Vetelin vielä aamusikeitä, kun emäntä touhotti makuukammarin ovella. ”Tuu äkkiä kahtomaan, ikkunan alla on joku elukka. Sillä on häntäkin.” Yritin vängätä, että linnuilla ei ole häntää, vaan pyrstö. Rottahan se. Enpä ole tehnyt sen kanssa tuttavuutta sitten poikavuosien. Onko lukijoilla hyviä neuvoja, mitä nyt pitäisi tehdä? Hankkisiko kissan? Miten iso katin pitäisi olla? Ostaisiko rotanloukun? […]
Palailin koulusta kävellen kevättalvella vahvojen lumien vielä vallitessa. Aurinko tosin oli jo korkealla, lämmitti mukavasti. Tiellä oli joitakin sulapaikkoja. Matkantekoon eivät sukset enää käyneet, mutta ei vielä pyörälläkään päässyt. Siinä Sääperintien vasemmalla laidalla kasvoi houkuttelevan näköisiä nuoria mäntyjä, sellaisia neljän-viiden metrin pituisia. Oikealla oli Lehtomäen talo, matkaa pellon yli tuskin sataa metriä keittiön ikkunaan. Tuumasta
Kaustajärvellä vaikutti aikoinaan Kymi Oy:n työnjohtajana Väinö Hiltunen, joka ajeli moottoripyörällä. Hiltunen oli niin lyhyt mies, etteivät jalat pyörän satulasta kunnolla maahan ylettyneet. Ilmeisesti hän oli taitava puukon käsittelijä. Savonlinnassa asuva Ensio Immonen on säilyttänyt visusti Hiltusen aikoinaan puusta veistämän kokka-aatran pienoismallin. Onkohan näitä taidonnäytteitä enemmänkin jossain? Ja muistetaanko Väinö Hiltunen vielä? Tapasin itsekin työnjohtajan
Sääperillä aiotaan pilkittää viikon päästä pitkäperjantaina. Kisatoimikunnan säärohveetat lupaavat jäitä vielä pääsiäiseksi. Kyseessä on joukkuekisa, jossa yhteinen kalamäärä ratkaisee. Paitsi jään kestävyyttä jännätään myös sitä, kuka saa pienimmän ja suurimman kalan. Joukkueista palkitaan kuusi parasta. Joukkueessa on oltava vähintään yksi ja enintään kolme henkilöä. Kilpailuaika on kello 12-14. Ilmoittautuminen alkaa tuntia ennen Hiidenvaaran grillikatoksella. Järjestelyissä
Olen järvellä hiihdellessäni useinkin kulkenut erään joutsenen pesän läheltä. Kävin eräänä päivänä toteamassa, että pesässä on vielä lunta eikä isäntäväki ole vielä pesällään käynyt. Asiaan kai kuuluu, että jokakeväiset kosintamenot suoritetaan ensin kauempana ja vasta sitten tullaan pesälle. Toivottavasti kosinta onnistuu ja uudet joutsenten lapset pääsevät siivilleen taas ensi syksynä. Toivoo Alpoaatos
Ensimmäiset hanhet ovat saapuneet Värtsilän laaksoon. Ne ovat varmaan tiedustelijoita, kuten näin itärajan pintaan sopii. Ne lepäilivät jo toista päivää Sääperin ja Savikon välisillä pelloilla. Mitä lajia hanhet ovat, sen jätän suosiolla asiantuntijoiden pohdittavaksi. Ainakin valkoposkihanhien päämuutto ajoittuu lintukirjojen mukaan vasta toukokuun lopulle. Silloin niitä voi olla ajoittain täällä runsaasti.
Värtsilän lapset ”valtasivat” eilen kirkon. Virpovitsoja syntyi melkoinen kimppu siunattavaksi, monta mummoa ja ukkia niillä virvotaan palmusunnuntaina. Tunnelmat olivat kaikin puolin katossa. Jotenkin tuntuu siltä, että kirkko kaipaisi lisääkin tällaisia tapahtumia. Jos olisin pappi, niin sanoisin, että ”antakaa lasten tulla minun tyköni”. Heissä on kirkonkin tulevaisuus. Kävin vastikään muutaman kilometrin päässä rajan takana. Siellä on
Vanhan Värtsilän kartsalla liikkuu tavattoman paljon ”hyökkäysvaunuja”. Eikö noita liene plutoonan verran vastaan tullut. Ohessa kuvia sanojen vahvistukseksi. Eiköhän pitäisi Suomen puoleisessa Värtsilässä ottaa mallia ja ruveta isänmaalliseen taisteluun väestökatoa vastaan. Jos muuten ei onnistu, niin poikamiehet rajan taakse mallia ottamaan, mars. Sielläkin paistateltiin keväisessä auringossa. Rospuutto ei ole vielä pahimmillaan, sillä routa ei ole
Kirsti Kuronen: Kuituset ja isän koodi, Karisto 2011. Lapset ovat traagisen auto-onnettomuuden takia joutuneet isovanhempien hoitoon. Koulumiljöö vaikuttaa tutulta maalaiskoulussa opin tiensä aloittaneelle. Lempeän huumorin sävyttämässä kirjassa menestykseen nousseiden Vili Voipio – kirjojen tekijä kertoilee kaksospojista, joista toinen on kirjan minäkertoja, heidän isovanhemmistaan, koulukavereistaan ja naapurin väestä. Juonihan kirjassa pitää olla ja tällä kertaa se
Värtsilässä riittää virtaa. Tämä oli havaittavissa paikallisessa suurtapahtumassa keskiviikkoiltana. Kymmenet lapset vanhempineen askartelivat seurakuntakodilla virpomavitsoja, jotka siunattiin kirkossa. Virpomavitsoja tarvitaan palmusunnuntaina, jolloin lapset toivottavat hyvää pääsiäistä vaikkapa seuraavan lorun myötä: Virvon varvon vitsasella, kosken kevätpajusella, terveyttä toivottelen, siunausta siivittelen, onnea oksalla tällä. Tapahtuman järjesti ainakin parin vuosikymmenen perinteitten pohjalta Mannerheimin Lastensuojeluliiton Värtsilän yhdistys, jolla on
Puhelin soi eräänä iltana. Tuttu mies kertoi, että saunarannassa lepäilevistä joutsenista ainakin toinen näyttää mustalta. ”Ettei olisi kanadanhanhi?” ”Ei, kyllä se joutsenelta näyttää, samanlainen pitkä kaulakin.” On niitä mustia joutsenia oikeasti olemassa. Ne ovat Australiasta ja Uudesta-Seelannista kotoisin, Euroopassakin tavattu tarhakarkulaisina. Kuvausretken tuloksia oheisena. Ihmissilmä on erehtyväinen, eikä kameran silmäkään aina totuutta kerro.
Sunnuntaina oli Joensuun Pakkahuoneella tapahtuma nimeltään Katseita Karjalaan – Kuundele kieldy! Värtsin lukijoita ajatellen nappasin mukaani monisteen, jossa on oheinen kuva. Monisteessa on karjalankielinen runo, jonka on kirjoittanut Olga Misina. Kevät Kevättä lämmiä vuotammo myö / Tunduu: jo lähenöy, valgenou yö. /Aijombah päiväine nouzu da pastau. / Yögi ei ehti pimetä vastah. / Tännepäi linnut
Satavuotisjuhlan päätyttyä presidentti ja muut kutsuvieraat vietiin tutustumaan rautatehtaan toimintaan. Kiertokäynnin jälkeen alkoivat juhlapäivälliset, jonka aikana pidettiin puheita ja kohoteltiin maljoja. Johtaja Wahlforss puhui presidentille ja pankinjohtaja von Fieandt rautateollisuudelle ja maan talouselämälle. Ylijohtaja Viljanen puhui Suomen Teollisuusliiton, johtaja O. Schmidt Metalliteollisuusliiton, joht. Korpisaari Rautakauppiaiden liiton, pääjohtaja Castren rautatiehallituksen, maaherra Ignatius Kuopion lääninhallituksen, kauppaneuvos A.
Värtsilän lähetysväki järjestää pääsiäismyyjäiset kirkolla palmusunnuntaina. Tarjolla on karjalanpiirakoita ja muita pääsiäisleivonnaisia. Lisäksi on arpajaiset ja kahvitarjoilu. Aloitetaan kello 12. Tuliaisina otetaan vastaan arpavoittoja tai muuta myytävää. Kuvaksi oheen ehdotetaan sitä toimittajan pualikanpyörityskuvaa joulunalustalkoista. Värtsilän lähetysväki
Oy Wärtsilä Ab 100 v juhla Karjalainen uutisoi Wärtsilän 100-vuotisjuhlista kissankokoisin kirjaimin. Jo otsikoissa kerrottiin, että juhlat ”antoivat syvän leiman isänmaallisesta ja pohjoiskarjalaisesta hengestä”. Hieman pienemmällä luki alaotsikossa: ”Tasavallan presidenttikin omisti sanansa tälle paljon kärsineelle, sitkeälle kansalle.” Jutun alussa kerrotaan, että tasavallan presidentin ja puolison lisäksi juhliin osallistuivat ministerit Relander, Killinen ja Oksala, maaherra Ignatius
Eräs lukijamme lähetti julkaistavaksi vaalirunon, jonka on kirjoittanut Esko Tiainen (1926-1981), Värtsilän Kylänpään poika. Kenen uurnalle vaaleissa viivasi vienet?/ Kenen aivoja silloin sä käytät?/ Yksinkertainen ihminen varmasti lienet,/ jos toisten vain toiveita täytät./ Sitten haukut, kun kaikki on pielessä,/ sillä piru on mielessä./ Hyvä julkkis on ehdolle pantu vain siksi,/ että massoilta äänet hän kerää./
Sen verran on yöllä pakkasen puolella, että hanki kestää aamulla rusakon, mutta ei ihmistä. Rusakolla ei ole lumijalkoja kuten metsäjäniksellä, pehmeämpi lumi upottaa sitäkin. Metsäjänis kykenee levittämään varpaansa ja loikkii vaivattomammin. Ihan kateeksi käy. Talvipukukin sillä sopii maastoon kuin nenä päähän. Rusakko sen sijaan juoksentelee kesät talvet melkein samanvärisessä turkissa. Rusakko alkoi levitä Suomeen itärajan
Talven lumien alta paljastuu kaikenlaista mielenkiintoista. Sääperin suojelualueen läheisyyteen oli joltakulta unohtunut täysinäisiä öljyastioita, joita lumiaura oli talvella rusikoinut. Kunnan ympäristöviranomaisille on asiasta tieto jo kiirinyt. Nyt odotellaan vain toimenpiteitä. Mainittavampia vahinkoja on tuskin ehtinyt tulla. Tiettävästi öljy on ollut ”unohduksissa” useampia vuosia.
Runot -palstasta on lyhyessä ajassa tullut eräs Värtsin luetuimmista palstoista. Se on ollut myös kynäilijöiden suosiossa, mistä suuri kiitos. Runoilijoilla on mahdollisuus kirjoittaa säkeitään suoraan palstan Vastaa-laatikoihin, mitä suosittelen. Runoja voi lähettää myös Värtsin sähköpostiin, varsinkin jos niihin liittyy kuvia. Palstasta on kehittynyt niin taiteellisen kaoottinen, että se on herättänyt myös kysymyksiä. Onko mahdollista kommentoida
Sanomalehdet toivat Värtsilää melkoisesti esille 77 vuotta sitten, olihan paikkakunnan rautatehdas maan suurin. Satavuotisjuhlien kynnyksellä oli ainakin Karjalainen suonut runsaasti palstatilaa jo etukäteen. Niin Arppe kuin Wahlforss esiteltiin kuvien kera tehtaasta puhumattakaan. Otsikko kertoi, että suuria juhlallisuuksia oli odotettavissa, läsnä olisivat tasavallan presidentti ja pääministeri, hallituksen jäseniä sekä suurteollisuuden ja sanomalehdistön edustajia. Paikkakunnasta kerrottiin, että
