Kissankokoisin kirjaimin

Oy Wärtsilä Ab 100 v juhla

Presidentin seurue saapumassa Värtsilän suojeluskunnan saattamana postin ohitse suojeluskuntatalolle, jossa 100-vuotisjuhla pidettiin.

Svinhufvud tarkasti kunniakomppanian.

Karjalainen uutisoi Wärtsilän 100-vuotisjuhlista kissankokoisin kirjaimin. Jo otsikoissa kerrottiin, että juhlat ”antoivat syvän leiman isänmaallisesta ja pohjoiskarjalaisesta hengestä”. Hieman pienemmällä luki alaotsikossa: ”Tasavallan presidenttikin omisti sanansa tälle paljon kärsineelle, sitkeälle kansalle.”

Jutun alussa kerrotaan, että tasavallan presidentin ja puolison lisäksi juhliin osallistuivat ministerit Relander, Killinen ja Oksala, maaherra Ignatius puolisoineen, ylijohtaja Viljanen, Tukkukauppiasliiton sihteeri toht. Korpisaari sekä toistakymmentä sanomalehdistön edustajaa.

”Jo matkan varrella joutui presidenttipari rautatieasemilla kunnianosoitusten kohteeksi. Niinpä Sortavalassa oli seminaarin iltakuoro laulamassa ja valtuuston puheenjohtaja, varat. Luostarinen piti puheen. Niinikään olivat useilla muilla asemilla kansakoululapset laulamassa.”

Presidentin junaa odotellessa toimitusjohtaja Wahlforss (toinen vas.) ja maaherra Ignatius keskustelivat.

”Värtsilässä oli vastaanotto järjestetty tehtaan rautatieasemalle, joka oli juhlaportein ja köynnöksin somistettu. Juhlajunan saavuttua asemalle lausui maaherra Ignatius presidenttiparin tervetulleeksi ensi kerran Pohjois-Karjalaan.”

Maaherran jälkeen olivat puhevuorossa Wärtsilän toimitusjohtaja ja johtokunta, minkä jälkeen presidentti tarkasti suojeluskunnan kunniakomppanian. Torvisoittokunta soitti ja kansakoululapset lauloivat. Asemalta siirryttiin lippukujin ja kunniaportein somistettuun kylään ja tehdasalueelle, joihin juhlavieraat tutustuivat.

Tehtaan torvisoittokunta harjoitteli jo edelliskesänä.

Kello 16.30 alkoi suojeluskuntatalossa varsinainen 100-vuotisjuhla, jossa tervehdyspuheen piti toimitusjohtaja Wahlforss. Johtokunnan puheenjohtaja von Fieandt esitelmöi Wärtsilä Oy:n vaiheista. Sen päätyttyä soitti torvisoittokunta kapellimestari J. Nybergin johdolla ”Jumala ompi linnamme”. Keskikoulun oppilas S. Nuutinen lausui Koskenniemen runon ”Laulu työlle”.

Kun maaherra Gustaf Ignatius oli puheessaan lausunut ”sydämeen käyvästi”, esitti opettaja E. Siitonen Värtsilän kunnallislautakunnan puolesta onnittelut. Puhuja antoi tunnustuksen siitä merkityksestä, mikä tehtaalla oli ollut kunnan taloudelliselle ja henkiselle elämälle. Pankinjohtaja R. Hallberg onnitteli Värtsilän suojeluskunnan puolesta ja maanviljelijä Y. Partanen Värtsilän ja ympäristön maanviljelijäin puolesta. Maan hallituksen puolesta onnitteli ministeri Killinen.

Kolminkertainen eläköönhuuto

”Erikoisen juhlallisuuden nostatti se, että tasavallan presidentti käytti puheenvuoron lausuen seuraavaa: Tässä juhlatilaisuudessa pyydän minäkin lausua onnitteluni Wärtsilä-yhtiölle sen satavuotistoiminnan johdosta. Sata vuotta on pitkä aika teollisuuslaitokselle varsinkin meillä Suomessa. Suomi kun verraten myöhään on astunut historian näyttämölle ja tämän tehtaan toiminta on koitunut Pohjois-Karjalan ja sen kansan hyväksi ja siunaukseksi. Siihen onnitteluun, jonka minä kohdistan Värtsilän tehtaaseen, siihen pyydän sulkea Pohjois-Karjalan ja sen kansan. Sallittakoon minun esittää kolminkertainen eläköönhuuto Värtsilän tehtaille ja Pohjois-Karjalan kansalle.”

Sen jälkeen presidentti ilmeisesti huusi eläköötä. Yhteisesti laulettiin torvien säestämänä ”Maamme”.

Juhlan jälkeen lähdettiin kiertokäynnille tehdasalueelle. Taustalla pääkonttori, joka sotien alettua tuhoutui. Sen tilalle ehdittiin rakentaa uusi, joka on vieläkin pystyssä.

4 comments for “Kissankokoisin kirjaimin

  1. Onkohan ne noita tehtaan torvia musiikkiopiston tallessa Tohmajärvellä? Mirjasisko

  2. Vaimo Hilkka sanoi tuos sa juuri, että ”olinhan siellä minäkin”, nimittäin laulamassa pressalle koululuokkani kanssa Rautakoski I:n asemalla Värtsilän Pussinpohjassa 1934. Rautakoski I oli rautatehtaan asema, jonka kautta Yhtymä hoiti kaiken lähtevän ja saapuvan vaunukuormaliikenteen. Aseman hoitajana oli asemamies Jussi LEHTINEN.
    Rautakoski II, jota hoiti asemasmies KURRI oli taas osuusliikkeiden ja muiden asiakkaiden tarvetta varten. Erään varhaisemman ratasuunnitelman mukaan rautatien tuli jatkua siitä kohti Ilomantsia.

  3. Tasan 10 vuotta sitten värtsissä oli tämä Erkki Jormanaisen kirjoittama tarina. Kertaus on opintojen äiti ja menneisyyden tuntemus ainesta nykyisyyden käsittämiseksi.

    Elä pelekee – käyn kuumana – mutta menen avaamaan avantoa laiturin päähän.

  4. Presidentti Svinhufvud Värtsilässä v. 1934.
    En löytänyt tähän hätään asemapäällikkö Reino Parkkulaisen juttua kun presidentti Urho Kekkonen vieraili Niiralan asemalla. Muistini mukaan?
    Torvet esille naftaliinistä ja fanfaarit Stubille v. 2024.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *