Ajelin iltasella Sääperintietä rajalle päin polkupyörällä. Vähän ennen entistä rajavartioasemaa oli tiellä hanhiarmeijan partisaaniosasto. Pakko oli pysähtyä. Vyöhykelupatarkastus? Passi? Viisumi? Siinä sitten käytiin nokkapokkaa kotvanen. Viereisellä sänkipellolla huuteli osaston komentaja ohjeita, tiukkaan sävyyn vaati joukkojaan pysymään asemissa. Tilanne laukesi viimein, kun Eero-Matin malamuutit alkoivat vähän matkan päässä ulvoa. Mietin jo mielessäni, että mitäs jos lentävät […]
”Värtsilän tehdas pääsee käyntiin jo kuluvan kuun loppupäivinä ensimmäisenä palautetun Karjalan teollisuuslaitoksena”, uutisoi Karjalainen 23.9.1941. Wärtsilä-Yhtymän pääjohtaja, vuorineuvos Wilhelm Wahlforss oli ilmoittanut asiasta. Hän kertoi lehden mukaan, että yhtiö sai tehtaan haltuunsa kohta valtauksen jälkeen heinäkuun puolivälissä, jolloin sotilasviranomaiset sen luovuttivat. Tehdas sai jo talvisodan aikana pommituksissa pahoja vaurioita ja konttorirakennus tuolloin paloi. ”Venäläisten perääntymisen
Pitihän sitäkin kokeilla, kun olin kuullut puhuttavan nuijakalasta. Oli tietenkin tullut Sääperin rannan jään alla joskus nähdyksi joitakin kaloja. Nyt puhutaan siis ohuista, kirkkaista syysjäistä, ensijäistä, jotka peittivät järveä ennen kuin ensimmäistäkään lumihiutaletta oli vielä satanut. Sen verran asiat olivat tulleet kuulemisen pohjalta selväksi, että alkukäsitys oli ja lopultahan työ tekijäänsä neuvoo. Eipä muuta kuin
