Ajeltiin syrjäteitä. Reitin varrella oli paljon keväisiä maisemia ja sulavaa lumivallia tien varrella. Näytti siltä, että talven selkä on taittumassa. Tultiin sitten paikkaan, jossa kasvoi pajunkissapuska ja kuinka ollakaan, taustalla oli vanhan ajan rakennus savupiippuineen. Mitäs muuta kuin kamera raksumaan. Tuli mieleen, että tämä se on kevään ensimmäinen tuulahdus. Kohta tulevat töyhtöhyypät ja […]
Minäkin rohkenen kääntyä Värtsin arvovaltaisen lukijaraadin puoleen kysymykseni kanssa. Täällä on ollut tapana silloin tällöin arvuutella joitakin kummallisuuksia lukijoilla. Itselleni kävi nimittäin niin hassusti, että tyhjennellessäni viime kesäisen kotiseutumatkani digifilmirullaa, sieltä löytyi oheinen kuva, johon pyydän tunnistamisapua. Joskushan sattuu niin, että puhelin soittaa itsekseen kassista tai taskusta. Luulen, että minulla kamera on päässyt kuvailemaan
Kevät tulee tohinalla. Isot lumikinokset hupenevat silmissä. Aurinko lämmittää jo mukavasti. Tämä innostaa valmistautumaan puutarhakauteen. Selailin viimeisintä Viherikkuna lehteä. Mukavaksi yllätyksekseni törmäsin lehden sivuilla vanhaan ystäväämme, Wärtsilän mustaan. Toki rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta Wärtsilän musta on se nimi jota me viemme maailman kartalle. Tai ainakin Suomen. Oheinen lehdestä skannattu artikkelin
Markettikävely on erittäin suosittu kuntoilumuoto Yhdysvalloissa, mikäli Hesaria on uskominen. Mall walkereille on julkaistu jopa oppaita, jossa listataan lajin hyviä puolia: tasainen ilmasto, ei liukasta, vessat lähellä. Lajin harrastajat ovat enimmäkseen ikäihmisiä. Lopuksi kävelyostari kartta johdattaa kuntoilijan kahville tai syömään. Varusteista ei mainita muuta kuin askelmittari. Eräänä syksynä pohjalainen vävy seurasi, kun pukeuduin lenkille lähtöä
Osa 4 osa 4 Näitä vanhoja asioita muistellessa huomaa, kuinka paljon on unohtunut asioita. Tavalliset asiat ovat unohtuneet ja vain jotkut erityiset asiat ovat saattaneet jäädä mieleen. En muistanut yhtään millaisia ruokia emäntä teki tai mitä syötiin aamiaiseksi? Kai ne jätkät hörppäsi kahvit ennen metsään lähtöä. Minulla on säästynyt tyttöjen kansalaiskoulun kotitalouden oppikirja nimeltä ”Kämppäemännän
Lähetän tämän loogista ajattelua koettelevan tietokilpailun, jos Värtsin lukijat haluaisivat kokeilla älyään. Älkää heti ilmoittako vastauksia, mutta pisteet voitte kilpailumielessä ilmoittaa Jokainen arvattu antaa yhden pisteen. Palaan oikeisiin vastauksiin myöhemmin. Terveisin muistelija Esimerkki logiikasta; Mikä eläin? a. karhunkoveltto b.näädänkölöysä vastaus c. sudenkorento 1.mikä valtio? a. slusikka b. shaarukka c. 2. mikä kaupunki? a. jackinsilmä b,
Tohmajärven rajavartioasema voitti Pohjois-Karjalan rajavartioston järjestämän 68. Rajaviestin, joka hiihdettiin Lykynlammen hiihtokeskuksen alueella 15.3. kauniissa kevätsäässä. Mukana A-sarjassa oli 5 joukkuetta. Voittaneessa Tohmajärven joukkueessa hiihtivät Vesa Mustonen, Petri Tuupanen, Tarmo Häkkinen, Risto Laitinen, Seppo Väistö, Marko Kervinen, Esa Huovinen, Hannu Nykänen, Risto Möttönen ja Timo Könönen. Joukkueen johtajana toimi kapteeni Mika Susi, joka otti
Värtsiläisten seura piti vuosikokoustaan 14.3.2012 Wanhassa Jokelassa. Tavanomaisten vuosikokousasioiden lisäksi asialistalla oli ja kokouksessa keskusteltiin seuran eroamisesta Karjalan Liitosta. Lähtökohtana tälle keskustelulle oli Karjalan Liiton jäsenmaksujen korottaminen ja se, että jäsenmaksusta Karjalan Liitolle ja sen Pohjois-Karjalan piirijärjestölle menevän osuuden jälkeen jää vain pieni osa seuran omaan toimintaan. Kokouksen päätös Karjalan Liitosta eroamiseksi oli yksimielinen. Sääntöjen
Kati Television ”Katin keittiössä” valmisti joskus herkullisen näköistä salviakalaa. Se tehtiin suurinpiirtein niin, että haettiin kaupasta kuha- tai siikafiettä sekä tuoretta salviaa pikku ruukullinen. Kalat paistettiin melkein kuivalla pannulla ja aseteltiin nätisti lautaselle. Sitten laitettiin pannulle könttä voita ja siihen ne salvian lehdet kiehumaan. Sitten kaadettiin voisula kala-annosten päälle ja salviat heitettiin roskikseen. Minulla
Mehtärahhoin aikaan, osa 4/4 Rekka ajaa Värtsilästä Uimaharjuun, Enson kuorimon pöllikuljettimelle, jossa kuorman purkaa Mantsinen Groupin materiaalinkäsittelykone kahmarillaan. Kahmari kauhaisee kymmenkunta kertaa, ja rekka voi lähteä uuden puukuorman hakuun. Jouko Kähkösen aamuvuorolaiset ovat käynnistäneet jo kuorimon linjat ja puretut pöllit menevät kuorimarummun läpi hakkuriin. Valmis hake kulkeutuu ajotilanteesta riippuen joko hakevarastoon tai suoraan keittämön prosessiin.
Mehtärahhoin aikaan, osa 3/4 Kuten tarinoinnin ensimmäisessä osassa kerroin, kaatoi viime kesän myrsky suon laidasta sen verran kuusikkoa, että tarvittiin ammattimiehiä paikalle. Kun olin saanut tästä hieman laajentuneesta metsäkaupasta veroilmoituksen tehtyä, ryhdyin kiikkustuolisssa keinutellen vertailemaan nuoruuteni ja tämän päivän savotointia. Vuodenajasta riippumatta tämän päivän ”aleksanterisaarinen” eli jonkin metsäyhtiön ostomies tulee pyydettäessä paikalle. Tässä esimerkkitapauksessa kutsuin
Helene Schjerfbeck: Malleja, toim. Lea Bergström/ Sue Cedercreutz-Suhonen, WSOY 2012. Helene Sofia Schjerfbeck ( 1862 – 1946) oli suomalainen taidemaalari ja arvostetuimpia modernistisia kuvataiteilijoitamme. Ranskalaisvaikutteet ja ulkoilmamaalaus vaihtuivat vähitellen henkilökoviin ja asetelmiin, joissa luodataan sisäistä elämää. Tämä kirja ei ole suinkaan ensimmäinen painos. Toimittajilta on vaatinut paljon taustatyötä etsiä mallien valokuvat ja yhteydet taiteilijaan, mutta
Jänisjoella osa 3 Tuli sitten sekin päivä, että velipoika osti ensimmäisen virvelinsä. Siinä oli avokela, joka sotkeentui helposti. Ei taidettu sillä pelillä monta haukea saada ja kävi vielä niin onnettomasti, että velipoika heittäessään tartutti uistimen veneen laitaan ja pudotti koko komeuden keskelle lahtea. Sitä yritettiin naarata sieltä pois, mutta eipä onni ollut myötä. Pahinta oli,
Eläkeliiton Värtsilän yhdistys järjesti karaoketanssit Kaurilan kylätalolla 13.3. Pääasiassa Tohmajärven kunnan alueelta, Kaurilasta ja Värtsilän kylältä saapuneiden joukossa oli myös Enosta saakka tulleita. Karaokepäivätanssit ovat ns. ”ensimmäiset laatuaan” meidän yhdistyksen järjestämänä, kertoi Anneli Hämäläinen. Veli Varis lauluvuorossa. Karaokeisäntänä Ville Hämäläinen. Karaokeharrastus on suosittua, Hämäläisten kotona Värtsilässä kokoontuu kaksikin eri karaokekerhoa joista toinen on Eläkeliiton Värtsilän
Kirjoitin Värtsiin 30.11.2011 otsikolla Evakkojuna talvisodan ensimmäisen päivän tunnelmista. Lähteenä käytin värtsiläläisen Kauko Grönbergin v.1989 Nuori Karjala-lehteen kirjoittamaa kuvausta. Kauko oli Pitkärannassa talvisodan alkaessa. Hän on kirjoittanut samaan lehteen myös talvisodan päättymisestä vuonna 1990. Tämä tarina on syntynyt lyhennellen Kaukon tarinaa 72. vuoden takaisista tapahtumista. Apaattiset hiihtäjät Maaliskuun alussa Laatokan koillispuoli kuhisi vihollisia. Lemetin
Mehtärahhoin aikaan, osa 2/4 Sarjan ensimmäisessä osassa laskeskelin, että pölliin oli tartuttava rukkaset kädessä kymmenisen kertaa, ennen kuin se oli saatu pystymetsästä tienvarteen. Malliksi otin Kymi-yhtiön kesäsavotan Konttivaarassa 50-luvulla. Seuraavan vuoden kevätkesästä metsurit LATOIVAT pöllit pinosta varastointitaapeleihin, samoille paikoille, jossa pöllipinotkin olivat. Tämä oli kahden miehen työtä. Taapelit tehtiin 3-4 metriä korkeiksi ja taapeloinnin loppuvaiheessa
Jänisjoella osa 2 Isän mukana oltiin Jänisjoella myös tuulastushommissa. Oli hienoa seurailla vedenalaisia maisemia Tilley-lampun hohteessa. Isä opasti, että ahventa on lyötävä pitkittäin, ruumiin mukaisesti, sillä se kääntyy pahalainen niin nopsasti, että ehättää parahiksi poikittain atraimeen. Isä oli siitä kiva tuulastuskaveri, että antoi meidän poikien olla iskijän paikalla. Joskus hän itsekin halusi iskuhommiin ja kerran
Värtsissä oli jokin aika sitten juttua kunnantilan kohdalla sijainneesta Jänisjoen sillasta. Vanha ja huonokuntoiseksi käynyt silta korvattiin vuonna 1959 nykyisellä betoni-rautasillalla. Vanhan sillan tukipaalut olivat ajoittain matalan veden aikana nähtävissä, nyt nekin on raivattu pois. Vaikka moni on siltaa pitkin kulkenut, niin kovin montaa valokuvaa siitä ei ole ainakaan Värtsin sivuilla näkynyt. Jutun liitteenä olevat
Osa 1 Kevätauringon paistellessa hangille, kävi isä osuuskaupasta pikitynnyrin pätkän. Sen hän laittoi nuotiolle ja kun piki kupli sulana, alkoi isä sutia sitä haristuneen tervaveneen koloihin. Veneitä oli kaksikin, pilkkahinnalla saatuja, mutta hyviä kalaveneitä. Pien tuoksu tuntui kivalta meistä lapsista ja isän puuhailua katsellessa ei aika käynyt pitkäksi. Tuli sitten sekin aika, että veneet laskettiin
Aamun ajatus Kukat ovat auringon hellyyden ja luonnon rakkauden lapsia. Kahlil Gibran
