Värtsilästä on yllättävän paljon lauluja. Monissa niistä näkyy Savonlinnassa asuvan Ensio Immosen sormenjälki. ”Viimeksi tehty, vielä uunilämmin, on laulu Jänisjoen rannoilla” kertoi Immonen. Hän sävelsi sen ja kotkalainen Väinö Sinervo sovitti. Sanoja miehet sorvasivat yhdessä. Värtsiläisten hovimuusikko on käynyt sävellys- ja sanoituskursseja, mutta sanoo saaneensa paljon vinkkejä myös suoraan alan ammattilaisilta. Tunnusomaista on ollut yhteistyö […]
Värtsilän rautatehtaan menneisyys joutuu ensi viikolla valokeilaan Värtsissä. Muistelemme useissa jutuissa tapahtumia rajan taakse jääneessä Värtsilässä 77 vuotta sitten. Huhtikuun 12. päivänä vuonna 1934 vietettiin nimittäin tehdasta pyörittäneen yrityksen satavuotisjuhlia. Merkkivuosi oli laskettu siitä, kun pastori Gustaf Lofstrom sai Karjalan läänin maaherralta oikeuden sahalaitoksen rakentamiseen Juvanjokeen. Pastoria pidettiin teollisuusmies Nils Ludvig Arppen asiamiehenä, sillä jo
Siihenhän niitä oli talven mittaan ilmestynyt jonkunmoiset pinot Patsolan seurantalon taakse Karvisen metsän kulmaukseen, siihen jossa Selkäkylään johtava tie haarautuu Pykälävaaraan menevästä. Puutavara oli varmaan nuorehkoa harvennusmäntyä, ehkä tukkirunkoisten latvuksia. Pöllejä kaikki, vai liekö oikeampi termi propseja. Kevättä kohti mentiin komeasti. Pälvipaikkoja ei vielä ollut, mutta aurinko lämmitti kovasti ja lumet vajuivat, tiivistyivät. Saattoi olla
Aamuvarhaisella reppuun työnnän eväspalaa kaksi, talsin kohti niemen päätä, uhmaan säätä, jäätä. Puronsuussa sulassa sorsat uivat. Lokkiparvi kirkuu rannan kynnöksellä. Astun kohti jäätä. Sataa tihkuvettä. Kairaan jäätä. Reppuani tongin, istun, ongin. Manaan säätä. Kairaan jäätä. Istun ongin. Särjen saan ja ahvenia kaksi. Hartiat jo kostuu. saapas kohti rantaa astuu. Verkkaan nousee jalka. Ennen niemen nokkaa
Pellon pientareelta, osa 6 Tässä aamun pähkinä: mikä oli kaikkien aikojen synkin laulu suomalaisten mielestä vuonna 2006? Helsingin Sanomien lukijoiden äänestyksen perusteella se on kaustislainen kansansävelmä Peltoniemen Hintriikin (Hintriikan) surumarssi. Päästäkseni tämän kertaisen jutunaiheeni tunnelmaan taustalla soi edellä mainittu melodia, toivottavasti en silti synkistele liikaa. Minä vaan tiskaan astioita Jotta kaikki olisi ollut mahdollisimman hankalaa,
Michelle Harrison: 13 lahjaa, Tammi 2011. Tällaista kirjaa sopii jännitystä diggaavien tyttöjen, ja miksipä ei poikienkin, lukea kynttilänvalossa ja fiilistellä vanhojen klassikoiden, kuten Sormusten herran, Ihmemaan Liisan ja Narnian tai Pottereiden tarinoiden hengessä. Näyttää siltä, että Harrison on fantasiakirjansa lukenut. Kirjaa lukiessa törmää hirvittäviin metsiin, kirjahyllyn takana oleviin salakäytäviin, peikkoihin ja keijuihin, jotka tulevat öisin
Värtsilässä on taas syytä pelätä, että yksi palveluista loppuu. Kitee on päättänyt luopua kirjastoautosta ja irtautuu tältä osin yhteistyöstä Tohmajärven kanssa ensi vuoden alusta. Asiasta kertoi Pohjois-Karjalan radio. Tohmajärvi aikoo selvittää opetusministeriöltä saamansa tuen turvin keinoja, joilla kirjastoauto voidaan pitää edelleen. Pieni toivonkipinä on siis vielä olemassa. Kun Värtsilän hieno ja erittäin tarpeellinen kirjasto lakkautettiin,
Heissan! Kevät se tulee tännekin Metsä-Suomeen, tämä viikko on ollut edistyksen aikaa. Aukeammilta paikoilta lumi on hupsahtanut puoleen. Mustarastaat tulivat viime viikonvaihteessa. Peipot (eka havainto) saapuivat tiistaina 5.4. noin kello 14 aikaan. Joutsenet tekivät tiedustelukierroksen Luutalahden yläpuolella. Tuo viides päivä oli muutenkin miellyttävä, kun pilkkisaaliit vähän paranivat. Luonto heräilee kiittämään valon vaikutusta, puiden ja pensaiden
Kenraalinkylästä lähtöisin oleva Ensio Immonen, 74, tunnetaan laulujen säveltäjänä ja sanoittajana. Hän asuu nykyisin Savonlinnan Kellarpellossa. ”Kotipuolen lauluista pidän itse eniten. Esimerkiksi Ruusu pihallani kertoo Kenraalinkylästä”, Immonen sanoi. Hänen tekemiään lauluja löytyy Teostosta kolmatta sataa. Immonen lähti vuonna 1964 Lahteen 28-vuotiaana. Neljä vuotta myöhemmin hän muutti Savonlinnaan, jossa on vierähtänyt neljä vuosikymmentä. Työpaikka oli KOP:n
Meitä oli kolme pikkukylän poikaa. Tuohon aikaan moni kävi kansakoulun kokonaan ennenkuin siirtyi työelämään tai lähti opiskelemaan muualle. 1950-luvulla kansakoulun viimeistä vuotta sanottiin jatkokouluksi. Syyskaudella kävimme jatkokoulua Uudenkylän koululla Värtsilässä, jossa Teuvo Vatanen opetti meille puutöitä ja tilanhoitaja Haaspuro perehdytti maa- ja metsätalouden saloihin. Edestakaista matkaa kertyi noin 28 kilometriä päivässä. Pitkän matkan takia meille
Tosi hyviä nuo Erkin pulmuskuvat! Minusta ylemmät näyttävät suomalaisilta Horneteilta matkalla Libyaan ja alemmat Suomen joukkojen kylvämiltä maamiinoilta Libyan hiekka-aavikolla…! – Vitsi-vitsi. Kaikenlaista kirjoa keväiseen lintumaailman kudelmaan on Luoja ehtinyt jo heittää. On mukava kertoa vuosi vuoden jälkeen sen valkoisen pikkulinnun nimi, joka tienvarresta ponnahtaa ilmaan aivan auton edestä. Pulmunenhan se. Hyyppiä on alun verran. Maanantaina lepäili Sääperin jäällä
Värtsissä on viime aikoina kerrottu erilaisista rakennuksista. Mielenkiintoisimmasta päästä lienee ns. Valkoinen talo, joka on jykevänä seisonut Jänisjoen partaalla 80 vuotta. Valkoinen talo valmistui 1931 kunnalliskodiksi. Se rakennettiin tiilestä, rapattiin ja maalattiin valkoiseksi. Talossa oli kaksi asuinkerrosta ja kellari, jossa sijaitsivat yhteissauna, pesutupa, leivintupa, pannuhuone, työtupa ja varastoja. Ulkorakennuksessa olivat vessat, navetta, talli, puuliiteri ja
Netissä on avattu Suomen järvien verkkopalvelu eli järviwiki. Sen on perustanut ja ylläpidosta vastaa Suomen ympäristökeskus. Sisältöjä ovat toimittaneet mm. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Ylen Elävä arkisto. Tavoitteena on jakaa tietoa maan järvistä, edistää vesien suojelua ja lisätä kiinnostusta vesistöihin. Järviwikissä luvataan tietoja kaikista yli yhden hehtaarin kokoisista järvistä. Tiettyjä perustietoja on kopioitu viranomaisten
Maanantaina oli mahdoton römppäkeli. Kaikki säähän sopivat jalkineet olivat jääneet syksyllä mökille, joten ei auttanut muu kuin rapakoita kierrellen lähteä ostamaan uusia Join kaupungista. Vesilätäköitä väistellessäni tuli mieleen säärohveetta Römpän Ukko, tuo Karin mainio piirroshahmo Hesarissa. Muistan 1980-luvulta piirroksen, jossa Römpän Ukko seisoi mainoskyltin vieressä. Kyltissä luki: Rysänperä, Welcome! Ainoo paikka Suomessa, jossa ei ole
Pulmuset välkkyvät ja helkkyvät jälleen Värtsilän pelloilla, tosin eivät toistaiseksi niin isoina parvina kuin edelliskeväänä. Tämän linnun ilmestymisestä kuitenkin huomaa, että talvi alkaa antaa periksi. Pulmunen on varhaisimpia muuttolintujamme, joka talvehtii pääosin Itä-Euroopassa ja Valko-Venäjällä. Valitettavasti ne vain pysähtyvät Sääperin rantamilla. Ne pesivät Tunturi-Lapin karuimmissa maisemissa. Koiraat ovat mustavalkeita, naaraat kirjavampia. Muuttolintujen aika alkaa olla
Manu Larcenet& Jean-Yves Ferri: Maallemuuttajat, Retikkamäen lautturit, WSOY 2011. TAA TAA, huutaa pienin ja tietysti isän on pideltävä vauvaa, kun vaimo pyytää, vaikka tietokonepuuhat ovat kesken. Mutta eipä hätää, CTRL-Z koodilla vauva tuntuu rauhoittuvan. Herra Larssinet kyllä keksii keinot, vaikka vauvaa vaivaisi unettomuus. Myös Jukka Kuoppamäen Kultaa taikka kunniaa – laulu kitarasäestyksellä tuntuu tehoavan vauvaan,
Eräs kevään merkeistä on, kun mehiläiset lähtevät pesästään ensi kerran ns. puhdistuslennolle. Sen aikana ne karistavat talven töynät hangille. Osa Värtsilän mehiläisistä on jo ulkosalla käynyt. Tänään tiistaina oli puhdistautumisessa vilkkain päivä, sillä sattui aurinkoinen, tyyni ja lämmin sää. Mantsisen mehiläispesiä on alettu lapioida lumen sisältä. Kalervo Mantsinen kertoi, että suurin osa on talvehtinut hyvin,
”Humuspehtoori hoitaa maata ja ympäristöä. Otetaan kourallinen puukuituja, hyppysellinen ravinteita ja hitunen osaamista. Näin hyödynnetään metsäteollisuuden puhtaat puukuidut pelloilla maanparannusaineina. Maan kasvukyky paranee, satojen laatu ja määrä paranevat. Humus palaa pelloille ja maa tulee eläväksi. Pellon ravinnepäästöt vähenevät ja peltoon sitoutuu ilman hiilidioksidia. Tällaisella osaamisella voidaan vaikuttaa jopa maailman nälänhätään.” Kuka tällaista on kehitellyt? Tuttu
Meillä oli 1950-luvun alkupuolella Suomen pystykorva, maailman paras kaveri ja uskollinen ystävä ainakin kodin pikkupojille. Punaruskea karvoitus ja vaaleampaa alapinnoissa. Uros se oli, nimeltään Peni. Koira oli usein kanssamme ulkosalla irrallaan, yöt sisällä ja yksin ollessaan kytkettynä ulkona. Noihin aikoihin koirat liikkuivat yleensä vapaina omistajiensa pihapiireissä. Ongelmia tuottivat joskus riistakoirilla vainujen otot ja siten yksin
Värtsilän keskustassa on Yhteishyvän entinen myymälärakennus, joka jakaa asukkaiden mielipiteitä. Toisten mielestä se pitäisi purkaa, toiset taas arvelevat, että seiniä maalaamalla selvittäisiin tuota tuonnemmaksi. Mitä mieltä Värtsin lukijat ovat? Tiettävästi rakennuksen omistaa Tohmajärven kunta. Mitä tarkoitusta varten se lie kunnan omistukseen tullut? Tässä olisi oiva paikka ympäristölautakunnan asiantuntemukselle. Se voisi määrätä rakennuksen kunnostettavaksi tai purettavaksi.
