Pälkjärveläiset ovat harrastaneet lehtiin kirjoittamista jo paljon ennen kuin Värtsi tai Pälkjärveläinen alkoivat ilmestyä. Siitä ovat todisteena lukuisat Digitaalisesta Sanomalehtiarkistosta löytyvät jutut, joissa pälkjärveläiset kertovat kotipitäjänsä elämänmenosta, vuodenajoista, satonäkymistä ja muista ajankohtaisista asioista. Vahinko etteivät kirjoittajat ole laittaneet reilusti koko nimeään juttujensa alle. Jotkut ovat kirjoittaneet nimimerkillä, jotkut taas ovat laittaneet pelkät nimikirjaimet.
Löysin muutamia Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä julkaistuja ”raportteja” kevään ja kesän tulosta. Lehti ilmestyi Helsingissä vuosina 1866 – 1918 Senaatin Kansliatoimituskunnan kustantamana.
Numerossa 54, 6.5.1871 kirjoittaa J. J. näin: Pelkijärweltä huhtikuun 21 p. Ilmat ovat olleet tähän aikaan kylmät, muutoin keweät, ja kaunis kiurun ääni on kuulunut jo usiamman wiikon. Kuitenkin tuo kaunis ja ihana peipponen on wielä tulematta, jota kuntalaisemme ilomielellä odottawat kotia, kun luulewat sen kesän hupaisuuden myötänsä tuowan.
Numerossa 74, 22.6.1871 kirjoittaa luultavasti sama henkilö. Allekirjoituksena on J. J-nen. Pälkijärweltä kesäkuun 8 p. Kesän ihanuus iloittaa mieltäni synkän talwen kärsimyksestä päästyäni. Ilma on tänään muuttunut lämpimäksi ja lemmenkukka loistaa laaksossa nauttien kesän ihanuutta. Maamies kylwää peltojansa toiwoen syksyn tultua runsasta saalista. Kalansaalis tänä kewännä oli huononpuolinen, syystä kun oli weden kuivuus ja kylmät ilmat kaiken toukokuun. Pohjatuuli puhalti niin tuimasti, että rukiinlaihot ovat tummentuneet, wanhalla siemenellä kylwetyt erittäinkin; uutisella kylwetyt sitä wastaan ovat kauniit ja lupaawat.
Voisikohan tämä J.J. olla lukkari Juho Jumppasen (1804 – 1872) poika, suntio Juho Jumppanen (1825 – 1912)?
Vuotta myöhemmin, numerossa 64, 30.5.1872 kirjoittaa J. P-nen: Pälkjärweltä 23 p. toukokuuta. Ihanaa ja joutusaa oli täälläkin lämpimän vieraan, kesän tulo; waan ruislaihot owat wallan epätasaiset. Wanhalla siemenellä aikaiseen kylwetyt näyttäwät paremmin loistawilta, waan myöhään uudissiemenillä kylwetyt ovat enimmittäin huonoja ja on paljon kylwetty ruismaita toukokylwöön. Puut ja niityt kilwan pukevat kesäwaatteita yllensä.
Pohjois-Karjala lehdessä 3.5.1900 olleen pikku-uutisen mukaan Pälkjärvelle tuli vuosisadan vaihteessa kotimaisia suomenkielisiä lehtiä 111 vuosikertaa ja ruotsinkielisiä kuusi vuosikertaa. Ulkomaalaisia lehtiä Pälkjärvelle tuli yksi vuosikerta. Uutisessa mainitaan myös, että lainakirjastossa oli 568 nidosta.
Samassa uutisessa kerrotaan kansakoululaisten määrä Pälkjärvellä vuonna 1899. Oppilaita oli yhteensä 63, joista tyttöjä 30 ja poikia 33.
Peipponen - kesän hupaisuuden tuoja. Kuva: Lissu
Ihastuttava peipponen! ”Lakki” päässä on samaa sävyä kettingin
kanssa.
Millainen on jutussa mainittu lemmenkukka?
Weden kuivuus on hauska sanonta.
Uskoisin tuolla lemmenkukalla tarkoitettavan lemmikkiä.Kukkaiskielessä lemmikin viesti on ”älä hylkää minua”.
Sain Helatorstaina käsiini aivan uunituoreen
Pälkjärveläisen jonka toimituskuntaan Lissukin
kuuluu. Koossa on taas hieno lukupaketti, myös
visuaalisesti. Koska Armi Ratian syntymästä (Pälkjärvi) tulee
100 vuotta on lehdessä useita kertomuksia ja kuvia hänestä
ja pojastaan Ristomatista. Kiitokset pääkaupunkiseudulla
työskentelevälle toimituskunnalle. Voinen mainostaa että
Ristomattikin oli antanut myönteistä palautetta.
Värtsin lukemisessa oli muutaman päivän tauko sillä
nettiyhteydet (DNA) olivat Kaustalla poikki. Nyt olisi
molemmissa edellämainituissa lukemista pitkäksi aikaa,
ja ajatelkaa, nämä molemmat lehdet on saatu aikaiseksi
vapaaehtoisvoimin!
Lisää Pälkjärven kevätkuulumisia lähiaikoina.
Kiitokseni kaikille Pälkjärveläisen teossa uurastaneille!
Oma lehteni on luettu jo kannesta kanteen, hieno lukukokemus.
Tulen lukemaan sen vielä uudestaankin, kuten aiemminkin.
Maailmassa on paljon lapsia, joilla ei ole mahdollisuutta mennä
kouluun. Me olemme onnekkaassa asemassa saadessamme tehdä jopa
omaa lehteä.
Kiitokset palautteesta Tellervolle ja Maija-Liisalle Pälkjärveläisen toimituskunnan puolesta.
Vapaaehtoistyönä on mahdollisuus saada aikaan hienoja asioita, kun siihen osallistuvat henkilöt puhaltavat yhteen hiileen ja sitoutuvat tehtäväänsä.
Me Pälkjärveläisen toimituskunnassa korostamme kirjoittajien merkitystä. Heidän ahkeruutensa ansiosta saamme aikaiseksi muhkeita ja sisältörikkaita lehtiä.
Paljon yhteistä on Värtsilällä ja Pälkjärvelllä.
Asukkaat olivat aikoinaan ihan samaa sorjaa sorttia molemmissa, samanlaiset eväät pöydässä, eikä tulkkiakaan tarvittu. Wärtsilän rautatehdas taisi olla kummankin pitäjän suurin työllistäjä. Uusi valtakunnan raja kahmaisi pääosan kummastakin pitäjästä ja lopputyngät liitettiin Tohmajärveen. Värtsilä tosin vasta monikymmenvuotisen viivytyskamppailun jälkeen.
Paljon on yhteistä myös Värtsillä ja Pälkjärveläisellä.
Muhikoon Onni kanssanne toimituskunnat ja kannattajat mukaan lukien!