”Humuspehtoori hoitaa maata ja ympäristöä. Otetaan kourallinen puukuituja, hyppysellinen ravinteita ja hitunen osaamista. Näin hyödynnetään metsäteollisuuden puhtaat puukuidut pelloilla maanparannusaineina. Maan kasvukyky paranee, satojen laatu ja määrä paranevat. Humus palaa pelloille ja maa tulee eläväksi. Pellon ravinnepäästöt vähenevät ja peltoon sitoutuu ilman hiilidioksidia. Tällaisella osaamisella voidaan vaikuttaa jopa maailman nälänhätään.”
Kuka tällaista on kehitellyt? Tuttu mies, tuolta Hoilolasta lähtöisin, Värtsilän naapurista. Hän asuu nykyisin Pälkäneellä.
Humuspehtoori.
Humuspehtoori on Mantsisen Reino, värtsiläisen hunaja-Kalervon nuorempi veli ja Kenraalinkylästä lähtöisin olevan konepajayrittäjän Veli Mantsisen sukulainen. Ressi opiskeli nuoruudessaan puutarhuriksi. Niihin oppeihin humushommatkin oletettavasti perustuvat.
Humuspehtoorin ajatuksiin ja toimintaan voi tutustua täällä.
Itärajalta lähti maailmalle 1960-70 –lukujen muuttoaallon mukana monta ideaa, joista on kehittynyt muualla yritystoimintaa. Olisiko tämä väki voitu jollain tavoin pitää kotiseudulla ja ideat hyödyntää täällä? Siinäpä olisi pohtimista vaikka Ketille tai vastaaville, jotka nykyisin yrittävät saada tänne yrityksiä melkein mihin hintaan hyvänsä.
Kukahan keksisi keinon karhuille, etteivät ne söis omenapuita tyhjiksi. Täällä Värtsilässä on kuulemani mukaan muutamassa pihassa
käynyt niin, minkähän keinon keksisi tuo pehtoori. Kerätään ajoissa
(ei raakana) pois omenat, vai. Meillä on vain pari omenapuuta,
kauniita ovat kukkiessaan.
Terv. Mirja sisko
Olen myönteisellä mielellä seurannut sivusta Humuspehtoorin kehitystä ja sitkeää yrittämistä parinkymmenen vuoden ajan niin Sahalahdella kuin Pälkäneelläkin.
Mukava tietää Mantsisen juurista. Nyt kun tietää, niin pitää sitä selviönä. Menestystä edelleen.
Tämä yritys ei paenne ihan helposti Kiinaan.
Ullukassa on neliosainen komposti. Numero yhteen tyhjennän ulkokäymälän ja muutkin ihmisen jätteet. Sekaan laitan puuliiterin roskaa, kuivaa heinää ja joskus kompostin käynnistinainetta, Vuoden kuluttua tyhjennän numero neljän ja annan mullaksi maatuneen jatkaa muhimistaa vielä kompostin ulkopuolella. Sitten siirrän numero kolmen neloseen, kakkosen kolmoseen ja vuoden vanhan ykkösen kakkoseen. Ykkösen pohjalle liiterin roskia ja muuta maatuvaa. Jne. Siinä minun kuntosali. Äitimaa on pyhää!
Ruuanjätteet kompostoin kompostorissa ja kaksiosaisessa laatikossa. Tässä valmistuu globaalia maata. Ainekset ovat peräisin eri puolilta maapalloa.
Teiden varrelta poikin oluttölkkejä. Niistä saa 15 senttiä kappaleelta!
Että sillä lailla! Ierikka
Hei Mirja Pusa ja muut karkoitteita kaipaavat.
Olen joskus kuullut, mutta en ole itse kunnolla kokeillut, että tuomi ja tuomesta keitetty liemi karkottaisi hirvet männiköistä ja muista arvokasveista.
Jos olis innostusta voisi kokeilla, niin saatais arvokasta tietoa tästäkin ideasta.
Sen verran kokeilin viime talvena, että laiton nuorien omenapuun taimien vierelle tuomenoksia ihan vaan irralleen. Ei ne jänikset koskeneet siihen osaan jossa oli se oksa edellen vierellä, mutta kaikki ne osat esim. lumen päällä ilman tuomea, oli syöty.
Ensi syksynä laitan sitomalla tuomea pariin omanpuun taimeen kiinni ja kokeilen uudelleen.
En tiedä välittääkö karhu lainkaan tuomenhajusta mutta useimpiin hyönteisiin se pitäis toimia karkotteena. En tiedä onko tuomesta keitetty liemi myrkyllinen vai ei joten siis sitä ei pidä syötävään kasviin ruiskuttaa.
Luonnossa on myös paljon keinoja mutta se tietous on hukkunut. Olis aika muistelle noita entisiä keinoja maanviljelyssä ja puhtaan ruuan tuotannossa. Nyt on muutama kymmenvuotta uskottu vain kemiaan ja sen saavutuksia myydään.
Kemiallinen lääketiede ja kemiallinen ruoka johtaa kansan turmioon. Tälläinen Värtsi on hyvä keino siirtä nykyajassa perinnetietoutta ja antaa mahdollisuuksia siten myös jokaiselle tehdä oman terveytensä eteen.
terveisiä Pälkäneeltä
lähettelee reino mantsinen, humuspehtoori oy