Mellitsankoski ja -lampi

Kaustajärvellä ahvenvaaran puolella on Ilomantsin tien varrella Mellitsanlampi ja siihen laskevassa kapeahkossa joessa saman niminen koski. Joskus 1980 luvulla heräsi uteliaisuuteni nimeä kohtaan sillä se poikkeaa täysin muusta kylän nimistöstä. En silloin etsinyt nimen syntyjä, mutta pohdiskelin sen erilaisuutta. Seuraavaksi törmäsin tähän nimeen Selkie Kulttuurikylä kirjassa jossa selitettiin nimen alkuperäksi venäjänkielistä jauhoa tarkoittavaa sanaa. Silloin sytytti, että naapuritalossa asuu maahan muuttanut Inkeriläinen kysytäänpä häneltä tätä asiaa. Kun kerroin hänelle kotikylässäni olevasta Mellitsanlammesta ja -koskesta hän vastasi välittömästi sen olevan suomeksi myllylampi ja myllykoski.

Seuraava kysymys onkin ketkä ovat paikan nimenneet ja kuinka kauan sitten. Kustaa Vaasa valloitti Käkisalmen läänin 1500 luvun puolivälin paikkeilla jolloin myös Värtsilän seutu joutui Ruotsalaisten hallinnon alaisuuteen. Koska nimi on venäjänkieltä on lampi ja koski nimetty tätä valloitusta ennen. Lisäksi on kysyttävä mihin nimen antajat ovat joutuneet ja oliko kysymys veronkantonimestä. Myllyillä on ollut verovelvollisuus Ruotsin kuin Venäjänkin hallinnoimilla alueilla.

Kustaa Vaasan sotien ja sitä seuranneen 1600 luvun alun ruptuurisodan (muistankohan nimen oikein?) seurauksina osa ortodoksiväestöstä pakeni Värtsilänkin alueelta venäjälle. Osa heistä sai surmansa sotatoimien seurauksena. Onko siis Kaustajärvikin kylä jossa etnisen puhdistuksen jälkeen vaihtui väestö, kieli ja uskonto? Oli miten oli niin Kaustajärven ja Saarivaaran alue on ollut eräänlainen raja maa noitten sotien vaikutuksien suhteen. Meiltä pohjoiseen Korpiselkä ja koiliseen Havuvaaran kylät olivat säilyneet ortodoksien asuttamina. Vasta toinen maailmansota tyhjensi ne kaikesta väestöstä.

Onko Värtsilän alueella muita paikannimiä joilla olisi venäjänkielinen nimi jäljellä vai onko Mellitsa ( Mellihta ) ainoa käyttöön jäänyt nimi koko alueella.

Kalevi Tikka

Share

16 comments for “Mellitsankoski ja -lampi

  1. Veijo Saloheimon toimittamassa ”Vanha Tohmajärven pitäjän historia” kirjassa on runsaasti tietoa juuri näiden kylien
    tapahtumista. Täältä tyhjenivät kylät täysin ihmisten paetessa
    Venäjälle. Silloin syntyi luultavasti esim. Tverin Karjala.

    Kirja on ainakin kirjastosta saatavana.

    Nimihistoria on meillä mielenkiintoinen, koska esim. Lieksa ja
    Juuka ovat saamelaista alkuperää.

  2. Katselin tässä vielä Pielisen Karjalan nimistön lisäksi noita paikannimien syntyjä syviä täältä lähempää.

    Kostamo ja Onkamo ovat alkujaan järvien nimiä karjalaisten ja
    saamelaisten kontakteista keskiajalta ja 1500 luvulta.Saamelaiset
    harjoittivat elinkeinojaan Etelä- Suomea ja Aunusta myöten.

    Kostamo= kääntää takaisin
    Onkamo= suultaan kapea lahti
    Kutsu= koiranpentua tarkoittava sana on ehkä myös saamelainen.

    Tuosta Kausta- sanasta en löytänyt mitään, mutta Kaustinen on
    samantyyppinen sana. Mene ja tiedä.

  3. 28.4.2012 on Värtsissä juttu, jonka otsake on Kausta. Ierikka

  4. Kaustinen-sana kuuluu kemian alalle. Kaustinen = lipeämäinen, syövyttävä. Kaustinen sooda = natriumhydroksidi, lipeäkivi. Ierikka

  5. Käytiin Sepon kanssa noissa Mellitsan maisemissa – siellä missä Oleniuksen Minna ja meidän Kirsti innokkaasti kävivät lapsena ongittelemassa – se oli heistä hurjan kivaa. MirjaSisko

  6. mellittšäs.
    mylly.
    mellittšä pyöriy teräväh. KiestinkiP | meĺĺitšän kivet pyöritäh vejellä. talkkunušta käytämmä meĺĺitšällä. Uhtua | yhen kerram mie olim meĺĺitšäššä, šilloin oliv vielä pieńi, Venehlammim meĺĺitšäššä. Vuokkin | meĺĺittšä. KuivajTunkuaRukajValdai | monta meäreä hehtoa jauho tšoassušša še meĺĺittšä. Kontokki | mellittšä. PaateneSuistamo | meĺĺitšäl käimmö (jauhattamassa). meĺĺittšä roadoa lujah nygöi, parahuolleh on vettä. Suoj | ḿäńe jauhota meĺĺitšäĺĺä ḱyĺän reunašša. Tver | on kakštoista ovie meĺĺitšašša. Tihvinä | kenem meĺĺittšäh käit rugehii jauhottamah?Salmi | meĺĺittšy. Tulemaj | meĺĺitšäz on on (läheisessä) myllyssä jauhottamassa. meĺĺitšäl mendih menivät (kauemmas) myllyyn jauhattamaan. meĺĺittšäh hot́ Pyhä-Iĺĺu pandahez, dai se varrastau (sp.). Säämäj | pidää kävvä meĺĺitšäl d́auhottaa rugehet. Vitele | heiĺ oĺi meĺĺittšy siä ennevahnaz joves. Kotkatj | mellit̀šy ruadau, kävyy, jauhou. mellit̀šy seižou. Nek-Riip
    ǁ Erik.kahvimylly. ota meĺĺittšy da jauho koufit. Salmi

  7. Kaustajärvessä on pieni saari joka on merkitty
    karttoihin Kalmosaarena. Vanhat kaustalaiset
    puhuivat Iivanansaaresta. Perimätiedon mukaan
    saareen on jonkin muinaisen sodan aikana haudattu
    venäläinen sotilas ja vieressä kasvavaan petäjään
    oli piirretty risti. Myöhemmin tuo vankka Ristipetäjä
    kaadettiin ja se oli nyt jo puretun Rannan Pakarilan
    talon kurkihirtenä.

    Mielenkiintoista tietoa ”Mellihtasta”.

  8. Karjalan kielellä on niin kaunista suhuässineen, että toivon
    nimimerkin kirjoittavan tähän lisää jotain, vaikkapa runon tai
    pienen jutun.

    Jouduin Aunuksessa keskusteluihin karjalan kielisten ihmisten
    kanssa ja kuin ihmeen kaupalla jotenkin ymmärsimme toisiamme.

  9. Kielistä puheenollen minä tykkäsin kouluaikaan saksankielestä-
    luin sitä pitkänä tyttölyseossa ja englanti tuli myöhemmin,
    ruotsi tietysti ekana. MirjaSisko

  10. Niin unohtui sanoa, että karjalan kieli olis ollut mielen kiintoista ja kivaa sekin kuunnella. MirjaSisko

  11. Ennevahnas argieloksen monis tilandehis
    oli käytös kaunehii toivotussanoi,
    kuduat ollah jo läs unohtunnuot.
    Niilöis aijois ollah tilandehetgi muututtu.

    Karjalazis kylis elettih lähekkäi,
    taloit seizottih toine toizen rinnal.
    Silloi oli siiriči mennes hyvä huikata ”jouččenii”
    sovanpezos olijale, toivottua pezosovat valgiekse kui jouččenet.

    Täs erähii muidu toivotussanoi
    – Lämmät käit voidajale,
    sanottih vastevai pastettuloin piirualoin voidajale.
    – Maido herakse, sanottih toizielpäi lypsäjäle,
    da sit maido virdai mehunnu.
    – Magiet löylyt, pehmiet vastat,
    toivotettih tuaste kylyh menijöile.

  12. Kiitoksia tekstistä!

    Kyllä siitä saa selvän.

    Yhden itkuvirren löysin täältä omista kirjoistani.

  13. 23.5.-12.Yrjö.J -Kaustanniemi.
    Niemi on Kaustajärven kylää N: 1. Isoisäni Vasili Jormanainen ja hänen veljensä Ivan ostivat niemen tilan joskus 1880 luvun alkupuolella.
    Tilasta oli aikaisemmin vuokrattu toinenpuoli, eräälle -Kämäräiselle.
    Veljekset Vasili ja Ivan olivat aviossa. Vasilin vaimo -Anastasia oli ilomantsin Ryökkylän Mustosia ja ordotoksi kuten Vasilikin.Ivanin vaimo -Kaisa Laakkonen oli luterilainen. Samoissa huonetiloissa asui siis kolme perhettä ja kerrotaan ettei sopu aina ollut paras mahdollinen.

    Ukkini kertoi meille erään karhujutun.Karhu oli raadellut Kämäräisen hiehon henkihieveriin,. Kämäräinen teurasti hiehon ja laittoi lihat vsitiinuun, kaivon korvalle. Sanoi sitten -Ei se kontivo niitä tiinusta vie. Niin vaan kävi, että illan hämyssä karhu kaatoi tiinun ja veilihat.

    Kämäräisen vuokra-aika päättyi ja veljekset sdaivat koko tilan haltuunsa. Ukkini perhe ei ottanut kasvaakseen,Sitävastoin Ivanin Kaisalle tuli jälkikasvua, tuon tuosta, kaikkiaan 9 lasta. Anna tyttärestä tuli aikanaan Waltti Majoisen puoliso, MaikkiMaria)avioitui August Flingmannin kanssa,Juho(Ivan) otti aviokseen Lyydian(Lyyti)hänestä Kalevi T, on siinä maitojutussakin kertonut.

    Ukkini myi tilaosuutensa Ivanille ja muutti metsäyhtiönlampuodiksi Kenraalinkylään 1890 luvun tienoilla ja 1917 Tervavaaraan.

  14. Tarinassani ”Katse piikkilankojen taa”
    30.1.2011 Kerron Jormanilan niemestäkin ja
    Lyydia Jormanaisesta. Siihen tuli Lyytin
    tunteneilta ihmisiltä täydentäviä kommentteja.

    Katse piikkilankojen taa kuuluu
    kirjoittamaani juttusarjaan ”Kaustan kierros”.
    Sarja oli viisi- tai kuusiosainen.

  15. 24.5.-12 klo.16,30 Tellervolle!

    Olen iloinen, jos tulin täydentäneeni sinun tietovarantoa Kaustanniemestä.
    Kävim perheineni kesällä1963 Niemessä, kuten he itse paikkaa kutsuivat. Kullerot kukkivat venerannan moreenissa. Palatessamme puolisoni kaivoi yhden juurakon matkamuistoksi ja istutimme sen Tervavaaraan. Kun sitten 1968 muutimme tänne Lounais-Suomeen, toimme mukanamme Kulleron juurakon omaan kukkapenkkiimme.

    Yrjö J.

  16. Hieman lisää niemestä, Siihen kuului myöskin metsäpalsta joka jäi Venäjän puolelle. Mikko kertoi siitä, että heillä oli sieltä tukkileimikko myytävänä mutta talvisota esti myymisen ja jatkosodan aikaan ei puukauppaa tehty. Ne olivat järeää sahapuuta Mikko muisteli.
    Nyt niemen omistaa Metsähallitus ja lienee suojelumetsänä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *