Toppasokeria
50-luvun alussa imeskeltiin viimeiset toppasokerit. Ei tainnut olla palasokeria, eikä hienoakaan sokeria. Tai sitten oli ja toppasokerit hankittiinkin säästösyistä. Toppasokeri oli hieman kartiomaisessa ruskehtavassa, vahvassa paperikääreessä. Kymmenen kilon sokeritoppa pysyi hyvin pystyssä lattialla kartion leveä pohja lattiaa vasten, siellä porstuan sivun kylmässä ruokakomerossa. Siitä topan yläkärjestä murjottiin puukolla, kirveellä tai sokerisaksilla murikoita sokeriastiaan. Näistä pikkumurikoista […]

