Maailma muuttuu

Enson Uimaharjun "vanha" tehdas, oikealla hakekasoja. Kuva OP:n arkisto

Mehtärahhoin aikaan, osa 3/4

Kuten tarinoinnin ensimmäisessä osassa kerroin, kaatoi viime kesän myrsky suon laidasta sen verran kuusikkoa, että  tarvittiin ammattimiehiä paikalle. Kun olin saanut tästä hieman laajentuneesta metsäkaupasta veroilmoituksen tehtyä, ryhdyin kiikkustuolisssa keinutellen vertailemaan nuoruuteni ja tämän päivän savotointia.

Vuodenajasta riippumatta tämän päivän ”aleksanterisaarinen” eli jonkin metsäyhtiön ostomies tulee pyydettäessä paikalle. Tässä esimerkkitapauksessa kutsuin paikalle Stora-Enson Keijo Kakkosen. Nykyisin ei tarvita leimakirvestä, vaan kauppaan liittyvä hakkuu-alue ”kreppipaperoidaan” eli merkataan eri värisillä muovinauhoilla.

Moniosaajia

Varsinaisen hakkuu- ja raivaustyön palstallamme aloitti Konekorpi Oy:n moniosaaja/kuljettaja harvestereineen. Kaikki puukauppaan liittyvät tiedot, kuten puulaadut, mitat ja määrät, kuljettaja syöttää suoraan harvesterin päätteelle. Koneen käyttäjän osaaminen ja vastuut hakkuu-alueilla ovat siis moninaiset. Harvennushakkuilla harvesterin kuljettaja määrittää kaadettavat puut ja sen minkälaiseksi tulevaisuuden metsä muodostuu kyseisellä alueella.

Kun harvesteri on saanut työnsä valmiiksi siirretään hakatut puut ajokoneella tien varteen. Rekka-auto, meidän tapauksessame Kuljetusliike Kahelin, saapuu paikalle ja lastaa puut omalla nosturillaan rekan kyytiin. Kuormaan tulee noin 50 kiintokuutiometriä, joka vastaa 75 irtokuutiometriä. Koko savottavaiheen kesto on ollut viitisen vuorokautta, eikä puita ole välttämättä tarvinnut kosketella käsin kertaakaan, mitä nyt merkkuunauhoja viritellessään. Matka kohti Stora-Enson Uimaharjun tehtaita voi alkaa!

Korostan vielä, että en ole käyttänyt jutussa esiintyviä nimiä mainostarkoituksessa, vaan selventääkseni prosessin etenemistä, ja tuodakseni esiin kaikkien metsäalalla toimivien ammatillista osaamista tässä muuttuvassa maailmassa.

Seuraavassa jaksossa pistäydymme tehtaalla.

Johannes