Jäätä varastoon

Löytölammen jäitä 1960- luvun loppupuolelta. Kuva SP

Värtsissä on ollut useampiakin menneen ajan hommien  ja työvälineiden kuvauksia, joita on ollut hyvin mukava lukea.  Jotkut niistä ovat olleet kohtalaisen tuttuja tai jopa sellaisia töitä, joissa on ollut itsekin jonkin verran mukana.  Jääharkkojen nosto talvella oli entisaikaan  jokaisen maitotalon hommia ja meikäikäiset kyllä tietävät mitä varten jäitä nostettiin.  Jossakin sukulaistalossa olen kesällä ollut apuna jäätä hakkaamassa sieltä sahanpurukasan keskeltä,  mutta se nostamistoimi on jäänyt kokematta.   Vieläkö Värtsin lukijoista löytyisi asiantuntijaa kertomaan miten nosto tehtiin? Ihan käsipelillä ei tuollaisia jääharkkoja  ylös saada.  Millaisia kapineita siinä tarvittiin ja paljonko porukkaa? Ennen moottorisahojen aikaa siellä jääsahan alemmassa päässä taisi olla vain Ahti apumiehenä.

7 comments for “Jäätä varastoon

  1. Tämä jäiden nostosavotta oli ennen sähköttömien talouksien etuoikeus. Kyllä olen ollut jäitä nostelemassa, tai ainakin katsomassa.

    Kun jää oli sopivan paksua keskitalvella, alkoi jään nostotyöt. Ensin lapioitiin lumet jäältä ja sitten alkoi sahaus. Justeerihan se oli sahana. Toisesta päästä vain kädensija pois ja sitten sahaamaan. Ei siihen moottorisaha olisi läpi jään yltänyt.

    Jää oli 60-80 senttiä, tai paksumpaa. Siitä sahattiin noin 50 x 100 kokoisia lohkareita. Ensin tietysti tuuralla reikä, jotta saha saatiin läpi.

    Kun lohkareita oli sahattu vähintäin kaksi riviä, niin voi aloittaa nostotyöt. Usein joutu ensimmäisen lohkareen särkemään, tai tekemään vähän pienemmäksi, että tuli tilaa nostovehkeelle.

    Varsinaisessa jään nostossa vedestä, käytettiin nostolaitetta. Laitettiin n.3-4 metrin riukua kiinni toisiinsa n.70 sentin välille. Toiseen päähän tuli pystytapit, että jää pysyisi vetolaitteessa.

    Sitten vaan koukkulaite jäälohkareen alle ja riuskat miehet vetämään. Hevosellakin vedettiin, haran aisat vain vetolaitteeseen kiinni.
    Muutaman pakkasyön jälkeen sitten jäät sinne sahan purujen alle odottamaan kesähelteitä.

  2. Jään nostoon on ollut varmasti tosi monia toinen toistaan parempia konsteja, joista tosiaan olisi kiva kuulla muisteluija.
    Itse olen muistellut hatarin muistikuvin jään nostelua hevosrekeen Harkkolammesta jutussani Jäähdytysjäätä 29.5.2011.

  3. Reino Kakkonen 24.2.2012

    Silloin kun asuin Kenraalinkylässä 60-luvulla, oli talvinen urakka jäiden haku, joko Ryösiönjärvestä tai Löytölammesta.
    Jäiden sahaus tapahtui moottorisahalla ja nostossa
    apuna käytettiin tukkisaksia, naruja ja kettinkiä.
    Jäät tuotiin parireellä säilytykseen kesää varten.

  4. Matalasta Kiteenjärvestä jäitä nostettaessa ei ollut suurta vaaraa hukkumisesta. Toisin oli esimerkiksi Orivedellä, jossa nostopaikalla saattoi olla kymmenien metrien vesisyvyys.

    Kiteenlahdessakin, aikansa vankassa maitokylässä, jäitä nostettiin kymmenissä taloissa. Alkuun menetelmänä oli justeerisahaus, mutta kun koneellistuminen eteni, otettiin moottorivoimat käyttöön.

