Pastori Antti Happonen siunasi virpomavitsat. Kuvat EJ
Mukana oli eloisaa väkeä.
Värtsilässä riittää virtaa. Tämä oli havaittavissa paikallisessa suurtapahtumassa keskiviikkoiltana. Kymmenet lapset vanhempineen askartelivat seurakuntakodilla virpomavitsoja, jotka siunattiin kirkossa.
Virpomavitsoja tarvitaan palmusunnuntaina, jolloin lapset toivottavat hyvää pääsiäistä vaikkapa seuraavan lorun myötä:
Virvon varvon vitsasella,
kosken kevätpajusella,
terveyttä toivottelen,
siunausta siivittelen,
onnea oksalla tällä.
Tapahtuman järjesti ainakin parin vuosikymmenen perinteitten pohjalta Mannerheimin Lastensuojeluliiton Värtsilän yhdistys, jolla on ikää piakkoin 90 vuotta. Merkkipäivää juhlitaan puheenjohtaja Merja Kososen mukaan syksyllä. ”Tämä lienee maan vanhimpia, puoli vuotta liiton perustamisen jälkeen aloittanut.”
Yksittäisten tapahtumien lisäksi MLL ylläpitää koululla iltapäiväkerhoa 1-6 -luokkalaisille kolmen kaitsijan voimin. Tämä on eräs paikkakunnan ylpeydenaiheista.
Tuukka Saukkonen luki tilaisuuden päätteeksi oman virpomalorunsa.
Ihan tuli tippa silmään, kun katselin virpomavitsatapahtuman kuvia. Perinne elää. Erinomainen näyte MLL:n ja seurakunnan yhteityöstä. Erityisesti iloitsen siitä, että vitsojen siunaaminen on elävää meininkiä. Seurakuntakodista kirkon alttarin eteen, siinä on oikeaa palmusunnuntain tunnelman virittelyä. Siunausta teille, jotka pidätte tätä lasten ja perheiden juhlaa yllä. Kiitos erityisesti Merjalle ja Liisalle!!! pater F
Olin tänään Carelicumissa ekumeenisessa tilaisuudessa jonne ryhmä erään päiväkodin lapsia tuli virpomaan. Ohjaaja kertoi
että virpovitsat oli siunattu edellisenä päivänä. Mukana
oli kuusi lasta, pieniä ryhmiä oli liikkeellä
samoissa merkeissä muissakin kaupungin kohteissa. Näin
kaikki voivat olla mukana eikä esiintyminen muodostunut liian
rankaksi kenellekään.
Tilaisuuden esitelmöitsijä mainitsi että ortodoksisen tavan mukaan siunatut virpovitsat hävitetään vasta helatorstaina
juhlallisesti polttamalla. Hyvä muistutus, olin jo unohtanut
mummolta saamani opin.
Näyttelijä Pekka Rädyn tunteella esittämä
”Laps olen köyhän, kauniin Karjalan” sai mielemme herkistymään
lopullisesti.
Siitä sitten vain torille ostamaan virpovisoja, sattui juuri
sopivasti olemaan markkinapäiväkin. Ostoksia tehdessämme
innostuimme ystävättäreni kanssa huiskimaan toisiamme ja
lukemaan virpomaloruja. Kauniissa säässä ihmisiä oli paljon
liikkeellä. Emme huomanneetkaan kun ympärillemme oli kerääntynyt kehä hymyileviä kuuntelijoita!
Niin se vain vanhakin nuortuu kuin lapsi leikkimään…