Pakkanen paukkuu –26 C asteen lukemissa. Talvinen Värtsilä näyttää Sääperin rannalta katsottuna upealta. Savupiipuista pystyyn nousevat savut kertovat siitä, että elämää sunnuntaisena pakkasaamuna kylällämme vielä on. Ottaessani valjaat päätyseinän naulasta ja kopistellessani lumia reestä, ymmärtävät tarhamme asukit mikä edessä on. Iloista huutoa ja hyppimistä, intoa pursuavat koirat saavat itsenikin unohtamaan viuhuvan paukkupakkasen. Pikkuhiljaa koirat hyppelevät […]
Hiihdosta tuli harrastus kansakouluajoilta alkaen. Elämäni muistorikkaimmat kisat hiihdin toisella luokalla ollessani. Sukset olivat niin pahanpäiväiset, että katsomoon jäänti olisi ollut varma, ellei eräs kaveri innostanut. Hän antoi omat hyvät suksensa lainaksi. Voitin sarjani ja palkintona oli – sukset. Voi että ne olivat hyvät, melkein piti ottaa yöksi viereen. Jo pojan passasi luikutella latuja. Seuraavina
Palattaisiinko vielä Karjalan murteeseen ja murresanoihin. Tiedä häntä, puhuttiinko Vanhassa Värtsilässä juuri ehtaa Karjalan murretta. Itse haluaisin niin uskoa. Värtsiläisten Seura keräsi aikanaan, ehkä 10-20 vuotta sitten murresanoja ja sanontoja. Melkoinen määrä niitä tulikin. Ovat arkistossa talletettuina. Emma-äitini muisti ja käyttikin murresanoja melkein päivittäin. Sieltä ne olen itselleni perinyt ja ominut. Olen kerännyt punakantiseen vihkoon
Tohmajärven kirjastossa on helmikuun ajan esillä Luonnon elämää -näyttely. Se sisältää pääosin Värtsilässä ottamiani valokuvia linnuista, hyönteisistä ja nisäkkäistä. Kuvauskohteet ovat tulleet vastaan pelloilla, metsissä, soilla ja vesillä. Liikun luonnossa kiirehtimättä, sormi kameran liipaisimella. Aina sieltä jotakin saa saaliiksi, kun on valmiina laukaisemaan. Jos kameraa alkaa etsiä laukusta villieläimen kohdatessaan, saattaa myöhästyä. Kuvia on nähtävänä