    Muutamassa talossa oli puimakonetta varten hankittu suhteellisen kevyt ”ranskalainen”, Bernard-maamoottori. Se asennettiin tarvetta varten tehtyyn kelkkaan katkaisusirkkelin akselin kanssa. Lattahihnavedolla 75 sm terä sai jäähän niin syvän viillon, että sitten, kun avantoa jo jonkin verran oli tehty, jäähän sahattu ruudukko lohkesi sopiviksi palasiksi, etenkin kun jäänreunaa tömäyteltiin tukevasta pöllistä tehdyllä juntalla. Sitten, alkavalla traktorikaudella, jo suurempaa sirkkelinterää pyöritettiin pikkufergulla. Vaihteen ollessa vapaalla pari-kolme miestä jaksoi työntää konetta eteenpäin sillä nopeudella, ettei moottori voimanpuutteessa pysähtynyt.

    Jäät kipattiin ylös kelkalla, joka oli tehty kahdeksi halkaistusta, sopivapaksuisesta puunrungosta. Työvälineeseen oli nostokoukuiksi jätetty tarkoitukseen sopivat juurenpätkät. Koukkupari pujotettiin jäälohkareen alle ja loppuvuosina jo traktorivedolla lohkareet nousivat kevyesti jäälle, jossa ne miehissä nostettiin pystyasentoon. Sellaisina ne oli helppo kaataa liistereen pankolle tai matalaan traktorivetoiseen puunajorekeen.

    Omat muistoni huipentuvat siihen, kun erään jäännostosession jälkeen, taisi olla talvi 1961, jouduin tekemisiin virkavallan kanssa: Lihakunnan mies oli sikalassa kanssani arvioimassa teuraaksi lähtevää emakkoa, kun kylän poliisi tuvasta tarkemman osoitteen saatuaan kampesi sinne. Ehätin herjaamaan virkavaltaa kysyen, oliko poliisimies ryhtynyt sivutoimenaan ”lihossikaksi”.

    Ei, enemmälti provosoitumatta mies kertoi tulleensa kirjoittamaan sakkoa maantien rikkomisesta traktorin piikkiketjuilla. Mikäs siinä auttoi, kolmen tuhannen sakkohan siitä rapsahti. Tosin niitä markkoja ennen vuotta 1962, jolloin seteleistä pyyhkäistiin pari viimeistä nollaa pois.

    Jälkeenpäin selvisi, että syyllisen osoite oli peräisin tiepiirin mieheltä. Tiemestari oli katselmusajelullaan huomannut, että traktorin piikkiketjut olivat lohkoneet reilun parin kilometrin matkalta polanteena tiessä ollutta kerrosta jopa melkoisina lohkareina irti. Pomon kysyessä paikalle sattunut työmies muisti ensimmäisenä mahdollisena syyllisenä juuri minut, silloin vasta 21-vuotiaan ”talonisännän”.

    Tosin oma ajokkini oli pikkuinen Dexta, jolla ei kovin suurta nirhamaa tiehen saanut syntymään. Suuremmilla isännillä oli jämerämmät traktorit ja jäännostoporukassa niitäkin oli neljästä talosta.

    Tapaus oli näin jälkeenpäin arvioiden itselleni päänavaus yhteisen vastuun kantamisessa. Myöhemmin vastuuta oli joskus taakkana paljonkin, mutta sakkoja tai joutumista virkavallan kuulusteltavaksi noissa myöhemmissä puuhissa ei enää kohdalle sattunut.

  5. Kiitokset jääharkkojen nostajille hyvistä työkuvauksista. Mielikuvissa pääsin mukan talviseen työhön. Olikohan nuo Löytölammen jäät Reinon nostamia?

  6. Kysymys jään nostosta? Mikä on se laite nimeltään jolla jää lohkareet vedettiin avannosta jäälle?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *