Ensi-ilta

Kukas se siellä? Kuvat Lissu.

Torstai-iltana sai Helsingin kaupunginteatterin isolla näyttämöllä ensi-iltansa musikaali Katri Helena. Kun tieto musikaalista julkistettiin, minulle oli itsestään selvää, että menen sen katsomaan. Oli tarkoitus hommata lippu valmiiksi jo kevättalvella. Jos olisi onnistunut pääsemään vaikka ihan ensi-iltaan. Jostain syystä lippuvaraus jäi kuitenkin tekemättä. Torstaina aamupäivällä otin sitten puhelun teatterin lippumyymälään ja kysäisin josko sattuisi löytymään vielä yhtä paikkaa ensi-iltaan, kun olen näin hyvissä ajoin liikkeellä.  Ja sain kuin sainkin paikan parvelta!

En ole koskaan aikaisemmin ollut ensi-illassa. Menin paikalle hyvissä ajoin virittäytymään illan tunnelmiin. Teatteri täyttyi ääriään myöten juhla-asuisista, etupäässä suurten ikäluokkien edustajista. Joukossa oli paljon julkisuuden henkilöitä, joita tiedotusvälineiden edustajat haastattelivat ja kuvasivat ennen näytöksen alkua. Bongasin yleisön joukosta myös oikean Katri Helenan.

Musikaali on todellisuuteen pohjautuva fiktiivinen tarina. Ja sieltähän se alkoi Uudesta – Värtsilästä, kohtauksella jossa pienet koululaiset istuivat pulpeteissaan, Katri heidän joukossaan, ja lauloivat opettajan säestäessä urkuharmoonilla ”Ken on luonut sinitaivaan, viherjäisen metsän ken…”

Laulujen kautta käydään läpi Katri Helenan elämää ja laulajan uraa. Laulut saavat uusia merkityksiä tarinan kautta. Sanna Majurin roolisuoritus oli upea, hän on sukeltanut hyvin Katri Helenan nahkoihin. Yhdennäköisyys oli paikoin hätkähdyttävä. Esitys kokonaisuudessaan oli nautittavaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Jossain kohtaa esitystä oli kaivettava nenäliina käsilaukusta.

Musiikkikappaleet toivat mieleen monia muistoja oman elämän varrelta. Puhelinlankojen menestyksen aikaan olin kotiapulaisena perheessä, jossa lapset olivat vain muutaman vuoden minua nuorempia. He olivat Beatles faneja ja minä Katri Helena fani. Olin ylpeä kotipitäjän tytön menestyksestä. Keväällä 1970 olin katsomassa operettiteatterin esitystä My Fair Lady, jossa Katri Helena oli Elizan roolissa. Minä onneton torkahdin kesken esityksen! Olin kolmannella kuulla raskaana ja siitä syystä normaalia väsyneempi.

Ablodit raikuivat tämän tästä kesken esityksen. Esityksen päätyttyä salintäyteinen yleisö osoitti suosiotaan seisomaan nousten. Lopuksi myös oikea Katri Helena kiipesi lavalle kukitettuna ja lauloi yhdessä näyttelijöiden kanssa Katson sineen taivaan.

Vielä pieni lainaus Vexi Salmen kirjoittamasta käsiohjelman tekstistä: ”Musikaali Katri Helenasta on sävelkertomus lähimenneisyydestämme. Se on suurten ikäluokkien tarina, jota muistoja herättävät laulut rytmittävät. Katri Helena on musikaalinsa ansainnut ja me muutkin pääsemme sivuosaan, sillä muistomme ovat kollektiivisia.”

Tässä linkki teatterin sivuille, josta löytyy tarkemmat tiedot musikaalista ja mm. käsikirjoittaja Ilpo Tuomarilan puheenvuoro: http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=katr

Suosittelen Värtsin lukijoille teatterimatkaa Helsinkiin.

 

 

12 comments for “Ensi-ilta

  1. Kiitoksia huippureportterillemme. Jo seuraavan aamun lehdessä on juttu.

  2. Lissu, hämmästyttävää että sait lipun niinkin
    viimetingassa!

    Se oli juhannusaatto 1962 (?) kun istuimme
    iltaa erään tyttöystäväni luona Joensuussa.
    Mukana oli pari poikaa ja puolen yön maissa
    sinne tuli myös Katri Helena tuttavansa kanssa.

    Katri oli esiintymässä Karjalan talolla eikä
    kodin suuntaan enää kulkenut kyytejä. No, sitten
    ystävättereni isä tuli kotiin eikä hän tykännyt
    että heidän kammarissaan istui Poikiakin (!) keskellä
    yötä! Niinpä hipsimme vähin äänin pihalle.

    Eipä mennyt aikaakaan kun Katri teki ensimmäisen levynsä
    ja ura lähti nousukiitoon. Olen monesti miettinyt
    muistaakohan Katri tuon juhannuksen jolloin hän oli vielä
    ”tavallinen”, kukkamekkoinen ja permanenttipäinen
    tyttönen.

