Aamun ajatus
Jos saisin elää elämäni uudestaan,
yrittäisin ensi kerran tehdä enemmän erehdyksiä.
Rentoutuisin, olisin taipuisampi,
olisin hupsumpi kuin olen tällä matkalla ollut.
Matkustelisin. Hulluttelisin.
Kiipeäisin useammin vuorille, uisin joissa,
katselisin auringonlaskuja.
Kävelisin ja katselisin ympärilleni enemmän.
Söisin enemmän jäätelöä ja vähemmän papuja.
Jos joutuisin elämään elämäni uudestaan,
kävisin uusissa paikoissa, tekisin uusia asioita,
kantaisin vähemmän matkatavaraa mukanani.
Jos saisin elämäni uudelleen elettäväksi,
kulkisin paljain jaloin aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn.
Ajelisin karuselleissa ja poimisin päivänkakkaroita.
Tuntemattomaksi jäänyt munkki on kirjoittanut nämä rivit nebraskalaisessa luostarissa elämänsä ehtoopuolella.
Ainakin erilaiset erehdykset tulisi tehdyksi uudessa elämän
mahdollisuudessa.
Laulussa sanotaan että ”en päivääkään
vaihtaisi pois”, kyllä minä vaan vaihtaisin –
ainakin muutamia.
Jos tuosta munkin listasta jotain poimisin, niin
– olen lumoutunut lukemattomista auringonlaskuista
– olen syönyt paljon jäätelöä
– olen poiminut sylikaupalla päivänkakkaroita
Lapsena kuljin paljain jaloin. Se houkuttaisi nytkin, mutta vähän hankala toteuttaa kaupunkioloissa.
Erehdyksiä on tullut jo tässä elämässä tehtyä tarpeeksi. Jotain niistä on kuitenkin oppinut. Ei vaan ole kaikkein helpointa tuo kantapään kautta oppiminen.