Missäs sienet?

Pihamaan sieni on läpimitaltaan 3,5 senttiä. Kuvat EJ

Sienten ilmaantumista on odoteltu kuin kuuta nousevaa. Uutiset kertovat, että jossain päin Pohjois-Karjalaa on päästy tattien ja kanttarellien makuun, mutta Värtsilässä en ole tavannut muita kuin lehmäntatteja muutaman. Syötäviä nekin olisivat nuorina paremman puutteessa.

Useita uusia on nousemassa.

Pihamaalle nousee jotakin, jotka aluksi muistuttavat kuukeloita, mutta vanhemmiten muuttuvat kummallisen näköisiksi. Olen alkanut epäillä, että ne saattaisivat olla maatähtiä, joita on montakin lajia. Kovin yleisiä ne eivät ole.

Tuskin sentään kyseessä on jyväsmaatähti, jollaisen Kalervo Rinne oli löytänyt 1970-luvun puolivälissä Sääperin rannalta Hiidenvaaralta. Löytöä pidettiin asiantuntijapiireissä silloin ensimmäisenä Suomessa.

”Maatähden maanpäällinen osa on pallomainen ja se lohkeaa pinnasta tähtimäisiksi liuskoiksi, jotka kaartuvat ulospäin ja lopulta alaspäin. Liuskojen keskelle jää itiöpallo, jossa itiöt valmistuvat. Jyväsmaatähti on 6-10 -liuskainen tähti, jonka itiöpallo on 0,5-1 cm kokoinen. Sieni on väriltään harmahtavan ruskea, pieni ja vaatimattoman näköinen”, kirjoittaa Rinne Värtsilä eilen ja tänään -teoksessa.

 

10 comments for “Missäs sienet?

  1. Kiihtelysvaaran Raatevaarassa vietetään tänään tattikarnevaaleja. Mitenkähän käy tatin keruun MM-kisoissa? Löytyyköhän Raatevaarasta tatteja?

  2. Muutama syksy sitten huomasin parkkipaikallamme
    kummallisen näköisen ”tolpan”. Parin päivän
    päästä maakuntalehdessä kerrottiin pökkösienistä.
    Luulenpa että kyseessä oli jokin pökkösinilaji.

    Missä lienee se ajattelija joka keksii sienille
    mitä hämmästyttävämpiä nimiä: tympöset, lapakat, pököt,
    orvakat, käämikät, hiipot ja limanuljaskat…
    luppo taitaakin olla jäkälä.

    Vennäin puolella, Pälkjärven tienoilla, näin keväällä
    sienen jonka joku tunnisti nahikkaksi.

    Voi olla että jokin edellä mainitsemistani ei ole edes
    sieni vaan ihan jotain muuta.

  3. Jänisjoen varrelta termän päältä löysin eilen 8 kpl pieniä terhakoita maiteroisia eli haapasieniä eli haaparouskuja.Tuli niistä yhdelle kastike.
    Mutta 4 km:n ja tunnin patikan saaliiksi se oli tosi vähän. Keräsin sitten haperoita ja noita ns maamunia kun ei muuta ollut vielä näkösällä. Yksi herkkutatti oli yrittänyt nousta mutta jäänyt kuitenkin minikokoon.

    Muistan sen mahtavan tattisyksyn, olin sateella liikkeellä ja eksyksissä. Kännykän akusta oli virta loppumassa, mutta maa oli aivan täynnään pieniä palleroita, herkkutatin lapsia. Lopulta löysin tielle seuraamalla vanhaa traktorin uraa, kaikki kassit pullollaan metsän saalista.Toista on nyt.

    Ei oo vuodet veljeksiä!

  4. Täällä minun asuinpaikkani(Liperi) lähimetsissä on ollut herkkutatteja jo lähes parin viikon ajan. Tienvarsilla on autoja
    parkissa, joten lieneekö jo myytäväksi asti.

    Joensuun torilla oli tänään sieninättely. Sinne oli löytynyt
    nähtäväksi useitakin sienilajeja. Suppilovahveroitakin oli
    haaparouskujen ja tattien lisäksi.

    Ei niin huonoa sienivuotta ollut, etteikö Eero olisi löytänyt
    Raatevaarasta sieniä!Tämä erityisesti Lissulle tiedoksi.

  5. Täällä Nurmijärvellä on saatu nauttia kanttarelleista jo viikon verran.Nyt alkaa karvalaukut ja haapasienet nousta maasta.Olenpa muutaman herkkutatinkin löytänyt.Lisää tietysti odotellaan näitä sieniä.

  6. Ei tämä aivan toivotonta ole. Parin tunnin reissulla löytyi täysin ehjiä (minkä nyt joitakin etanat vähän nakertaneet) nuoria voitatteja pannullinen. Toinen paisti on herkkutatteja, jotka vuolen juustohöylällä siivuiksi ja käristelen öljyssä sopivan rapeiksi. Sekaan hieman valkopippurijauhetta ja suolaa. Sitten ruisleivän päälle. Kolmas pannullinen olisi ollut pieniä punikkitatin nuperoita, mutta jätin tällä kertaa metsään.

    Saattaa sittenkin tulla jonniinmoinen syksy meille sienihulluille.

  7. Erkki moi. Täälläpä Keski-Suomessa on sieniä, sanoisin ruhtinaallisesti. En vain ehdi keräämään kun pitää olla arbeetissa. Mutta vanha sanontahan on: ” Arbeit macht frei”:

  8. Täällä Joensuun reunamalla on tatteja pilvin pimein. Näin helteisinä päivinä laatu ei tahdo pysyä I-luokkana, vaikka joka päivä ”palstansa” katsastaisi. Haaparouskut ovat kovasti nousussa, sadettahan ne varmaankin kaipailevat. Talven sienet alkavatkin jo olla ”laarissa”, kantarelleja en kylläkään ole löytänyt. Mutta toivossa on hyvä elää! Maisemanvaihdos loppuviikosta, niin jospa sitten………….

  9. Kiihtelysvaaran Raatevaarassa oli ollut tatteja, punnittavaksi oli tuotu lauantaina ennätyssaaliita.

    Maailmanmestariksi kruunattiin tohmajärveläinen Sulo Moilanen 4,5 kilolla. Joukkuekilpailu voitettiin lähes 17 kilon tattimäärällä.

  10. Vuonna 2011 on Värtsissä kyselty ”Missä sienet?”
    Samaa voisi varmaan kysellä nytkin. Vai onko joku tavannut
    jo kanttarelleja? Toissapäivänä tein tuttavien kanssa
    pikapyrähdyksen Pälkjärvelle. Hyvälaatuisia kanttarelleja
    oli myynnissä ainakin ”Airaksisen kaupalla”, eli Armi Ratian
    kadonneen synnyinkodin tienovilla.
    Maukas oli yhdistelmä: Kanttarellimuhennos ja Nylanderin
    luomuperuna. Tää ei oo mainos, monia muitakin laadukkaita
    perunalaatuja löytyy – jos ei omasta maasta – niin ainakin
    kaupasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *