Kirkonvaltaus

Lapset toivat virpovitsat kirkkoon. Kuva EJ

Värtsilän lapset “valtasivat” eilen kirkon. Virpovitsoja syntyi melkoinen kimppu siunattavaksi, monta mummoa ja ukkia niillä virvotaan palmusunnuntaina. Tunnelmat olivat kaikin puolin katossa.

Jotenkin tuntuu siltä, että kirkko kaipaisi lisääkin tällaisia tapahtumia. Jos olisin pappi, niin sanoisin, että “antakaa lasten tulla minun tyköni”. Heissä on kirkonkin tulevaisuus.

Kävin vastikään muutaman kilometrin päässä rajan takana. Siellä on kaikesta päätellen vielä enemmän lapsia. Mitenkähän saataisiin tällaisissa tapahtumissa yhteistoimintaa, joka rikastuttaisi elämää puolin ja toisin?

Share

1 comment for “Kirkonvaltaus

  1. Virpomavitsojen teko- ja siunaaminen sai 1990-luvulla Värtsilässä aloitettaessa aiheen ortodoksisen kirkon ja karjalaisen tradition kohtaamisesta. Siinä tarjottiin kirkollista näkemystä länsisuomalaiselle noitatyttöperinteelle. Samalla otettiin käyttöön myös palmusunnuntain messussa pajunoksien jakaminen kotiin viemisiksi kirkon eteisessä. Mallinahan on tietenkin UT:n kertomukset Jeesuksen aasilla ratsastamisesta Jerusalemiin palmunoksilla koristettua tietä myöten. Mielestäni kirkon tilaisuuksiin, varsinkin jumalanpalveluksiin olisi liitettävä nykyistä enemmän eleitä ja symbolista toimintaa. Kirkko ei ole vain korvia varten, vaan myös silmiä. Kirkko ei ole myöskään vain saarnalaitos ja saarnan ymmärtämistä varten. Järki ei yllä pitkälle. Siksi tarvitaan esimerkiksi ikoneita, ristinmerkin tekemistä, musiikkia, kumartumista, polvistumista, hiljaisia hetkiä, puhumattakaan kastevedestä sekä ehtoollisen leivästä ja viinistä jne. Messu ei kuitenkaan saa näyttää ohjelmalliselta tilaisuudelta. Se on rukousta ja palvontaa salaisuuksien edessä.
    Tuumailee eläkkeelle jämähtänyt rovasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *