Pahan nenällä

Palattaisiinko vielä Karjalan murteeseen ja murresanoihin. Tiedä häntä, puhuttiinko Vanhassa Värtsilässä juuri ehtaa Karjalan murretta. Itse haluaisin niin uskoa.

Värtsiläisten Seura keräsi aikanaan, ehkä 10-20 vuotta sitten murresanoja ja sanontoja. Melkoinen määrä niitä tulikin. Ovat arkistossa talletettuina.

Emma-äitini muisti ja käyttikin murresanoja melkein päivittäin. Sieltä ne olen itselleni perinyt ja ominut. Olen kerännyt punakantiseen vihkoon sanoja ja sanontoja vuosien varrella. Kun sana pulpahtaa esiin, niin ei kun vihko auki ja sana paperille. Päivämäärän ja vuoden olen liittänyt mukaan. Hauskaa niitä on lukea muistin virkistykseksi.

Tässä muutamia esimerkkejä, joita olen myös selittänyt oman arveluni mukaan. Pankaa paremmaksi!

kutska = saita ihminen
vuitti = osuus
tarapalli, yntty = pieni, pikkunen
järkijään = heti
tiessiityy = teeskentelee, on olevinaan
pahan nenällä = juuri äsken
lekkerpellii = laiskottelua
äijänkö? = paljonko?
omin topporoin = tekee itse
tirppaa = malttaa, esim. mielensä
nuavinu = ottanu
tuanilo = tienoo
nuatoppii = oikein hyvää
yösee = ylpeä
merentieroo = ajattelee
hekkee = ole hyvä
yksillä vuakailla = samalla kertaa
äyväystää = mekkaloi
tellerehtii = etuilee

Toistasataa sanaa vihostani löytyy, enkä ole ”nuakatuonaankaan” (välittävinäni), vaikka jokainen sana ei ihan karjalaiselta tuntuisikaan.

Share

8 comments for “Pahan nenällä

  1. Monenmoista. Puolet vain tuttuja, kotvasen aprikoituuni.

  2. Mahtaisko tuossa Hilkan murresanalitaniassa tuanilo = taanu? Pälkjärven paikannimet -kirjassa esiintyy useamman kerran sana taanu, mm. Immosen taanu. Olen yrittänyt monista lähteistä etsiä sanan merkitystä, mutta turhaan. Nyt tuo sana tuanilo Hilkan ilmoittamassa merkityksessä tienoo sinänsä tuntuisi sopivan paikan nimeen, taanu = tienoo. Muutoin, osa sanoista tai sanonnoista oli tuttua, osa taas ei.

  3. Työpaikalla Liperissä piti pomon kanssa käyttää ‘tirpa’ sanaa, hän oli lähtöisin Kiihtelysvaarasta. Eihän nämä täällä mitään ymmärtäneet. Ja sukulaisperhe käytti sanaa reten tai retennii. Onko Hilkka siun listoilla? Oisko se jotain kovin tai erittäin.

  4. Kotimurteessani tirppaa = malttaa, odottaa kärsivällisesti. “Tirpahav vähä, mie annan, kum mie jouvvan”. Reten = oikea, kunnon.
    “Siinä onnii reten tamma, sit eijjou joka pojalla”

  5. Osa noista sanoista on minullekin tuttuja; tätini ja isäni, jotka olivat syntyneet 1880-83 Tikkalassa, käyttivät niitä. En oikein usko niitä karjalaisiksi sanonnoiksi, vaan enemmänkin savolaisiksi. Murretta puhuvat nykyihmiset eivät noita sanontoja enää käytä, harvat edes ymmärtävät…

    Minusta pikkulapsia sanottiin tarapalleiksi joskus.

  6. Nyt näyttäs, kun ikkunasta kahtoo, ni olla ihan reten impakka ulukoilima. Vuan kun ulos pistää nokkasa, ni het tuloo mieleen, jotta parempi on olla hötkyilemätä nuihen ulukotöihin kansak.

    Suattasha ne päiväettoneettii tehä eetvarttii, tahi muuten vuan pitee keskenjiänyttä lorvikatarii. Eihän tässä ou kiireitä, kun puoskattii on mualimala ja leipäressin tekijäkii huuteloo särpimelen.

    Ei auta kun ehtii pilikkumi ja kahvel ja huveta puoliselen.
    Sittehän se syötyy rupevaa äkittämään, joten pitää männä häteekärsiviin konttorilen puolennuskokoukseen.

    Nyt katkes rihvelistä terä, pitää lopettoo.

  7. Satuin selailemaan Värtsiä kun huomasin hakusanojen kautta keskusteluja kansanparannuksesta ja murreilmaisuista. Äitini oli kotoisin Pälkjärveltä ja käytti useita ‘omia’ sanontojaan, kuten ‘pahan nenällä’ ja hänelle se tarkoitti jotain sellaista kuin juuri väärällä/pahalla hetkellä, ‘pahimmoikseen’.
    Hän sanoi myös esim. siivoavansa ens lauvantaina ‘tamulleen’ ja ihan ‘liämäveillä’, siis reten kunnolla/perusteellisesti ja väljällä/runsaalla vedellä vedellä. Tietääkö joku, haisooko puhva?

  8. Äitini vuotti kotiin poikiaan “syvän kintaanpeukalossa”Näin Hän aina meille ssanoi ,kun oltiin yöjuoksuilta kotiinpalattu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *