Vanhan Värtsilän poikia, vas. Helge Ratilainen ja Ilmari Romppanen. Kuva on Eila Romppasen albumista.
Hiihtokisoissa Vaasassa. Kuva Helge Ratilaisen albumi.
Hiihdosta tuli harrastus kansakouluajoilta alkaen. Elämäni muistorikkaimmat kisat hiihdin toisella luokalla ollessani. Sukset olivat niin pahanpäiväiset, että katsomoon jäänti olisi ollut varma, ellei eräs kaveri innostanut. Hän antoi omat hyvät suksensa lainaksi.
Voitin sarjani ja palkintona oli – sukset. Voi että ne olivat hyvät, melkein piti ottaa yöksi viereen. Jo pojan passasi luikutella latuja. Seuraavina talvina voitin taas sarjani ja siitä seurasi jatkoa paremmalla tai huonommalla tuurilla.
Rajan taakse jääneen Värtsilän tehtaan urheilutoiminnasta sen verran, että Teräs oli täysin tehdasseura. Sieltä löytyi laji vaikka minkä alan harrastajalle, oli kyseessä kesä tai talvi. Ensimmäinen maakuntaviesti hiihdettiin välillä Värtsilä-Sortavala. Voitto tuli kotiin.
Wärtsilä-Yhtymän kesä- ja talvikisat olivat iso tapahtuma, kansallista tasoa. Siellä oli mukana nimekkäitä urheilijoita. Ennätin olla mukana 28 kertaa eri puolilla Suomea, 7-8 kertaa huoltoportaassa.
Kirjoitus perustuu Helge Ratilaisen kirjallisiin muisteluihin. Sarja jatkuu.
Värtsilän Teräksen ja Viipurin NMKY:n pesäpallojoukkueet aloituskiilassa.
Onpa hyvä, että näinkin vanhoja asioita vielä löytyy talteen Värtsiin.