”Värtsilän tehdas pääsee käyntiin jo kuluvan kuun loppupäivinä ensimmäisenä palautetun Karjalan teollisuuslaitoksena”, uutisoi Karjalainen 23.9.1941.
Wärtsilä-Yhtymän pääjohtaja, vuorineuvos Wilhelm Wahlforss oli ilmoittanut asiasta. Hän kertoi lehden mukaan, että yhtiö sai tehtaan haltuunsa kohta valtauksen jälkeen heinäkuun puolivälissä, jolloin sotilasviranomaiset sen luovuttivat. Tehdas sai jo talvisodan aikana pommituksissa pahoja vaurioita ja konttorirakennus tuolloin paloi.
”Venäläisten perääntymisen jäljiltä oli kukoistava tehdasyhdyskunta mitä surullisimmassa kunnossa”, lehdessä mainitaan. Paria lukuunottamatta oli työläisten asuinrakennukset poltettu. Samoin oli virkailijoiden asuntojen laita.
”Tehdas ei ole koko venäläisten isännyyden aikana ollut käynnissä, ja näyttää siltä kuin he eivät olisi yrittäneetkään sitä käynnistää siitä päättäen, että heille rauhanteon jälkeen palautetut tehtaan koneet osittain vielä suomalaisten Värtsilään saapuessa viruivat junavaunuista ulos heitettyinä pitkin radan vartta. Osittain koneita oli kyllä siirretty tehtaille, mutta sen enempiin toimenpiteisiin niihin nähden ei oltu ryhdytty. Kaikki koneet olivat mitä surkeimmassa kunnossa sateen ja lumen ruostuttamina.”
Suomalaiset aloittivat ripeästi kunnostustyöt. Ammattitaitoisen väen löytymisessä oli vaikeuksia, sillä tehtaan työväestöä oli sotapalveluksessa. Eri puolelta maata työntekijöitä kuitenkin saatiin, ja lisäksi oli töissä satakunta sotavankia.
Ensiksi kunnostettiin Siemens-Martin -uunit teräksen valmistusta varten. Uusi-Värtsilään oli vuotta aiemmin saatu takkirautaa valmistava tehdas kuuden kilometrin päähän Vanhasta Värtsilästä. Se oli tärkeä terästuotannolle, koska takkiraudan saamisessa ulkomailta oli vaikeuksia.
Uunien jälkeen oli vuorossa tuhoutuneen valssilaitoksen saaminen käyntiin. Siihen saakka valssausta tehtiin Taalintehtaalla.
”Paljon vaikeuksia on vielä voitettavana, mutta suurimmat esteet on ohitettu”, kirjoitti lehti.