Kyllä ei ole mukava herätä keskellä yötä siihen, että Vanhan Värtsilän suunnassa salamat räiskivät joka puolella ja taivaalta kantautuu kaameita jytkyjä. Nyt on toimittava ripeästi. Onko parven ikkuna kiinni? Onko ilmalämpöpumpun virta katkaistu? Onko läppärin töpseli irti seinästä? Ovatko kengät kuistilla kastumassa, entä pehmusteet pihamaan tuoleilla?
Kaiken ryntäilyn keskellä täytyy vielä herätella aviomiestä, joka kääntää vain rauhallisesti kylkeään ja toteaa, että tulehan nukkumaan. Nukkumaan! Miten kukaan voi nukkua, kun joka puolella välähtelee ja paukkuu ja sataakin niin että peltikatto tuntuu tulevan sisään!
Rasvattu salama
Sitten katkeavat sähköt, juuri ennen kuin olet ehtinyt etsiä taskulampun ja varata tikut ja kynttilät käden ulottuville. Yö on säkkipimeä. Vaikka olet säntäillyt kuin rasvattu salama, niin nyt et voi tehdä muuta kuin istua makuunurkkauksen kynnykselle ja toivoa, että sähköt palautuisivat mahdollisimman pian.
Mielessä pyörii, että kuinka käy pakasteessa olevien kalojen ja marjojen, jos katkosta kestää taas vuorokausitolkulla kuten edellisenä kesänä Veera-myrskyn aikaan. Entä ovatko auton ikkunat varmasti kiinni, ja entäpä jos sataa lumipallonkokoisia rakeita? Tai jos tulee trombi tai sellainen syöksyvirtaus kuin muutama viikko sitten, että isoja puita kaatui aivan liiterin takana…
Salama kirkkaalta taivaalta
Anoppi oli ollut aikoinaan ripustamassa pyykkiä kuusten alla olevalle langalle, kun salama oli arvaamatta iskenyt. Onneksi ei ollut käynyt pahemmin, mutta kyllä päässä oli kuulemma jonkin aikaa humissut ja jalat olivat menneet voimattomiksi.
Kaustajärven kaupan salama sytytti kuusikymmentäluvun alussa. Kauppa paloi poroksi eikä uutta enää rakennettu.
Eräänä kesänä lapsenlapsemme pelkäsi lähestyvää ukkosta. Pappa yritti rauhoitella ja laski, että yksi, kaksi, kolme…. se on vielä Kenraalinkylässä saakka. Tähän viisivuotias, että eihän se sitten ole kaukana, kun tuossa ihan lähellä lukee tienviitassa että Kenraalinkylä. Näin paljastui, että poikahan osaa jo lukea!
Tänä kesänä kuulin, kun takanani Värtsilän kesäteatterissa istuvat ihmiset juttelivat, että kas kummaa, kun ei ole ukkosta. Totesivat, että aina kun ovat olleet kesäteatterissa on ukkostanut. Muistan minäkin erään kerran, kun teatteriesityksen väliajalla huomasimme, kuinka salama näytti iskevän suoraan Kaustajärvelle. Eräät naapurimme lähtivätkin saman tien kotiinsa katsomaan, oliko vahinkoja sattunut. Ei heille, mutta heidän naapurissaan olivat sulaketaulun sulakkeet lennelleet pitkin tuvan seiniä.
Näin sitä voi itseään peloitella yön pimeydessä ”salamasotaa” seuratessaan. Lopulta jääkaappi hurahtaa käyntiin ja valot syttyvät yölamppuun. Vaimeita välähdyksiä ja jyrähdyksiä kuuluu vielä Saarivaaran suunnasta. Ikkunat voi taas avata ja ryömiä peiton alle. Aamulla kertovat radiossa, että maakunnassa oli tavallista rajumpi ukonilma, paikka paikoin.
Tellervo
Olin pieni tyttö, kun kuulin aikuisten puhuvan kuinka salama oli yöllä sytyttänyt naapurin nuorenparin pään alta tyynyt tuleen. Samana yönä kyseisen naapurin tallissa salama oli tappanut hevosen, vaikka ”tallin seinässä ei ollut kuin sukkapuikon mentävä reikä.”
Olin tuolloin vielä niin pieni, etten ymmärtänyt mikä ukkonen on, eikä aikuisilla ollut kauheasti tapana selitellä lapsille asioita siihen maailman aikaan.
Muistan kuinka tuon em. tapauksen jälkeen istuin iltaisin tuvan ikkunan ääressä ja katselin huolestuneena kirkkaan siniselle taivaalle ja ajattelin, että tuleekohan ensi yönä ukkonen.
Edelleenkin pelkään ukkosta, jos se sattuu kohdalle maaseudulla. Täällä kaupungissa se ei jostain syystä tunnu yhtä pelottavalle.
Olen kuullut, että rakkauskin voi iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Onko lukijoilla kokemusta tästä?
Olin auton kanssa liikenteessä toissailtana, kun Niiralan taivas leimahteli. Luulin jo jotain ihmettä tapahtuneen sillä suunnalla, kunnes näin komeita pystysalamoita. Autoon ei kuulunut jyrinää.
Myöhemmin kyllä selvisi asiantila. On juhlallista seurata kunnon salamointia pimeällä.
Tähän keskikylälle harvemmin osuu ukkosen keskitys, mutta sitten kun se nousee sopivasti tuosta Jänisjärven suunnasta, se kyllä pysyy kauan ja on kovakin.
Kerran olin Sikkerivaaralla marjassa kun tällainen keskitys osui kohdalle.Salamoita räiski kallioon yhtenään sellaisella voimalla, etten uskaltanut piikkilanka-aitaa alittaa. Hain avoimen paikan metsästä ja siinä kyykötin rankkasateessa, kunnes hellitti sen verran, että uskalsinsyöksyä aidan alitse autoon turvaan.
Lapsena ajauduttiin yhteen läjään pimeään aittaan ukkosta pakoon.Siihen kun olisi salama sattunut, olis tullu lapsivainajia. Nykyään en enää osaa pelätä, ainoastaan kunnioittaa tätä luonnon näytelmää.