Hieman huvittuneena olen seuraillut villikoirien aiheuttamaa mekkalaa maan mediassa. Se nosti Värtsilän taas hetkeksi suuren yleisön tietoisuuteen. Esimerkiksi Iltalehdessä oli tänään kokonaisen sivun juttu.
Täkäläisittäin villikoirajahti ei tuntunut kovin suurelta asialta, mutta viranomaisten sinänsä oikeaan osuneet päätökset koirien kuolemantuomioista ja lasten koulukyydeistä saivat tiedotusvälineet liikkeelle. Sen myötä saatiin pontta raivotaudin vastaisille toimille, joita ollaan Suomessa tehostamassa.
Ihan symppisjuttuja etelän media teki. Tapauksen harvinaisuus varmaan kiinnosti ja rajanpinnan eksoottisuus toi juttuihin oman mausteensa. Ajankohtaan osunut raivotautiuhka ja ehkä hiljaiset uutispäivätkin siivittivät kyniä.
Näin paikallisesti katsellen oli merkille pantavaa, että täältä löytyy näitten tapausten varalta nopeasti toimiva ja ammattitaitoinen organisaatio. Koirarintama on syytä pitää jatkossakin tiiviinä niin kotoisten kuin venäläisten irtokoirien osalta. Ulkomaiset koirat eivät ole minua toistaiseksi purreet, mutta värtsiläiset ovat.
Kaima, kirjoitit, että ” ulkomaiset koirat eivät ole minua toistaiseksi purreet, mutta värtsiläiset ovat”. Tarkoittaako ”värtsiläiset” koiria vai kaikkia värtsiläisiä? Finski jasik odsen trutna. Ierikka.
Hehe, koiriapa tietenkin.
Enkä niin pahana pidä, vaikka joku ”värtsiläinenkin” puraisisi. Toimittajavuosina ehti nahka paksuuntua.
Paksu se on papinkin nahka! Vuosien saatossa parkkiintunut. Miten sitä muuten jaksaisi?! Paksun nahkan alla se armokin viihtyy. pater F (niinkuin Hämeenlinnan nuoret minua nimttelivät 1960-luvulla).