Palataan vielä muutaman kuvan kera laskiaistiistain peuhailtaan kylätalolla. Siitä muodostui tapahtuma, jollaisia yksi ja toinen toivoi lisää. Iltaa viettämään ja muita kyläläisiä tapaamaan tultiin perheittäin. Ainoa tapaamani pettynyt oli pikkupoika, jolta halkesi pulkka. Vaan sattuuhan näitä. Paikalle tullut isä lohdutteli, ettei mualima tähän lopu. Ilta pimeni melko nopeasti, joten joku kaipaili pulkkamäkeen valoja. Mutta silloin […]
Kyllä täytyi hieraista silmiä, kun luin Hesarista, että ”haamusyöjät hämäävät Nöykkiön koulussa”. Oikein piti pestä silmälasit välillä ennen kuin jatkoin lukemista. ”Haamusyöjiä olisi huhun mukaan ilmaantunut, koska ruoanvalmistuksesta vastaava yritys tarkkailee ruoan menekkiä laskemalla käytettyjä lautasia.” Voiko olla totta, että koululaisista on tullut sellaisia näykkijöitä, että lautanen vain sotketaan silloin kun ruoka ei ole mieluista.
Värtsissä on taannoin kirjoitettu ja keskusteltu lantun vaikeudesta. Siitä vaiheesta, kun lanttu on jo keittiön pöydällä. Vaikealta vaikutti lantun halkaisu. Itse olen luullut noita loppuvaiheita helpoiksi pikkujutuiksi ja pitänyt kasvatusta yhtenä inhokkina. En minä siitä lantun kasvatuksesta osaa kaikkia vaiheita kertoa. Melkoiset palstat kuitenkin olivat lantun viljelyllä entisaikaan ainakin 50-luvulla. Itse muistan noiden pitkien ja
