pari viikkoa sitten. Silppusin metsässä reilut parikymmentä kiloa herkkutatteja, enkä saanut kuin ämpärillisen sienen palasia. Ikävä kyllä pienetkin tatit ovat melkein kauttaaltaan matoisia. Nuokin ämpärissä päällä olevat pienet sienet ovat ihan kelvottomia. Otinpahan kuvan koristeeksi kuitenkin. Noita hattukuvia olisi kiva keräillä. Eikös
Muutaman kerran kesässä on lähdettävä merta edemmäksi kalaan. Yksi syy lähtöön on se, että kaipaa pitkäripaisempaa ovenkahvaa kuin mitä Tohmajärven kaupoista löytyy. Jos ei Joensuuhun saakka viitsi lähteä, voi valita vaihtoehdot Ilomantsi tai Kitee, yleensä Kiteen suunta voittaa. Eräs isäni sukulainen oli kotoisin Kiteeltä ja muisti aina meillä vieraillessaan kehua ”kitteeläisiä” ja mainita kuinka ne
Syksyisessä metsässä ja etenkin suolla tapaa varsinaisia mestariteoksia, joita ovat kutoneet hämähäkit. Niitä on Suomessa noin 600 lajia. Verkoillaan ne pyydystävät itselleen sapuskaa. Parhaiten luomukset huomaa aamun sarastaessa, mutta simsalabim, muutaman tunnin kuluttua niitä ei enää välttämättä ole olemassa. Hämähäkit ovat nimittäin myös kierrätyksen mestareita. Ne syövät paitsi verkkoihin takertuneen ravinnon, myös itse pyydyksen. Näin
Alussa oli Värtsilän seurakunnan miesten saunailta helmikuun 21. päivänä 1996. Siellä tehtiin alustava suunnitelma patikkareitistä, joka piti sisällään Luppotuvan Kukkolammen rannalle. Pantiinpa asiat paperillekin. Miehet tiesivät, että kunnalla oli varastossa käytöstä poistettuja tievalaistuspylväitä. Ensimmäinen anomus niitten saamisesta tyssäsi siihen, etteivät saunamiehet olleet mikään järjestö, vaan yksityishenkilöitä. Sen jälkeen tuli kuvioihin partiolippukunta Värtsin Takojat. Yhdessä väsättiin
Sienten ilmaantumista on odoteltu kuin kuuta nousevaa. Uutiset kertovat, että jossain päin Pohjois-Karjalaa on päästy tattien ja kanttarellien makuun, mutta Värtsilässä en ole tavannut muita kuin lehmäntatteja muutaman. Syötäviä nekin olisivat nuorina paremman puutteessa. Pihamaalle nousee jotakin, jotka aluksi muistuttavat kuukeloita, mutta vanhemmiten muuttuvat kummallisen näköisiksi. Olen alkanut epäillä, että ne saattaisivat olla maatähtiä, joita
Värtsiläistenkin sosiaali- ja terveyspalveluista vastannut Helli lakkautetaan. Asiasta kertoi Ylen Pohjois-Karjalan radio, joka oli haastatellut Tohmajärven kunnanjohtajaa Olli Riikosta. Hellin isänä pidetyn Riikosen mukaan toiminnalle ei saatu tarpeeksi poliittista tukea. Kuntien suurimpien poliittisten ryhmien edustajat ja kuntajohtajat ovat päätyneet ratkaisuun neuvottelussa torstaina. Palvelujen uudelleen järjestämisestä neuvottelivat Kiteen, Tohmajärven ja Kesälahden edustajat. Rääkkylä erosi Hellistä aiemmin.
Torstai-iltana sai Helsingin kaupunginteatterin isolla näyttämöllä ensi-iltansa musikaali Katri Helena. Kun tieto musikaalista julkistettiin, minulle oli itsestään selvää, että menen sen katsomaan. Oli tarkoitus hommata lippu valmiiksi jo kevättalvella. Jos olisi onnistunut pääsemään vaikka ihan ensi-iltaan. Jostain syystä lippuvaraus jäi kuitenkin tekemättä. Torstaina aamupäivällä otin sitten puhelun teatterin lippumyymälään ja kysäisin josko sattuisi löytymään vielä
”Kallionkolo täynnä puhdasta sadevettä. Siinäpä oiva kylpyamme! Kylpy onkin tarpeen, kun on koko päivä tullut tongittua roskiksia. Ihmiset sanovat, että sadevesi tekee hiukset pehmeiksi ja kiiltäviksi. Voisikohan se tehdä saman höyhenpuvullekin? Suolakylvyt merivedessä ja savi kuralätäköissä on jo tullut kokeiltua. Miksei sitä sadevesikylpyäkin voisi.” Aikansa tuumailtuaan varis kiertää lammikon toiselle reunalle ja kahlaa veteen, työntää
Maakunnan tunnetuimpiin kuulunut Värtsilän Kisan tanssilava ehti toimia Kaurilassa 12 vuotta. Se oli 1950-luvulla ja vielä 60-luvun alussa seuran talouden tukipylväs, joka mahdollisti vilkkaan urheilutoiminnan. Esimmäinen esitys rakentamisesta tehtiin 1948, mutta tositoimiin päästiin 1952. Urakka annettiin Toivo Koskelle 51 500 markalla. Urakkaan kuuluivat runko ja katto, seiniä tehtiin talkoilla. Seuraavana keväänä keskusteltiin jo tanssilavan vuokraamisesta
Punkaharjun Lustossa oli runsaasti nähtävää Värtsiläisten seuran matkalaisille. Seuran johtokunta oli järjestänyt onnistuneen syysretken Lustoon ja Savonlinnaan keskiviikkona 24. elokuuta. Lähes täysi bussillinen värtsiläisiä oli nauttimassa Luston näyttelyistä ja mainiosta retkisäästä. Lustossa on niin runsaasti nähtävää, että siellä voisi mainiosti viettää vaikka kokonaisen päivän. Matka jatkui kuitenkin Savonlinnan vanhalle Casinolle. Siinä ohessa saimme pienen
Markku Taponen koki varsinaisen ihmeen 6.6.2000. Kukkolammesta nousi verkolla siika, joka painoi yli kuusi kiloa. Se oli sen kesän ennätys Suomessa. Vuosituhannen vaihteen kesinä tuli lammesta muitakin isoja siikoja: Asikaisen Matilla monta yli nelikiloista, samoin Sistosen Jormalla. Itse olen yrittänyt jo kymmenen vuotta Värtsilään muuttoni jälkeen narrata samanlaisia siikaporsaita, verkkoja olen liottanut yli 60 vuorokautta
Poika kumosi mittarimadon värisen lelulaatikon sisällön keskelle huoneen lattiaa. Epämääräiseen läjään putoavista palikoista syntyi kevyen muovin kalahtava sointi. Lapsi tarttui pienillä käsillään ensimmäiseen palikkaan. Miksi hän valitsi juuri keltaisen värin, vai oliko se pelkkää sattumaa, mietin kun valitsin itse pinkinvärisen palikan. Värit olivat syötävän houkuttelevia! Rakensimme lapsen kanssa modernia rakennelmaa. Innostuin monista vihreän sävyistä. Suuria,
