helmikuu 2012

Lukijoilta

Yksityistien käytöstä

Laki yksityisistä teistä 15.6.1962/358 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1962/19620358 10 LUKU Tien muu käyttäminen ja muun alueen käyttö tilapäisesti tienä (28.2.2003/185) 80 § (28.2.2003/185) Tien käyttämiseen tarvitaan tieosakkaiden taikka tiekunnan lupa, jos tietä käytetään: 1) muun kuin tieosakkaan järjestämään toimintaan, joka selvästi lisää tien kunnossapitokustannuksia; tai 2) muun kuin tieosakkaan hyväksi tapahtuviin tilapäisiin kuljetuksiin, työhevosella tapahtuvia maa- ja metsätalouden […]

Näkövinkkeli

Aku Ankka muistoissamme

Walt Disney: Aku Ankka, Näköispainos vuosikerrasta 1970 osat 1 ja 2 , Sanoma Magazines 2012. Muistuu mieleen 60 – 70 -lukujen taite jolloin opiskelin Joensuussa opettajaksi. Kun tulin viikonloppuna hakemaan pakollista lanttukukkoa ja muuta särvintä, piti mukana olla kymmenen vuotta nuoremmalle velipojalle uusi Aku Ankka-lehti. Niinhän se oli kymmenen vuotta vanhempi veljenikin tuonut aina minulle,

Lukijoilta

Talvipuutarhassa

Yksi kulmakunnan nähtävyyksiä on ollut Botanian puutarha Joensuussa. Nyt senkin olemassaoloa uhkaa lakkauttaminen, armon aikaa on vain tämän vuoden loppuun saakka. Hiihtolomalla Sami ja pappa kiertelivät siellä kameroineen tallentamassa tropiikin tuulahduksia. Päällystakit on paras jättää suosiolla eteisen naulakkoon, niin kosteaa ja lämmintä on kasvihuoneen eri osastoilla. Kaktuskasvit olivat kaikkein perimmäisessä ja viileimmässä tilassa. Juuso -papukaija

Paikallista

Nahkoineen päivineen

”Kun tulet Värtsilässä käymään, pistäydy kahvilla”, sanoin taannoin Alpoaatokselle, joka on Värtsin ahkera kirjoittaja. ”No jos tarjoat Luppotuvalla. Eikä sitten termospullosta ja pahvimukista.” Eilen menimme Kukkolammen rannalle. Otin pannun ja kahvin repusta. Vieras sähräsi tulta. Kohta pannun torvessa tuhisi ja maistoimme. ”Eikös keitetä matikkasoppa”, sanoi Alpoaatos. ”Mikäpä siinä, onko sulla onki mukana?” Mies kaiveli reppua.

Runot

Satu

Tuli tuolta Tuhkalasta hiillokselta huomaamatta mies pieni, pukinsorkka, sarvet somasti sojossa otsaluusta oienneena. Katselevi kiilusilmin, miten maailma makaapi, kuinka kulkee ihmismieli, aatokset ajassa tässä. Haluaisi haltuhunsa sekä miehet että naiset, kelpaisivat kakaratkin. Keksii keinon, kivan konstin. Pistää pyyntiin pyydyksensä ongen oivan ottamahan täkynänsä raaka raha, rikkaudet runsahimmat. Keksii kisat kaikenlaiset: voitot tulla tupsahtavat rastin ruutuun

Lukijoilta

Eti itelles emäntä

Kalevalaa savoksi 3/3 Myös Väinämöinen suree Ainon kuolemaa kovasti. Etsii jopa meren pohjasta, ja saa saaliikseen oudon kalan, jota ei tunne kukaan. Hän kysyy kalalta, mikä hän on miehiään ja kala kertoo olevansa Joukahaisen sisko ja karkaa veteen takaisin. Tästä Väinö tulee entistä murheellisemmaksi ja itkee (luku V):  ”Oispahan emo elossa, vanhempain valavomassa, siltä saisi

Lukijoilta

Sinne sun tänne

Tohmajärven matkahuollossa on ulkoseinällä taulu lähtevistä ja tulevista linjavuoroista ollut jo ainakin viime kesästä lähtien. Minä en ainakaan ymmärtänyt taulusta muuta kuin että autovuoroja näyttäisi kulkevan vähän sinne sun tänne.  Heino Turunen

Paikallista

Arvuutellaan

  Alpoaatos oli saanut 55 millin verkosta oheisen kuvan ahvenen. Vaatimattomana miehenä hän ei kertonut kalan kokoa, enkä tiedä, tarkoittiko kuvaakaan julkisuuteen. Tässä se nyt kuitenkin on, jotta Värtsin lukijat voisivat arvailla ahvenen painoa. Onnellinen pyytäjä pestataan tuomariksi, tottahan hän lienee puntaroinut noin ison kalan. Värtsi on  kiinnostunut muittenkin painavien kalojen kuvista, etenkin jos ne

Lukijoilta

Savu sauvojen nenistä

  Pohjois-Karjalassa alkaa viikolla 9 hiihtolomaviikko, jatkoa etelän vastaavaan. Suihkikoon nyt verkkovärtsiläisten suksista tuli ja savu sauvojen nenistä, kuten lieto Lemminkäiseltä Kalevalassa / 13. runo! Hiihti kaikki Hiien korvet…  Paavo olarilainen

Lukijoilta

Aino ja äiti

Kalevalaa savoksi 2/3 Ainon äiti ihastuu kovasti kun kuulee, että saa niin kuuluisan vävyn ja painostaa tyttöä monin tavoin. Aino ei missään nimessä halua Väinämön vaimoksi, vaan itkee suruaan viikkokausia. Ainon surua lisää vielä se, että äiti ja isä iloitsevat kuuluisasta vävy-Väinämöstä. Eikä veli Joukahainenkaan pahemmin sure, vaikka lupasi oman siskonsa säilyttääkseen henkensä. Tässä pätkä

Näkövinkkeli

Elämä uudelleen

Aamun ajatus Jos saisin elää elämäni uudestaan, yrittäisin ensi kerran tehdä enemmän erehdyksiä. Rentoutuisin, olisin taipuisampi, olisin hupsumpi kuin olen tällä matkalla ollut. Matkustelisin. Hulluttelisin. Kiipeäisin useammin vuorille, uisin joissa, katselisin auringonlaskuja. Kävelisin ja katselisin ympärilleni enemmän. Söisin enemmän jäätelöä ja vähemmän papuja. Jos joutuisin elämään elämäni uudestaan, kävisin uusissa paikoissa, tekisin uusia asioita, kantaisin

Luonnollista

Peräpeilit

Metsäkauriille tunnusomainen valkoinen peräpeili vilahtelee melko usein eri puolilla Värtsilää. Erään julkaisun mukaan peräpeili toimii näitten pienten hirvieläinten keskuudessa lähinnä hälytys- ja tunnistussignaalina vaaran uhatessa. Talvisilla ruokintapaikoilla ne suhtautuvat ihmisiin suhteellisen levollisesti ja luottavaisesti. Kauriitten elämää seuraillut tunnettu erämies Pekka Kunnas sanoo, etteivät ne kuitenkaan ole kesyjä. Ensimmäisen kerran metsäkauriin jäljet tavattiin Värtsilässä parikymmentä vuotta

Ajan patinaa

Se oli silloin, kun…

Patsolankosken siltatyömaan työnjohtaja Erkki Peuhkurinen antoi oheisen lehtileikkeen Värtsin käyttöön. Henkilöitä kuvassa vasemmalla tiemestari Turunen, oikealla työn valvoja Simo Riikonen ja neljäs vasemmalta työnjohtaja Peuhkurinen. Lehtileikkeen teksti: Patsolan silta johtaa Tohmajärven ja Värtsilän kuntien rajana virtaavan Jänisjoen yli. Silta valmistui aikanaan hankalan alas jyrkkien rantapenkkojen vuoksi. Kaiken lisäksi Patsolan puolella jyrkän nousun yhteyteen liittyy jyrkkä

Lukijoilta

Kalevalaa savoksi

Osa 1/3 Täällä Värtsin palstoilla on ylistetty monia kirjoja, mutta en ole huomannut, että kukaan olisi kehunut Kalevalaa. Otin eräälle junamatkalle mukaan kirjan ”Kalevala Savon kielellä”. Alkuun sen pikkutarkka lukeminen tuottaa vaikeuksia, mutta kun sitä lukee puhenopeudella, pikkutarkkuuksista välittämättä, niin sitä alkaa ymmärtää. Muutamat kohdat käännöksessä kiinnostivat niin, että aloin verrata niitä tavalliseen Kalevalaan. Sitten

Näkövinkkeli

Ortodoksista sielunmaisemaa

Eija Ipatti: Taivaallisen Ruusun tuoksu, runoja 2011. Eija Ipatti oli lähetystyöntekijänä Keniassa ja Mugugassa. Siellä hänet tunnettiin nimellä Wahito (= kokoaa kansaa ympärilleen). Viime aikoina hän on tehnyt runoja ortodoksisesta uskosta ja sen tunnusmerkeistä niin kirkossa ja palveluksissa kuin ihmisen elämässä. Taivaita hipovat runot koettavat tehdä tiettäväksi, että tuonpuoleinen maailma on meille jo täällä maan

Ajan patinaa, Meijjän koulu, Patsolan koulu, Värtsilän koulu

Koulujen väliset

Hiihtolomat on taputeltu eteläisessä Suomessa. Värtsilän koululaisilla ne ovat vielä paremmalla puolella. 60-luvulla, jolloin olin Uudenkylän koulun eli nykyisen Värtsilän koulun oppilas, meillä oli näihin aikoihin vuoden tärkein urheilutapahtuma koulujen väliset hiihtokilpailut. Koulupiirejä oli kunnassa useita, Uusikylä, Patsola, Kaustajärvi, Kenraalinkylä ja Tervavaara. Kultakin koululta valittiin kisoihin 2-3 hiihtäjää sarjaansa. Sarjoja oli neljä, ylä-ja alaluokat tytöille

Lukijoilta

Äärimatkailua

En tiedä tasan tarkkaan tarkoitetaanko äärimatkailulla sitä, että matkakohde on äärimmäisen kaukana vaiko sitä, että matkaa tehdään äärimmäisissä olosuhteissa, kuten vaikkapa napaseudulla. Maan äärissä tuntui Kaustajärvikin sijaitsevan, kun ensimmäisen kerran sitä kohti matkasin. Elettiin tammikuuta vuonna 1962. Pakkasta oli melkoisesti, niin kuin sitä tammikuussa siihen maailman aikaan tuppasi olemaan. Kumppanillani oli harmaa Skoda -merkkinen henkilöauto.

Ajan patinaa

Lehtikatsaus

Uuden-Värtsilän sulattimon lakkauttaminen oli aikoinaan melkoinen mediatapahtuma. Kun asiasta oli keväällä 1967 tiedotettu, nousi paikkakunta lehtien palstoille. Myös Karjalan Maa lähetti paikalle parhaita voimiaan, toimittaja Heikki Turusen. Tuloksena oli lennokasta tekstiä, joka uumoili jo tulevaa kirjailijanuraa. Otsikko kuului: ”Uusivärtsiläläiset toisen kerran evakkoon”. ”Sinä iltana oli työläisillä muutakin kotiin vietävää kuin tyhjät eväslaukut; sinä iltana joi

Näkövinkkeli

”Lottovoitto”

”Vuoden vaihteessa Pohjois-Karjala sai lottovoiton. Se oli venäläisten kävijöiden ryntäys Pohjois-Karjalaan”, kirjoittaa kauppaneuvos Eino Tenhunen Karjala-lehdessä torstaina. Tenhusen mielestä Niiralan raja-aseman vetävyyttä on lisättävä. ”Rajalla jonossa käytetyn ajan käyttäminen ostosten tekoon olisi tuottavampaa. Viisumivapaus olisi vapaus, mutta se on kaksipiippuinen juttu. Tehdään ensin muita toimia.” Tenhusen mukaan Pohjois-Karjalassa on Niiralan raja-aseman kehittämisen lisäksi olennaisesti lisättävä

Ajan patinaa

Jäätä varastoon

Värtsissä on ollut useampiakin menneen ajan hommien  ja työvälineiden kuvauksia, joita on ollut hyvin mukava lukea.  Jotkut niistä ovat olleet kohtalaisen tuttuja tai jopa sellaisia töitä, joissa on ollut itsekin jonkin verran mukana.  Jääharkkojen nosto talvella oli entisaikaan  jokaisen maitotalon hommia ja meikäikäiset kyllä tietävät mitä varten jäitä nostettiin.  Jossakin sukulaistalossa olen kesällä ollut apuna

Scroll to Top