Polttopuiden puuhaaminen on mukavaa. Kuva EJ
Maaseudulla kun asumme, kuuluvat polttopuut ja uunilämmitys luontevana osana elämään. Emme käyttäneet itse sahaa ja kirvestä, vaan lähistöllä asuva isäntä kippasi alkukesästä pihallemme kymmenen kuution halkokuorman. Koivua ja leppää. Tuuli ja aurinko olisivat niiden, vielä tuoreiden halkojen parhaat kuivattajat, sanottiin.
Elokuun viilenevien iltojen myötä aloimme kiirehtiä puiden varastoon siirtämistä. Entäpä jos varaston sijasta pinoaisimme halot suoraan ikkunattomalle seinustalle olohuoneeseen? Tekisimme puista viivasuoran, lattiasta kattoon ulottuvan pinon. Siitä kun talven mittaan nakeltaisiin pilkkeitä uuniin, tulisi tilataideteokseen jatkuvasti uutta ilmettä.
Ei nyt sentään, vaikka olinkin nähnyt kuvan sellaisesta pinosta.
Emme tarvinneet rakentaa pinolle päätypuita, koska pihallamme sijaitsee puuvarasto. Omistamme vielä sellaiset kumipyöräiset kärrit, joita lapsuudessani myös maitokärryiksi kutsuttiin. Maitotonkat olivat tavanomaista kuljetettavaa.
Me ladoimme halkoja kärryyn kasasta sopivan määrän, jotka kärräsimme pihan toisella laidalla sijaitsevaan varastoon. Menivät kuorma kerrallaan muutaman päivän aikana. Puut tuntuivat kädessä melko kuivilta, ja kuivuisivathan ne varastossa vielä lisää. Märkiä puitahan ei kannata polttaa kituuttaa, jos haluaa puiden luovuttavan kaiken lämpönsä huoneisiin. Irronneita tuohenpalasia jätimme sytykkeiksi, niihin tuli iloisesti tarttuisi.
Pinoja näkyy nykyisin pihoissa monenlaisia: on pitkiä pinoja, on korkeita ja kapeita. Ympyränmuotoisiakin puumuodostelmia näkyy usein. Meidän pinomme malli määräytyi varaston koon mukaan, kunhan mahtuivat kaikki katoksen alle. Vaja oli mitoitettukin alkujaan sunnilleen tuolle puumäärälle. Täyteen ahdetussa varastossa olivat talven tarpeet.
Valmiit pinot niistä tuli, tekijänsä näköiset. Jäljelle jäi enää puiden polttaminen, osa puulämmittäjän elämää.
Maija- Liisa
Maija-Liisalle vinkiksi ahkeran veljeni ”taidetta”. Hän rakensi valkoisen tiilitalonsa aukkoon ”ikkunan” ja puut ovat nätisti ikkunassa ja vielä kyltti PILIKEPUARI. EN OLE VAIN TUOSTA BAARISTA
SAANUT JUOTAVAA – JOKU ON VOINUT SAADA. Hauska teko!
Mirja
Kiitos Mirjalle vinkistä! Hauska pino varmaan on ollut.
Noilla pinon malleilla voi leikitellä ja rakentaa samalla
silmäniloa. Sellaisia pinoja näkyy, joissa on luovuutta
käytetty.
Kaksi koulukuntaa on syntynyt siitäkin, että pitääkö puut
uunissa sytyttää alta vai päältä päin?
Ihan hauska idea Maija-Liisalla. En tahtoisi olla ilonpilaaja, mutta paloviranomaiset eivät suosi noita puupinoja seinustoille, ei edes rakennuksen ulkopuolelle. Kävimme aikoinaan Värtsilässä pyhäkoulua erään mummon mökissä, jonka kamarissa oli rankakasa, sahapukki, hakkuupölkky ja tietenkin sahat ja kirveet. Puupinoa ei ollut. Mummo eli kädestä hellaan.
Kyllähän polttopuut pitäisi saada kuivatettua keväällä sytytetäänpä ne sitten alta tai päältä. Lainaan pätkän tuolta ruonpalstalta ukon kevätkiireistä. Ukon, joka ei ole vieläkään päässyt lähtemään sieltä pohjolasta
”Keväthommat ensin hoidan
kesäkiireitten edestä.
Ropottelen rästihommat
iltapuhteella pykäsen.
Täytyi saaha polttopuutki
kevähällä kuivumahan,
huhtikuulla haihtumahan.
koivut kaatoi, halkoi halot
pani pieniksi petäjät.
Pajut pilkkoi pirstaleiksi,
lepät loihti liiterihin
katon alle kuivumahan.
Ett´ ois lämmin talvi-illoin
syksyviimain viuhuessa
kanssa eukon kelletellä,
lajitoverin laiskotella.
Keralla kotosen kullan.”
Enhän minä paloviranomaisia muistanut, niin kuin ei hänkään,
joka oli huoneeseensa sellaisen koko seinän peittävän halkopinon
pyvältänyt. Näin siitä kuvan.Täällä Liperissä näin ainakin kahdessa paikassa tienvarrella nähtävyydeksi rakennetun pinon.
Hieno runo, ei muuten kulu useallakaan lukemisella.
Arkipäivän askareesta ja sen herättämistä ajatuksista syntynyt tarina joka aktivoi lukijoita keskusteluun jopa runomitassa.
Vanha kansa sanoi ”Työn kun näkee niin tekijän tietää”. Pitää paikkansa puitten pinoamisessakin. Ensimmäiseksi nousee silmien verkkokalvolle isän ja veljen pinot, ihan sillä perinteisellä mallilla – kauniimpia saa hakea.
Halkopinot on syytä tehdäkin suorat, muuten voi käydä että
pino kaatuu ja menee uusiksi koko homma.
Ei suinkaan nuo Liperin pinot ole olleet Käsämästä (Mieheni veli
nimeltäänkin Veli on urakoinut mahdottomat määrät puita, mitkä ovat olleet ihmettelyn kohteena tien varren kulkijoille Kuoringassa)
Terv. täältä maalta. Oltiinhan myö Seponkii kanssa ihan mualimalla
kahtomassa Espoo ja piäkaunkiseutuu. Oli ihan rankka istua autossa.Mike
Noista suorista pinoista tuli mieleen Kymi yhtiön savotat Värtsilässä. Samoilla savotoilla oli Arvo Muttonen. Hänen kotipaikkansa on siinä mihin Kukkopuro laskee.
Arvo oli erittäin hyvän työn tekijä. Vaikka pokasahalla halot sahattiin niin tuskin millinkään virheitä oli halkojen mitoissa ja päät ehdottoman suorat. Kuitenkin meillä oli eräs pomo, joka löysi aina huomautettavaa milloin mistäkin. Kiersi pinotkin moneen kertaan huomautettavaa etsimässä.
Kuuleman mukaan Arvo oli tehnyt eräänlaisen mielenosoitushalkopinon kannon päähän niin, että sitä voi pyörittää. Pinon koko oli 1m x1m x1m tarkalleen. Pomo oli tullut Arvon töitä tarkastamaan ja meinannut kiertää pinon ympäri. Arvo oli toppuutellut, että ei tarvitse kierää, hän pyörittää pinoa niin herran on helpompi katsella ja moittia.
En tiedä onko tarina tosi, mutta luulisin. Minäkin tein mieleosoituspinon mutta se ei pyörinyt eikä se ollut järin kauniskaan.
Mie en ole päässyt rantteelle pinojani oikomaan, kun on sellainen kauhea purina ja pörinä kuulunut pinon sisältä.Kerran kun hain hellapuita tässä loppukesällä ja alkoi vahtiarmeija purkautua tarkastamaan viholaista, niin karku oli otettava.
Eilen varustauduin hyttystakilla ja huppu silmillä sieltä sienenkeittopuita ottamaan, kas kummaa, pörinä on loppunut!
Jokohan alkaisi puunpinoamis- ja pilkkomishommat sujumaan.
Oli muuten tosi paljon ampiaispesiä männäkesänä.
Tutustuin Muttosen Arvoon Verkkolammen kämpällä joskus viisikymmenen lopulla.Arvo oli minun mielestäni korpifilosofi parhaasta päästä.
Onpikohan tuo pinojen ja baarikaappien yhteislukumäärä säilynyt suunnilleen samana läpi aikojen.
Alpoaatoksen kommentissaan mainitsema pomo
lienee sama jonka minäkin mainitsen tarinassani
”Harmaita mielikuvia”. Juttu oli Värtsissä 23.10.10
Mittatarkkuus meni varsin monesti pilkunviilaukseksi!
Jotkut halkopinot taitavat toimia baarikaappeina vieläkin,
ainakin jos keskustelupalstoja on uskominen.
Muistelijalle sympatian osoitukset.. On ihan viisasta hakea hellapuut jostain muualta kuin ampiaisten vuokraamasta paikasta. Minä olin eilen illalla hakkuutähteitä keräilemässä metsästä. Tiesin yhden ampiaisten maapesän, se oli nähtävästi jo hiljennyt. Yhdestä latvuskasasta löysin pään kokoisen elävän pesän. Sekin kasa piti jättää rauhaan. Sitten keräilin irtorisuja ja ympärillä alkoi pöristä ampiaisia. Äkkilähtöhän siitä tuli. Sinne jäi vesurit ja vehkeet. Kolme pistoa sain. Tänään en vielä uskaltanut metsään vesuria hakemaan. Niittelin joutessani pitempiä heinikoita pihapiiristä. Ja eikös taas pörissyt ympärillä. Yksi pisto tällä kertaa. Tosin pahaan paikkaan kaulaan. Ahistaa vähän hengitystä. Alkaa ottaa jo hermostoon..
Arvo oli todella filosofi ja on varmaan vieläkin. Terveisiä Arvolle jos luet näitä palstoja. Hän on silloin tällöin näkynyt Joensuun katukuvassa. En tiedä kuka se (pikku)tarkka pomo on ollut eikä minua kiusannut kukaan. Myöhemmin kuulin, että meille poikasille annettiin tarkoituksella ne huonoimmat palstat kun aikamiehet eivät huolineet. Täällä taitaa olla Verkkolammen savotoilla olleita lukijoita. Pitänee kirjoittaa joku jutun pätkä sieltä muistin virkistämiseksi. Ainakin yksi kuva on tallessa missä on silloinen metsuriporukka kuvassa.
Mutta alkaa aina rönsyillä nämä kommenttiketjut kauas alkuperäisestä aiheesta. Tuossa Maija-Liisan aloitus kirjoituksessa on ihan tosissaan otettavia ideoita. Jos polttopuita on kerran kuivatettava, niin onhan niitä mukavampi katsella jos ne ovat kauniisti kasatut tai pinotut. Vai pitäiskö lähteä muille maille..
mis ois helpot heinähommat
lyhyt matka liiterille.
Eihän tämä kauaksi alkuperäisestä jutusta ole karannut, kun
metsään meni, puupinojen alkulähteille. Ensin oli metsä, sitten
tuli sinne metsuri, kaatoi puut, sahasi pölkyiksi, hakkasi
haloiksi… Vasta loppupäässä tulee puulämmittäjä.