
Värtsilän tehtaat 1930-luvulla. Vas. "uusi tehdas", jossa toimivat mm. kylmävalssi, langanvetimö, lankaverkkokone, piikkilankakone, naulasali ja galvanoimisosasto. Seuraava rakennus on "radiaattori" eli lämpöpattereiden valmistusosasto. Keskellä kuvaa takana on "martteeni", jossa raudanvalmistus tapahtui Martin-menetelmällä. Martinuunin kohdalla olevat kaarihallit ovat varsinaiset valssit, missä punahehkuiseksi kuumennettu rauta valssattiin määrättyyn muotoon ja paksuuteen.
Värtsilän rautatehtaan menneisyys joutuu ensi viikolla valokeilaan Värtsissä. Muistelemme useissa jutuissa tapahtumia rajan taakse jääneessä Värtsilässä 77 vuotta sitten. Huhtikuun 12. päivänä vuonna 1934 vietettiin nimittäin tehdasta pyörittäneen yrityksen satavuotisjuhlia.
Merkkivuosi oli laskettu siitä, kun pastori Gustaf Lofstrom sai Karjalan läänin maaherralta oikeuden sahalaitoksen rakentamiseen Juvanjokeen. Pastoria pidettiin teollisuusmies Nils Ludvig Arppen asiamiehenä, sillä jo 1836 saha siirtyi Arppen omistukseen. Parhaina vuosinaan saha työllisti 20 Värtsilän asukasta.
Ensimmäinen yritys teollisen toiminnan käynnistämiseen tapahtui jo vuonna 1780, jolloin kruununvouti Gabriel Wallenius sai 14-vuotiaan poikansa nimissä luvan rakentaa sahan. Sahan tukkipuomi ja pato jouduttiin purkamaan jo 1784, koska ne estivät tukinuiton.
Sahatavaralla oli kuitenkin menekkivaikeuksia ja sahateollisuutta rajoitettiin asetuksella, koska pelättiin metsien loppuvan. Vuonna 1850 Arppe sai senaatilta luvan perustaa kaksi masuunia järvi- ja suomalmin sulattamista varten. Juvanjoen rannalle nousi 1852 rautatehdas. Arppe muutti perheineen Värtsilään 1857 Kiteen Puhoksesta.
Vuosina 1859-61 tehtaaseen rakennettiin putlaus- ja valssilaitokset. Tehtaasta tuli alallaan Suomen suurin. Vuonna 1870 siellä työskenteli 122 henkilöä.
Tehdas sai 1885 martinuunin, joka ainoana maailmassa sulatti rautaa järvimalmista. Se tuotti 7,5 tonnia raakarautaa vuorokaudessa. Kun Sortavalan ja Joensuun välille saatiin rautatie, rakennettiin Värtsilän asemalta neljän kilometrin pituinen raide tehtaalle 1895.
Vuonna 1900 Värtsilässä oli 1069 asukasta. Toinen martinuuni saatiin tehtaaseen 1910. Värtsilä erosi omaksi kunnakseen Tohmajärvestä 1920. Merkkivuosi oli myös 1921, jolloin valtioneuvosto määräsi Värtsilän taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Tasavallan presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg vieraili tuolloin uudessa kunnassa. Samana vuonna valmistui kolmas martinuuni, ja elektrolyyttinen lankagalvanoimislaitos oli vuorossa 1930. Pari vuotta myöhemmin sitä laajennettiin, jolloin tuotanto tyydytti koko maan tarpeen.
Wärtsilä –yhtiön toimitusjohtajaksi oli tullut vuonna 1926 Wilhelm Wahlforss. Hän sai johdettavakseen laitoksen, jonka perustuotanto oli jokseenkin nykyaikainen ja kilpailukykyinen. Sen sijaan valssilaitteita ei oltu uusittu, vanhimmat koneet olivat vuodelta 1861. Wahlforss sai yhtiön rapautumaan päässeen talouden kuntoon.
Vuonna 1934 juhlittiin Wärtsilä Oy:n sataa vuotta. Juhlaa kunnioitti läsnäolollaan tasavallan presidentti Pehr Evind Svinhufvud.
Siinäpä olikin mukavasti koottu kattava ja tiivis yhteenveto tehtaan historiasta.
Varsinaisen työväen lisäksi tehtaalla on ollut käsittämättömän suuri työllistävä vaikutus ympäristössään. Kuvitellaanpa vaikka rakentajat, palveluammatit ja rahdit, järvimalmin kuljetukset mukaan lukien.