Eräs lukijamme lähetti julkaistavaksi vaalirunon, jonka on kirjoittanut Esko Tiainen (1926-1981), Värtsilän Kylänpään poika.
Kenen uurnalle vaaleissa viivasi vienet?/ Kenen aivoja silloin sä käytät?/
Yksinkertainen ihminen varmasti lienet,/ jos toisten vain toiveita täytät./
Sitten haukut, kun kaikki on pielessä,/ sillä piru on mielessä./
Hyvä julkkis on ehdolle pantu vain siksi,/ että massoilta äänet hän kerää./
Usein aines on huono edustajaksi,/ tai pitämään purtemme perää./
Älä luota raukkoihin, nahjuksiin,/ he tarttuvat lahjuksiin./
Pian puhujain pöntössä silmät loistaa,/ sylki suuhun kun sanoja tuottaa./
Meidän puolue hetkessä ongelmat poistaa,/ jos kansa vain uskoo ja luottaa./
Ja ihmisen mieli taas herkäksi sulaa,/ ei tunne hän luottamuspulaa./
Vaikka puhein ei poisteta työttömyyttä,/ eikä veroja alemmaks´ saada./
Ilman ääntäsi sinä myös purnaat syyttä,/ kuka voi sulle huomisen taata./
Mutta viivasi jos sinä jollekin annat,/ siitä itsekin vastuuta kannat!