Tuli tuolta Tuhkalasta
hiillokselta huomaamatta
mies pieni, pukinsorkka,
sarvet somasti sojossa
otsaluusta oienneena.
Katselevi kiilusilmin,
miten maailma makaapi,
kuinka kulkee ihmismieli,
aatokset ajassa tässä.
Haluaisi haltuhunsa
sekä miehet että naiset,
kelpaisivat kakaratkin.
Keksii keinon, kivan konstin.
Pistää pyyntiin pyydyksensä
ongen oivan ottamahan
täkynänsä raaka raha,
rikkaudet runsahimmat.
Keksii kisat kaikenlaiset:
voitot tulla tupsahtavat
rastin ruutuun ruksaajalle,
pokerista poksahtavat
mittaamattomat miljoonat.
Huolet haihtuu huomisesta
ihan iisillä tavalla.
Taikka tietoa tilannet
lehden luoksesi lupailet,
omistatkin auton uuden,
menopelin melkomoisen.
Moni pettyy pahan kerran
elantonsa ehtyessä,
toiveen täysituhossa.
Pankit ne vasta parasta!
Kaikki syötit sitä tietä
pakko pienten ihmisien
nielaista on naukumatta.
Sieltä sitten liput, laput
posti pöydälle pudottaa:
”Taas on kaikki kallistunna,
täytyy maksuja korottaa.”
Mitä tyhjempi tilisi,
sitä suurempi maksusi.
Miten lienee tässä maassa
tasa-arvo tainnutettu?
Tavarata tarpeellista
joudut joskus ostamaan.
Raha jos ei riittänekään,
osamaksun ottajana
hinta hilataan ylöspäin.
Pikavipit, vihoviimet,
koronkiskontaa harrastaa.
Näin me kaikki raukat, ressut,
rahan orjina raadetaan
hoville hiillosten herran
esikunnalleen eduksi.
Runoratsu laukkaan kiihtyy
lukijakin tässä viihtyy.
Jäi se sampo takomatta,
kirjokansi korjaamatta…
Eipä ole laukannut oikein. Ainakin yksi virhe.
Kalevalan päivänä
Heristeli helmikuussa
pakkanen kovin kireä.
Metsät suuret kannatteli
lumen lasta hartioilla.
Jouti pois pimeät päivät
kylmän viimat kynnykseltä.
Herää neito koivupihan
kerää katseita tähtiyön.
Lumen tanssi keinuvainen
vielä leikin lennättääpi.
Tuulen helmat heilahtavat
lumi laulaa lauluansa.
Tulipa mieleen Irenen runosta isä-Matin savonmurteiset pakinat ja kronikat…. saattoi joskus Värtsilässäkin jossain kokoontumisissa esittää, enpä muista enää varmasti. Ainakin Osuusliikkeen pikkujouluissa ”runoili” henkilökunnasta…
Mutta hyvin taipuu savonmurre savolaisvanhempien tytöltä edelleen. Joten hyvvee Kalevalan päevee vuan lähettellöö Irma Kuakon kulumalta!
Näin naistenpäivän ehtoona ylistän pieniä naisia.
Runo on kirjasta ”Mualiman kaaneimmat rakkausrunot”
Alpoaatos
Pienkokonen naekkonen se vasta on jottaen.
Eiköhän tuo lie parraenta kaekille, että minun puhheinj oes lyhyvensorttista; Sehän on niät parraenta suarnassakkii,
että se eijjoo liijan pitkä;
Naekkosten pittää olla pienkokosija,
ja sitten ku jostain on jottain mieltä,
ni ei heti pie männä antamaan periks
Isosuistahan myö ei pietä minnään eikä tyhjän naarajata;
vuan semmonen lyhyvensorttinen se vasta onnii jottaen;
onhan niitä nuita koloholuisia naekkoosijakkii,
vuan empä mänis paljon vaehtammaan pientä isompaan.
Pienkokoset ne on piälisin puolin ku hualeessa veissä,
vuan sisältä ne onnii ku tulessa ihan;
Sängyssä ihan mahottomia, sukkelia ja muutennii mukavia;
Kotjhommissakkii niihen käsj vuan heiluu
ja jalaka mänöö toenen toesen perrään.
Kokaskeepa varsin ja kuulostelekee, että mittee ne sannoo;
suat uskoo, ei tarvihe aenakaan tulla katumapiälle.
Pienhän se on kiurukii linnunriäpäleeks
niinkun on satakielkii;
vuan kylläpä ne isompipyrstöset niille
toeseks laalussa jiäp.
Ihan yhellälaella se on naestennii laeta;
eijoo ruusu nätimpi, makkeempi se on sokerii.
Ota se taatta vuan se pikkunen eläkä ruppee
tyhjee kumpaelemmaan isomman kansa;
seijjoo mikkään synti jos kuka ei akkavaltoo haluva;
sanoohan sen järkikii,
että pienemp paha on isompoo parempi.
Niin se on hameväissäkkii;
mitä pienempi, sen parempi
Juan Ruiz
Oho, on jäänyt yksi kirjain edellisen runon viimeisestä värssystä..
Pitää olla ”Ota SEN taatta” eikä ”Ota se taatta” eli Suomeksi: ota sen takia se pienempi
”pienempi paha on isompoo parempi” Aika hieno ilmaisu !