Istuin moniaita tunteja omenapuun katveessa kuten laulun Väinö ikään. Nuotio loimusi ja kattila pihisi. Valmista tuli vähän kerrassaan.
Satuin sellaiseen haaparouskumetsikköön, etten iän kuuna päivänä aiemmin. Kymmentuntinen rupeama siinä kului kahteen pekkaan. Putsatessa ja ryöpätessä meni hieman kauemmin kuin kerätessä.
Kaksi kymmenen litran purnukkaa on suolasientä jemmassa. Kun kylmä tuuli ulvoo nurkkapielissä kilpaa susien kanssa ja taivaalta tuiskuaa märkää räntää, kaivetaan purnukat esiin. Talven yli mennään jotta heiskahtaa.
Hienoa Erkki. Tuossa on jo tekemisen meininki. Tuo nuotiolla sienten ryöppääminen onkin aikamoinen taitolaji. Ensin keitos ei ala kiehumaan ja sitten kun alkaa, niin kuohuu ja yli. Ja kiehuvan veden kanssa läträäminen on tulista puuhaa.
Jonain hyvinä sienten hamstrausvuosina minä keittelin sienet muuripadassa. Pitkävartisella reikäkauhalla sienet olisi luultavasti saanut padasta pois mutta sellaista ei ollut. Jäähdytystä varten laiton 20 litran muoviämpäriin pystyyn väliseinän grillin metalliverkosta. Kauhoin ämpärillä sienet padasta ja kaadoin verkon toiselle puolelle. Siinä kiehuvan veden sai edes jollain tavoin turvallisesti kallistamalla pois ja sienet voi siirtää kylmään veteen jäähtymään.
Vuosikymmenten kuluessa ovat löytyneet sopivat vehkeet ja menetelmät nuotiolla sähräämiseen. Pieni sadekaan ei haittaa. Sisätiloissa ei suuremman satsin käsittely oikein nykyaikana onnistu.
onpas mahtava haaparousku saalis!keskiviikona metsä kutsuu täällä nurmijärvelläkin sienestämään.Seitsemän Veljeksen pitäjästä löytyy hyviä sienimaastoja.