    Ystävättereni isääkin ymmärrän nyt vaikka en silloin.
    Mitään sellaista ei kuitenkaan tapahtunut josta nykyinen
    media voisi olla kiinnostunut. Kuusi nuorta suviyössä,
    kahvikupin ääressä, juttelemassa keskenään!

    Ps Mainittakoon vielä että yhdellä pojista oli auto ja
    hän suoritti kotiinkuljetuksen.

  3. Tunnelmat Katri- Helenan musikaalista välittyivät tänne
    heti tuoreena, kiitos Lissun.

    Katri- Helenan näin ensimmäisen kerran esiintymässä Värtsilän
    lavalla, jossa hän voitti iskelmälaulukilpailun. Sitä lavaa ei
    enää liene olemassa.

    Myöhemmin olen käynyt muutamissa hänen konserteissaan,silloin
    kun ne ovat ulottuneet tänne meidän kulmille. Katri- Helena on
    mielestäni ns. Livenä parempi kuin levyllä.

  4. Sain elää nuoruuden Joensuussa, kun Katrin menestys alkoi. Hän harjoitteli Piimälinnassa Pedersenin kanssa ja kävi samaa koulua kun minä. Karjalan talon ja Tekn.opiston tanssit tuli tutuksi silloin, samoin Niinivaaran Huvipuisto kesällä. Se oli muuten voin sanoa kotini
    takapihalla. Ihmekös tuo , kun sinne piti päästä, olin parissa kymmenissä – en aivan huima enää.
    MP

  5. Tellervo, yhden lipun saattaa hyvällä tuurilla saada viime tingassakin.

    Teatterin sivuilla kerrotaan, että Katri Helenan syksyn lipuista on jo myyty noin 70 prosenttia eli lähes 28 000 kappaletta.

  6. Iltapäivälehtien lööpit ja etusivut ovat tänään pullollaan Katri Helenaa ja musikaalia – ainakin täällä Pohjois-Karjalassa päin.

    Juttu Kaurilan lavasta samana päivänä oli puhdas sattuma.

  7. Otsikot musikaalista Iltapäivälehtien lööpeissä ja etusivuilla olivat vaan taas niin iltapäivälehtitasoa kuin olla voi. Ja kyllä lehdet olivat kauppansa tehneet. Illansuussa tuossa lähimarketissa Iltalehti oli jo loppu, ekä Iltasanomiakaan näyttänyt montaa kappaletta olevan.

    Korjaus tekstiosuuteen: Katri Helena lauloi näyttelijöiden kanssa lopuksi Syysunelmia, eikä Katson sineen taivaan.

    Äidillä oli tapana sanoa: ”Päivä yön töille nauraa”. Hän tarkoitti sillä sitä että yöllä tehtyjä töitä joutuu korjailemaan päiväsaikaan.

  8. Katri Helena- musikaali esitettiin tänä iltana viimeisen kerran salintäyteiselle yleisölle. Ablodien tiheydestä ja voimakkuudesta päätellen yleisö nautti silminnähden esityksestä.

    Ennen toisen näytöksen alkua takanani istuva mies (kymppirivillä) alkoi keskustella vierustoverinsa kanssa. Kävi ilmi, että mies oli ”siitä naapuripitäjästä” ja kulkenut opiskeluaikoina samassa lättähatussa Katri Helenan kanssa.

    Mahtaakohan tuo takanani istunut värtsiläläinen olla Värtsin lukijoita?

  9. Vihdoinkin Katri Helena -musikaali saadaan sen teatterin ohjelmistoon, jossa musikaalin kantaesityskin olisi pitänyt olla eli Joensuun Kaupunginteatteriin. Kaksoisensi-ilta on 4. ja 5.10.2013 ja liput ovat jo myynnissä. Mm. Tohmajärvi ja Joensuu ovat olleet merkittäviä paikkoja Katri Helenan taiteilijauran alkutaipaleella.

  10. joooo niinivaaran huvipuisto ja mahdolliset kukkahattutädit ja … en muista Katri Helenaa mitenkään, vaan niinivaaran huvipuiston ja naisia joensuussa, näinä aikoina olen kiinnostuneena, juuri muukin suomenkielisyys musiikissa herätellyt, piimälinnan muistan ja nykyisen ilosaaren … muistan kaksikin haastattelua Katri Helena haastattelussa ja toinen ”Puhelinlangat laulaa” tapaan … mitä ladossa ja puhelinlangat laulaa … se lättähattu sisältyy se oli toi noi Joensuu – ”Rajavarijain tienoo” … olin muina miehinä Niittylahti-Joensuu lättähatussa 1967, lyhyeen ne jäljet …

  11. Niinivaaran Huvipuistosta muistan ainakin ”The Renegades” katselin juuri juujuu osaltani …, yritän nyt muistella, mitä muistaisin Katri Helenasta, voi olla vaikka Joensuu on minun heikoin lenkkini elämäsäni, niin, en voi sanoa ajatelleeni Katri Helenaa muuten kuin … joiltakin yleisiltä haastatteluilta julkisissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *