Muni munat kirjavaiset, niistä pojat kuori. Laulussa ei tarkoiteta Tohmajärven Kirjavaista, joka tuli pitämään autokoulua Sääperin rantaan vuonna 1958. Autokoulu kannatti tuoda paikan päälle, kun koululaisia oli riittävä määrä. Määrä puolestaan saatiin kokoon, kun kolmen naapuritalon isännät ja emännät lähtivät kaikki opintielle, yhteensä kuusi henkilöä.
Näytti olleen vanhemmille ja varmaan jollekin naapurille melkoista puurtamista autokoulun käynti. Kestikin varmaan koko talven. Sen ymmärtää, kun autoilusta ei ollut kenelläkään mitään kokemusta. Korkeintaan Kettusen pirssin takapenkillä oli joskus istuttu ja ihmetelty hanikoitten määrää. Nuoret oppivat asioita helpommin, joten näiden kolmen talon jälkikasvu oppi sen ajan kirjalliset ilmaiseksi kuunnellessaan vanhempiensa opiskelua.
Kovat ajat olivat vanhuksilla edessä, kun kevään 1959 kirjalliset ja inssiajot lähestyivät. Sinnikkyys palkittiin. Kaikki saivat ajokorttinsa. Useimmilta se edellytti uusimisia, kenellä kirjallisissa, kenellä ajokokeessa, kenellä molemmissa. Taisi joku joutua lisäopetukseenkin. Meillä äiti sai korttinsa jo keväällä, isä vasta syksyllä. Johtuiko se sitten aikatauluista vai opinnäytteistä, en osaa sanoa.
Autoesitteiden tutkimiseenhan tämä kaikki päätyi. Meille hankittiin musta pösö, Peugeot 203, vuonna 1959. Sillä ajettiin yhdeksän vuotta, jona aikana mittariin kertyi 82 000 km.
Automerkin valintaperusteena muistan olleen sen, että kun autokouluautokin oli pösö, niin ei tarvitse opetella eri paikoissa olevia vaihteita ja nappeja. Muistakaapa te tämä, jotka miltei vuosittain autojanne uusiin vaihtelette.
Sakari H
Pösö 203 vm -59 Patsolassa vuonna 1960.
Oli minullakin Urho Kirjavainen autokoulunopettajana Tohmajärvellä kesällä 1957, mutta kouluautot olivat Mosse ja Pobeda. Tuolloin Kirjavaisella ei vielä ollut omaa autokoulua, vaan hän toimi opettajana Åke Lindbladin Autokoulussa.
Minäkin kävin Kirjavaisen autokoulua – se oli minusta mukavaa aikaa. MirjaP