Posti tulee meille iltapäivisin siinä 14 – 15. Tänään odottelin melkein tunnin turhaan tihkusateessa, ehdin jo kerätä kassillisen karvarouskujakin odotellessani. Tulin kotiin ja mieheni lähti vuorostaan asialle. Posti ei ollut tullut vieläkään. Sitten tuli ja syykin selvisi: Kahelinin kohdalla oli sattunut pieni kolari, joku kiireinen Venäjälle menijä oli rysäyttänyt postinjakelijan autoon. Poliisia odotellessa oli mennyt […]
Suomen hallitus valmistelee kuntauudistusta, joka perustuisi työssäkäyntialueisiin. Tässä on tämän hetken valtakunnan päättäjien visio aiheesta. Sen mukaan Tohmajärvi kuuluisi Joensuuhun. Jokaisella värtsiläisellä on varmasti näkemys tästä asiasta, mutta uskallatteko sen kertoa? Tottakai uskallamme, vaikka näkemykset ovat erilaisia. Pieni perustelu olisi tietysti paikallaan. Mitkä olisivat Joensuun vaihtoehdot? Koko Keski-Karjalan alue, jonka nimenä olisi Värtsilä? Tohmajärvi jatkaisi
Lapsia ja aikuisia, osa 1 Urbaanisanakirjan mukaan kyökkiruotsia ovat ruotsista lainatut, nykyään vanhanaikaiselta kuuluvat murresanat. Esimerkkilauseena käytetään: ”Anja oli hienolla herralla piikana ja oppi siellä kyökkiruotsia.” Vassakuu Hilma oli ollut ennen Rannan-Pakarilaan miniäksi tuloaan Wärtsilän tehtaiden johtajalla emännöitsijänä. Hän oppi siellä kyökkiruotsia, siis aivan oikeasti. Samoja sanoja ja sanontoja käytettiin muissakin huusholleissa, joten puhun tässä
Nykyisin puhutaan ja kirjoitetaan paljon ns. superruuista eli ruoka-aineista, jotka sisältävät tavallista runsaammin ihmisen hyvinvoinnille tärkeitä ravintoaineita. Niitä olisi hyvä nauttia päivittäin, että pysyisi terveenä ja elämä olisi laadukasta. Ei niitten nauttiminen sentään ihan ikuista elämää lupaa – mutta melkein. Eräs tällainen superruoaksi luokiteltava on aronia, tuo kiiltävän musta ja happaman makuinen marja. Olin joskus
Hieman huvittuneena olen seuraillut villikoirien aiheuttamaa mekkalaa maan mediassa. Se nosti Värtsilän taas hetkeksi suuren yleisön tietoisuuteen. Esimerkiksi Iltalehdessä oli tänään kokonaisen sivun juttu. Täkäläisittäin villikoirajahti ei tuntunut kovin suurelta asialta, mutta viranomaisten sinänsä oikeaan osuneet päätökset koirien kuolemantuomioista ja lasten koulukyydeistä saivat tiedotusvälineet liikkeelle. Sen myötä saatiin pontta raivotaudin vastaisille toimille, joita ollaan Suomessa
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira pyytää metsästäjiltä näytteitä pienpedoista, varsinkin epäilyttävästi käyttäytyneistä. Myös raivotaudin rokotesyöttejä levitetään itärajalle nykyistä pohjoisemmaksi. Viime keväänä lentolevitys ulottui Kotkasta Värtsilään, nyt lennetään Nurmekseen asti. Evira on varpaillaan Venäjällä vuosikymmenten tauon jälkeen esiintyneen rabiestapauksen takia. Näytteiden keräämisellä arvioidaan myös rokotteiden tehoa. Näytteitä halutaan mm. supikoirista, ketuista, mäyristä, näädistä ja minkeistä varsinkin sellaisissa tapauksissa, että
Tässä on kuva värtsiläläisestä liikennemerkistä. Sen olen huomannut, että Värtsilässä kuten muuallakin ajellaan omilla liikennesäännöillä, mutta näyttääpä täällä riittävän mielikuvitusta omiin liikennemerkkeihinkin. Siinäpä olisi aihetta vaikka kisaan, kuka bongaa oheisen merkin paikan. Heino Turunen
Keväällä varauduin ajatuksissani siihen, että kesästä tulisi Värtsissä hiljaisempi kuin talvi. Toisin kävi, kesä oli huikea. Lukijoilta on tullut runsaasti tasokkaita kirjoituksia ja mainioita valokuvia. Puolitoista vuotta ilmestynyt verkkolehti on kirvoittanut julkisuuteen valtavan määrän luovuutta. Juttuja on julkaistu pitkälti toista tuhatta ja kommentteja lähes 3 000. Tällaisesta ei uskaltanut edes unelmoida silloin, kun alkua viriteltiin.
Muni munat kirjavaiset, niistä pojat kuori. Laulussa ei tarkoiteta Tohmajärven Kirjavaista, joka tuli pitämään autokoulua Sääperin rantaan vuonna 1958. Autokoulu kannatti tuoda paikan päälle, kun koululaisia oli riittävä määrä. Määrä puolestaan saatiin kokoon, kun kolmen naapuritalon isännät ja emännät lähtivät kaikki opintielle, yhteensä kuusi henkilöä. Näytti olleen vanhemmille ja varmaan jollekin naapurille melkoista puurtamista autokoulun
Värtsilässä liikkuneista villikoirista on kolme kaadettu kylän pohjoispuolella. Koirat tavoitettiin läheltä maatilaa, josta ne olivat aiemmin tappaneet yhden lampaan. Koirat olivat poliisin mukaan huomattavan isokokoisia ja sekarotuisia, kaksi urosta ja yksi narttu. Metsästäjät havaitsivat laumassa viisi yksilöä. He jatkavat kahden koiran jäljitystä. Tavoitteena on saada kaikki lopetettua. Koirien ruhot hävitetään polttamalla. Niistä lähetetään näyte mm.
Koko Suomi seuraa henkeä pidätellen, kummat vetävät pitemmän korren, värtsiläiset metsästäjät vai venäläiset villikoirat. Meneillään on toinen jahtipäivä, joka valkeni harmaana ja tihkusateisena. Lopputulosta on vaikea ennakoida. Täkäläiset metsästäjät ovat tunnetusti taitavia, mutta villikoiratkin ovat monessa liemessä keitettyjä. Tapahtumat alkoivat vyöryä tiistaina kello 14 hujakoilla, kun Pohjois-Karjalan poliisi sai tietää, että Venäjän puolelta oli siirtynyt
Lueskelin ”post festum” Marja- Liisan 29.8. laatiman muistoja herättävän kirjoituksen ”Polttopuut pinoon” ja kuusi vastausta siihen. Kaivoin mökkikirjastostani aiheeseen liittyvän joensuulaisen Pekka Turusen kirjoittaman valokuvakirjan ”Kootut”, joka on omistettu puulämmittäjille, halkopinoille ja elämälle niiden ympärillä. Se on osoitettu raatajille. Meitä puulämmittäjiä on tällä pallolla kaksi miljardia. Pekka toteaakin, että se, joka puilla lämmittää, ei voi
Sunnuntaina 7.9. jatkettiin maatalousnäyttelyä kello kuuden aikaan lypsykilpailulla. Myös hevosten puhdistamisessa ja esittelyssä kilpailtiin, samoin kirvesvarren ja muittenkin veistoesineitten valmistuksessa. Juhlajumalanpalvelukseen kokoonnuttiin kello 10. Ylijohtaja Uuno Brander puhui 12.45, agronomi Viljo Ilmoniemi esitelmöi 13.30, agronomi Akseli Brander 14.15 ja metsätalousneuvoja R. Välimäki 16.15. Torvisoittoa oli tietenkin välillä. Päättäjäissanat lausui maisteri Vinberg, minkä jälkeen laulettiin Maamme.
Venäjän puolelta tulleita villikoiria jahdataan Värtsilässä. Poliisi on määrännyt 5-9 koiran lauman lopetettavaksi. Tohmajärven kunta järjestää lapsille ylimääräisiä koulukyytejä, kunnes lauma saadaan pois päiviltä. Koirat pyörivät tiettävästi Sääperin pohjoispuolisessa maastossa. Jahdissa on poliisin ja rajavartioston lisäksi paikallisen metsästysseuran väkeä. Jahtia johtaa värtsiläinen tunnettu erämies Pekka Kunnas. Koulukyydit koskevat pariakymmentä lasta. Tohmajärven sivistysjohtaja Arto Juntunen kertoi,
Syyskuun 6. päivä oli silloin lauantai. Kello 8 avattiin portit ja alettiin arvostella eläimiä. Kello 11.30 tehtaan torvisoittokunta esiintyi ja 11.45 oli Eero Siitosen tervehdyssanojen vuoro. Puolenpäivän jälkeen kuunneltiin agronomi K. A. Herckmanin esitelmää. Sitten seurasi väliaika, jolloin koneet olivat käynnissä ja eläimiä esiteltiin. Kello 14 alkaneen torvisoiton jälkeen piti maaherra G. Ignatius juhlapuheen. Kohta
Värtsilässä pidettiin runsaat 80 vuotta sitten maatalousnäyttely, jonka ohjelmavihkonen on säilynyt nykypäiviin. Vuosi oli 1930 ja näyttelypäivät 6. ja 7. syyskuuta. Paikkana oli kauppatori ja sen vieressä ollut suuri kansakoulu. Yliairueena toimi kunnanesimies, opettaja Eero Siitonen, jonka tunnisti sinivalkoisesta nauhasta. Näyttelytoimikunnan puheenjohtajana oli maisteri G. Vinberg, jolla oli suuri sinivalkoinen solmuke. Majoitustoimikuntaa johti palopäällikkö K.
Kun syksyiset päivät lyhenevät, niin kylätalon illat pitenevät. Jatkossa talo on avoinna kello 19 saakka. Töissäkin käyvien on siis mahdollista pistäytyä siellä iltakahvit nauttimassa. Nykyiset aukioloajat ovat enemmän kuin keväällä osattiin toivoa. Muutoinkin talon toimintoja on pystytty kehittämään siihen suuntaan, että siitä tulisi kaikkien yhteinen käyntipaikka. Taloudelliset voimavarat mahdollistavat vain pieniä askelia, mutta toisaalta yhteisen
Charles Bukowski: Auringonvalo, tässä olen, Sammakko 2011. Bukowskilla on selkeä kielenkäyttö. Hän puhuu haastatteluissa siitä, miten kirjoittaminen sujuu ryyppyhommien säestyksellä helposti ja tyylikkäästi. Tosin aluksi pitää panna arkki pari roskiin, ennen kuin alkaa tulla timanttista kamaa. Suomalaisista kirjailijoista Juha Vuorinen, Iskelmäradiosta nykyisin tuttu, pääsi julkisuuteen Bukowski sapluunalla, kun kirjoitteli nettiin Juoppohullun päiväkirjan, joka kohosi suurmenestykseksi.
Hei ! Tässä on kukka, jota en tunnistanut, en ole ennen huomannut tällaista. Näytti ensin valkovuokolta, ei vaan kukinta-aika ja muutkaan tuntomerkit sovi siihen. Kukkavarsi on noin 25-30 senttiä pitkä ja lehdet oravanmarjan kaltaiset, vähän ainakin sinne päin. Löytyi Tohmajärveltä sunnuntaina 4.9. Haluaisin tunnistusapua. Luutalahti, Kalle M. Väänänen
Auto piti pysäyttää ja odottaa. Varttunut metsopoikue ylitti tietä yksi kerrallaan, kiirettä pitämättä. Daamit ensin, sitten herrasväki. Sisarusparvessa oli kolme aikamiespoikaa ja kolme kohta riijjuuikäistä tyttöpuolta. Tien laidassa vielä haastelivat keskenään tovin. Taisivat olla sitä mieltä, että olipas kerrankin kohtelias autoilija. Katselin aivan lääpällään moista näkyä. Komeita olivat peijakkaat.
