Raportti Villistä Idästä

Tuntemattomia koiria ei ole nyt syytä rapsutella. Kuva Värtsiläpäiviltä vuosi sitten. EJ

Jahtia johtava Pekka Kunnas on kokenut konkari niin karhu- kuin koira-asioissa. Kuva Värtsiläpäivien metsästyskoiranäytöksestä. EJ

Koko Suomi seuraa henkeä pidätellen, kummat vetävät pitemmän korren, värtsiläiset metsästäjät vai venäläiset villikoirat. Meneillään on toinen jahtipäivä, joka valkeni harmaana ja tihkusateisena.

Lopputulosta on vaikea ennakoida. Täkäläiset metsästäjät ovat tunnetusti taitavia, mutta villikoiratkin ovat monessa liemessä keitettyjä.

Tapahtumat alkoivat vyöryä tiistaina kello 14 hujakoilla, kun Pohjois-Karjalan poliisi sai tietää, että Venäjän puolelta oli siirtynyt Värtsilään villikoiralauma, jossa oli viidestä yhdeksään koiraa. Asian olivat todenneet sekä Suomen että Venäjän rajavartiostot.

Poliisilain perusteella tehtiin nopeita päätöksiä. Jos eläin aiheuttaa vaaraa ihmisen terveydelle tai huomattavaa omaisuusvahinkoa, se voidaan lopettaa. Ainakin yhden lampaan olivat koirat raadelleet. Lopetusmääräys on voimassa viikon ajan.

Tiedotteessaan poliisi viittaa raivotaudin mahdollisuuteen, jonka takia mitään ei haluta riskeerata. Niinpä koululaisille järjestyivät taksikyydit kotiportailta ainakin täksi aamuksi. Raivotautia ei ole Suomessa todettu, mutta 150 kilometrin päässä rajasta Venäjän puolella Prääsässä sellaisesta tiedotettiin äskettäin. Viranomaiset kehoittavat rokottamaan metsästyskoirat rajan pinnassa.

Vaaravyöhykkeessä saattavat koirajahdin aikana olla myös villi- ja muutkin kissat. Naapurin Elvistä ei ole enää näkynyt hiirijahdissa ikkunan alla tänä aamuna, kuten tavallisesti. Liekö pötkinyt pakoon villikoiria tai metsästäjiä. Syytä ainakin olisi.

Päätän raporttini Villistä Idästä tällä kertaa tähän. Lukekaa lisää päivän Iltalehdestä, Ilta-Sanomista, Hesarista… Ja kuunnelkaa radiota, katselkaa telkkaria.

Elvis, siirry sisätiloihin. Kuva EJ

6 comments for “Raportti Villistä Idästä

  1. Veikkaan, että lopputulos on kuin pannulapun virkkaus: Kolme nurin, kolme oikein.

    Siis kolmesta villikoirasta tulee villakoiria. Kolmesta tulee itävaltion paluumuuttajia.

  2. Jos jäljille ovat päässeet, niin sehän on selvää pässinlihaa. Värtsilän metsästäjien taidot tuntien veikkailisin, että muutamalta villikoiralta on jo henki lähtenyt.

  3. Värtsilä on hieman sekaisin villikoirien takia. Kartsalla oli aamupäivällä hiljaista, ihmiset olivat kai paenneet kauhuissaan lukkojen taakse. Yksi mies tuli Jänisjoen sillan kupeella vastaan, oli pissittämässä lapinkoiraa, joka haukahti hilpeästi. Tiellä ajoi autoja, sellaisia isoja maastureita. Maikkarin auto oli jo lähtenyt liikenteeseen Sinilinnun pihalta. Virvokeauto toi sinne täydennystä.

    Kävelin kylätalolle aamukahville. Pulla oli tuoretta ja myyjättären hymy herkässä.

    Sääperin rannoilta ei kuulunut pyssyn pauketta, kuten tavanomaisina aamuina anivarhain. Rajavartiosto partioi autioilla kujilla. Naapurin mummu oli trollaattorin kanssa menossa polttopuita hakemaan liiteristä, oli kuunnellut koko aamun radiota. ”Paha se on, jos semmonen lauma vastaan tulee, syöväthän ne.”

  4. Rajan pinnassa asusteleva haluaisi tietenkin tietää
    missä kulmalla tämä operaatio on käynnissä, ettei joutuisi
    keskelle rähäkkää.
    Koirien lopetuksesta löytyy varmasti yhtä monta mielipidettä
    kuin on miestäkin…

    Tämä villikoiralauma herätti eloon muistelukseni ajalta
    jolloin olin alle kymmenvuotias. Olin tulossa kevättalvella
    yksin potkurilla Savikylän kaupasta kotiin, matkaa oli
    reilut pari kilometriä.

    Kaupan pihasta lähtiessäni jouduin keskelle riehuvaa
    sekarotuisten koirien laumaa, koirathan saivat tuolloin
    juoksennella irraallaan. Välillä lauma oli takanani,
    välillä edessäni tai sivuillani. Koirilla oli juksuaika.
    Ei ne minulle mitään tehneet (onneksi) mutta ensimmäisen kerran
    näin oikein livenä kuinka koiranpennut saavat alkunsa.

    En minä niitä varsinaisesti pelännyt mutta itkin ja melkein
    oksensin, tuntui että kaikenlaista siivoa, rähinää ja
    irvisteleviä hampaita oli joka puolella. Hännätkin huiskivat
    naamani tasalla. Itkuisella
    äänellä pyytelin niitä poistumaan mutta nehän olivat
    päättäneet seurata minua aina kaupalta kirkolle saakka,
    siis melkein kotiportille.

    Pidän koirista enkä pelkää niitä, mutta villikoiralaumaa
    en todellakaan toivo kenenkään kohtaavan, varsinkaan
    nyt kun rajan takana on rabiesta.

  5. Tuossahan tuo elvis äskenkin venytteli ruojojaan ja heräil päivä unilta. Ja tuo katti ei pienistä risahduksesta säikähä ku istuu vieressä aina silloin tällöin ku ittekkin olen kyyhkyjä metsästämässä.
    Siitä se sitten lähtee yleensä valtaojan pohjasta hiiriä ettimään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *