Muistojen pussinpohja

On se kumma, kun nuo viime vuosisadan alun tapahtumat muhivat tuolla vanhan äijän aivoissa, mutta jos kysytään vaikka eilisen asioita, niin ei muista ”mittään”. Meikäläinenkin harva se päivä elelee Pussinpohjan maisemissa. Moni nuori kyselee, mikä se semmoinen Pussinpohja on. No, sehän osa Vanhan Värtsilän taajamaa, jossa vietin iloista ja onnellista lapsuuttani toisille kymmenille asti. Se on se paikka, jossa aurinko paistoi aina ja joka päivä. On tullut kierrettyä tätä maata laidasta laitaan ja asuttua paikassa jos toisessakin, mutta Pussinpohjan voittanutta ei ole löytynyt. Jokaisella meistä lienee se oma Pussinpohjansa.

Kun sinne sitten vuosikymmenien jälkeen pääsin käymään entisille asuinsijoillani, oli surullista todeta, ettei sitä minun Pussinpohjaani ollut enää olemassakaan. Pellot olivat metsittyneet, talot purettu ja jopa ratakin hävitetty. Ainoa mikä vielä oli jäljellä, se oli Pussinpohjan mäki. Itkua en pystynyt pidättelemään katsellessani runneltua lapsuuteni maisemaa. Muistoistani sitä ei onneksi kukaan pysty hävittämään.

Kun ystävilleni kerron, että olen pahimpana pula-aikana syntynyt ja Pussinpohjassa kasvanut, niin joku irvileuka totesi: ”Se selittää kaiken!”

Masa

Share

2 comments for “Muistojen pussinpohja

  1. Kiva juttu Pussinpohjasta. Onko muistissasi poikasena tehtyjä koirankujeita a la Vinski.Pussinpohja vaikuttaa paikalta, jossa pojat kujehtivat. Kommentit muistamisesta osuivat naulan kantaan.
    Terveisiä!

  2. Lämmin kiitos Masalle Pussinpohjan muistelosta. Pussinpohjan rinne tuntui lapsena tosi korkealta ainakin kuin sitä joutui kulkemaan ylöspäin. Tehtaan romutarhalta saatujen emaloitujen mainoslevyjen antama kyyti talvella oli sentään aika hurja.

    Pussinpohjassa asui useita jopa yli kymmenlapsisia perheitä. Nujakoita ja pikku tappeluita oli, mutta koirakujeista ja ilkitöistä en muista kuulleeni. Sensijaan Työväen Näyttämö sai heistä tarvitsemaansa kiitollista apuvoimaa näytelmien joukkokohtauksiin.

    Kävin usein asioilla Osuusliikkeen varastolla. Hilkka puolestaan sotavankileirillä Pusunsillan vieressä hakemassa vankityövoimaa miehettömiin talouksiin.

    Haikeita muistoja Pussinpohjasta! HILKKA JA AKE

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *